Mitä tehdä kun anoppi ei ikinä itse pyydä kylään?
Eli käymme mieheni äidillä tosi harvoin eikä hän edes ikinä pyydä kylään niin mielestäni on turha käyntejä lisätä vai mitä mieltä olette? Nyt hän oli kumminkin mieheni siskolle asiasta marissut kun haluaisi nähdä lapsenlapsiaan ja meitä useammin mutta kun käydään niiin harvoin.. Mutta jos toinen ei soita ikinä ja pyydä kylään vaikka puoleen vuoteen ei käytäisi niin minusta ei hirveesti tunnu siltä että kiinnostaisi vai mitä mieltä olette? Mieheni kanssa ollaan asiasta puhuttu eikä hänkään halua äitillään useammin käydä koska tämä ei ikinä itse pyydä kylään vaan aina täältä päästä pitää soittaa että voidaanko tulla käymään.. Millaisia muiden anopit on että soitteleeko ite ja pyytää kylään?
Kommentit (14)
Että lähellä asuu, ei voi siitäkään olla kiinni.. ap
Voithan sinä olla se aloitteentekijä?
T:2
Että poiketaa usein kun kaupoilla tms käydään ja käydään kerran pari viikossa. Mieheni isä käy meilla kyllä aika usein mutta anoppi ei käy kun syntymäpäivillä..(ovat eronneet) ap
pyytänyt kylään. Ja nähdään usein :) Ei me pyydellä että tulisitteko kylään yms. Vaan me vain mennään. Jos vain isäntäperhe on kotona eivätkä ole mihinkään menossa olemme tervetulleita :) Ja vanhempia ihmisiä jo, tiedämme heidän päivärytminsä aika hyvin :)
Ja jos tulee muutama päivä väliä vierailuissa, johan sieltä suunnalta kysellään että mikä on kun ei käydä lasten kanssa :D Appiukko tulee ihan paikanpäälle katsomaan mikä on :)
Mutta ei oikeen enään innosta kun tuntuu ettei toista tunnu kiinnostavan kun itse ei ikinä vaivaudu soittamaan meille niin ajateltiin että olkoon.. Ei anoppia voi oikeesti kauheasti kiinnostaa kun ei ota ikinä mitään yhteyttä, oma äitini soittaa heti jos ei ole viikkoon näkynyt että missä ne mummun mussukat luuraa kun ei näy :) No on se tietenkin parempi että on edes yksi mummu lapsilla joka haluaa nähdä lapsenlapsiaan.
Anoppi soittaa vähintään 2 kertaa viikossa "kuulumisia" ja ainakin joka toinen viikko mankuu että "tulisitte nyt kylään, koskaan ette käy!" Ja mehän siis käydäänkin vain n 12 kertaa/vuosi. Joka kerta toivotetaan takaisin: kyllä tekin (siis appiukon kanssa) voisitte meille tulla kylään, ihan koska vaan saa tulla kunhan vähän soittelee etukäteen että ollaan kotosalla. Mutta ei! Tänne tulevat vain lasten synttäreille ja muuten pari kertaa vuodessa. "Kun sinne on niin matkaa"
Matkahan on tietenkin ihan sama molempiin suuntiin. 45 minuuttia moottoritietä! Siis ei tarvitse edes millään pikkuteillä körötellä. Molemmat ovat terveitä, reippaita alle 65-v. eläkeläisiä, ei ole esim. mitään selkävaivoja jotka tekisivät tuosta lyhyestä ajomatkasta jotenkin hankalan. Mutta onhan se tietenkin meidän helpompi pakata lapset autoon ja yrittää ajoittaa matka jotenkin aterioiden ja päiväunien kanssa sopivaan ajoitukseen.
Ei se tarkoita ettei hän odottaisi meitä käymään, hän vain antaa meille vapauden päättää itse, miten usein mennään. Hän ei myöskään soita minulle kuin ehkä kaksi kertaa vuodessa. Meidän perheessä on luonnollista, että lapset hoitavat yhteydenpidon. Ei siitä tarvitse nokkiinsa ottaa. Soitat vaan tai laitat miehesi soittamaan ja kerrot, että nyt tultais, sopiiko? Meidän tapauksessa on aina sopinut ja aina on ollut meidän perheen lempiruoat pöydässä, sängyt pedattuna yms. mikä osoittaa, että ollaan tärkeitä heille.
niin et itse soitellaan et sopiiko nyt ja useimmiten sopii, jos jotain menoja ei tietty sovi ja sen toki ymmärrän kun ex-temporee tyylillä soitellaan kyläilyistä
mutta mikset voi kysyä suoraan avoimesti että haluaako teitä nähdä kun olette miettineet ettei ole soitellut ja kysellyt teitä. ehkä hän haluaa tyyliin pari kertaa viikossa tai kerta viikkoon nähdä, mutta on ajatellu että olette perhettä ja perhe voi tulla "koska vaan".
ikinä pyydä kylään vaan aina saa mennä kuin kotiinsa
ja vain paukaise miehesi ja lasten kanssa kylään!
Oletko ajatellut ikinä siltä kantilta että anoppi ajattelee tuota niin että lapset ja lapsenlapset perheineen ovat aina tervetulleita! Ovathan he miehesi vanhemmat.
on varmaan joku pieni kommunikaatio ongelma tai ero käytännöissä.
Meillä ollut vähän samanlaista, mutta ite tajusin, että kyllä sinne anoppilaan voi tosiaan vaan mennä. Tai se on siis heidän tyylinsä, että voi itse kutsua itsensä kylään.
Tosin meillä tää toimii vain toisinpäin, eli me voidaan kuulemma kutsua itse itsemme heille, mutta hän ei puolestaan koskaan kutsu itse heitä meille... Ja sitten valittaa, kun ei näe vauvaakaan koskaan. Olenkin usein sanonut, että täältähän meidän kotoa tavoittaa, ja että olet tervetullut milloin vaan käymään. Ja välimatkaa meillä alle 1km.
Että näin :))
Äitipuolena ( aikuisten lasten)ihmettellen joskus, kun he eivät koskaan kutsu kylään. Olis kiva nähdä useammin, ja jos he kokevat bussilla matkustelun meille hankalaksi, voitas mekin käydä heillä. Mä kyllä tykkään, kun he tulevat meille, ei siinä ole ongelmaa. Mutta jos perhetilanteen, auton puutteen yms syystä ei voi tulla, niin kyllä me voitais tulla heille. Mutta varsinkin äitipuolena en koe voivani kutsua itseäni kylään.
Anopille ailmoitettiin vain, et me tultais sillon ja sillon. Aina on käynyt. Anoppi harvemmin matkusti kun arka ja yksin kulkiessa muiden avun tarpeessa. n.200 km matkaa anoppilaan.
Ei mun äitikään kovin usein kylään kutsunut, koska me pistäydyttiin siellä jatkuvasti. Silloin tällöin ilmoitti, et vois sillon ja sillon järkätä jotain juhlantynkää ilman erityistä syytä.
Nyt tietty eri asia kun asutaan yli 10 000 km päässä niin nähdään pääsääntöisesti vain kesäisin.
Kymmenisen vuotta sitten anoppi vielä tuli käymään meillä, enää ei jaksa.
Äitini käy kerran vuodessa.
Meidän molempien vanhemmat asuu lähellä ja saatetaan vaan soittaa, että oletteko kotona, jos poiketa yhtäkkiä. Todella harvoin esitetään mitään kyläilykutsuja puolin tai toisin. Vain jos ajatuksena on yhteinen lounas tms. niin saatetaan asiasta sopia jo tavallista aiemmin.