miten SINÄ olisit toiminut tässä tilanteessa?
5v. tyttäreni unohti kyläilyreissulla ihan uuden synttärilahjaksi saamansa barbien ystäväperheen luo. Seuraavana päivänä barbie palautettiin rikkoutunena. Voitte arvata mikä itku seurasi.. No, kysyin tietysti että mitä nukelle on tapahtunut. Ystäväni vain pyöritteli päätään, hänen samanikäinen tyttärensä EI kuulemma ole sitä hajoittanut,eipä tietenkään. Barbie nyt kuitenkin oli ehjä sinne jäädessään. Asia siis oli heidän mielestään sillä selvä :( olenko pikkumainen kun minua jäi asia kovin vaivaamaan, tyttäreni mielipahasta puhumattakaan.
Kommentit (8)
Mutta en tekisi asiasta numeroa, ostaisin tytölle uuden nuken.
ja oma lapseni tuskin sitä hajoitti.Vakuutti että barbie oli ehjä kun viimeeksi sen näki. Ja tuossa ystäväperheessä ei ole kuin 1 lapsi.Jotenkin vaan ärsyttää tuollainen luimistelu, ystäväni sanoi kyllä että lapsensa sen varmaan kyllä hajoitti. Mutta ei suostu tunnustamaan:(
Olisi kohtuutonta vaatia heitä korvaamaan nukke, koska on hyvinkin mahdollista ettei heillä ole osaa eikä arpaa nuken rikkoutumiseen.
Minä siis juttelisin tytölle että harmi kun nukke meni rikki, mutta kyllähän sillä edelleen voi leikkiä jne. Se opettaisi lastasi ehkä pitämään parempaa huolta tavaroistaan ja samalla hän oppisi ettei materia loppujen lopuksi ole tärkeintä, esim. ystävyys menee sen edelle.
Sori mutta sen verran tiukalta kuulostat.
Sanoisin toki, että kurja juttu että se meni rikki, niin käy joskus leluille ja ostaisin uuden ja that's it.
ja oma lapseni tuskin sitä hajoitti.Vakuutti että barbie oli ehjä kun viimeeksi sen näki. Ja tuossa ystäväperheessä ei ole kuin 1 lapsi.Jotenkin vaan ärsyttää tuollainen luimistelu, ystäväni sanoi kyllä että lapsensa sen varmaan kyllä hajoitti. Mutta ei suostu tunnustamaan:(
Olet just sellainen vanhempi, että "ei miedän lapset vaan..." Miksi ihmeessä tuttavankaan lapsi sitä olisi hajottanut? On voinut mennä rajussa leikissä vahingossa rikki. Sitäpaitsi tuonikäinen kyllä valehtelee jo sujuvasti, jos pelkää esim äidin reaktiota asiaan.
Kyllä vahinkoja sattuu, minunkin lapseni hajoittanut omia ja kaverinkin leluja. En ole siitä suuttunut. Mutta hyvittänyt olen vahingon lapseni jäljiltä. Ja oma lapseni kertoo tekosistaan oma-alotteisesti. Ja ennenkaikkea osaa pyytää anteeksi. Pelätä ei tarvitse minun reaktiota. Ottaa vaan päähän ystävän tapa hoitaa asia. Kun sanoo itsekin olevansa varma että hänen lapsi sen barbien hajoitti, oli sillä leikkinyt sen jälkeen siis kun lähdettiin. Kyse ei ole nyt rahasta, käytöstavoista enemminkin.
en olisi sitä kehdannut rikkinäisenä palauttaa, jos se on todennäköistä, että oma lapseni on sen rikkonut. Olisin kyllä korvannut sen mukisematta.
et oikein voi mitään vaatia. Miksi pitää raahata rakkaita kapistuksia joka paikkaan?