Lue keskustelun säännöt.
Ekspat-äidit, mistä saatte ystäviä?
22.01.2010 |
Asun siis miehen mukana ulkomailla. Miellä on 2 pientä lasta (taapero ja vauva). Suomeen on pitkä matka enkä ole onnistut löytämään seuraa täältä. miehen työn kautta ole toki tutustunut uusiin ihmisiin, mutta omia kavereita ei ole. Mies tekee pitkää päivää ja olen kotona lasten kanssa. Paikallisia äitejä olen tavannut puistossa, mutta he tuntuvat oudoksuvan minua. Jutellaan lapsista ja Suomesta, mutta pitemmälle ei päästä . Mikä neuvoksi?
Kommentit (23)
toimii valitettavasti vain harvoissa kaupungeissa. Useilla expateilla sinne on liian pitkä matka. Meilläkin yli 300km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa voi olla sikäli helpompi ystävystyä, että he ovat monesti samassa elämäntilanteessa. Eli juttua riittää expatelämän kiemuroista, minkä lisäksi myös he ovat enemmän "haku päällä" uusien tuttavuuksien suhteen kuin paikalliset, joilla on jo oma vakiintunut elämänsä ko. maassa.
etta ne ei yleensa pysy yhdessa paikassa kovinkaan kauaa....
kanssa voi olla sikäli helpompi ystävystyä, että he ovat monesti samassa elämäntilanteessa. Eli juttua riittää expatelämän kiemuroista, minkä lisäksi myös he ovat enemmän "haku päällä" uusien tuttavuuksien suhteen kuin paikalliset, joilla on jo oma vakiintunut elämänsä ko. maassa.
ulkomailla kaksi vuotta. Luulin Suomesta lähtiessäni, että olisi helppoa ystävystyä paikallisten kanssa, mutta totuus oli toinen. Työskentelin päivisin vanhempien ihmisten kanssa, joten töistä ei saanut seuraa. Naapurien kanssa vain aina tervehdittiin, mutta ei koskaan keskusteltu.
Yhtään paikallista ystävää en 2v aikana saanut. Ihan ihmeissäni katselen näitä muita ulkomailla olleita, joilla on Facebookissa noilta vuosilta jotain tyyliin 25 kaveria, kun itselläni ei ole ainuttakaan.
Kai sitten vaan jotkut ystävystyy helpommin kuin toiset. Mutta yhtään sellaista ei sinne maahan jäänyt, jolle edes joulukortin voisi laittaa, puhumattakaan siitä, että nyt voisi siellä käydessään tavata.
Englannissa pikkukaupungissa 2vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on varmasti vaikeampi tutustua. Muita ulkomaalaisia on vähän ja paikkalliset ovat mitä ovat...
yksi ekspat-äiti. Mä olen saanut "ystäviä" (puhutaanko nyt suomalaisten ystävistä vai muiden kulttuureiden ystävistä, suuri ero!) :
-vauvakerhon kautta yksi
-miehen kollegoiden vaimoja 2 kpl
-lapsen koulun kautta. Pitää osallistua koulun toimintaan jotenkin ja sitten rohkeasti mukaan illanistujaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämää - muistan kun täällä joku hehkutteli ihanaa elmäänsä omistautuneena täysin perheelleen ja siihen laulukuoroon liittyi muitakin.
Kaikkea ei vaan voi saada, valitettavasti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellisesti menee hyvin, mutta henkisesti ekspattina oleminen on tosi raskasta.
Sama juttu minulla vaikka olen itsekin töissä. Aikuisiällä ei vaan enää saa uusia ystäviä samalla tavalla kuin lapsena/nuorena.
Me olemme kutsuneet kylään mm. naapureita. Ihan hyvissä väleissä olemmekin, lapset kyläilevät puolin ja toisin, muttei meistä aikuisista ole yhtäviä tullut, kavereita nyt kuitenkin.
Joku oma harrastus? Minulla ei ole oikeastaan aikaa harrastaa mitään, kun on kiva olla niiden lastenkin kanssa. Työkavereita näen tosi vähän vapaa-aikana, mutta se on oma valintani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyykö sieltä suomalaista merimieskirkkoa? Merimieskirkko järjestää paljon toimintaa suomalaisille erimaissa. Jos suomiyhteisöä ei löydy, kannattaa huhuilla netissä, jos löytyisi muita expatteja samalta seudulta www.expatrium.fi, usein löytyy myös keskustelufoorumeita erimaissa oleville suomalaisille.
Paikallisia ystäviä löytää harrasteiden parista, puistoista ja lasten kanssa voi osallistu kerhoihin ja muihin, joissa tapaa ihmisiä. Puolison työkavereiden puolisoihin kannattaa myös tutusua ja pyytää kahville, monilla on vielä samanikäisiä lapsiakin helposti.
Ei kannata jäädä laakereille makaamaan, muuten voi käydä liian rankaksi mielelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olette niitä kavereita saaneet? Tuntuu, että aina sanotaan, että harrastusten parista löytää ystviä, mutta ns. tositaroinita ei kuule....
ja myös lasten koulukavereiden vanhemmista
esim. jumppakerhosta (lapsijumppa), lähialueen tapahtumista, kielikoulusta jne. No, ei niitä ole kun sellanen viisi (yksi ihan erityisen hyvä!), mutta nekin sitä tärkeämpiä. Itse menin ja olin aktiivinen. Toki myös miehen työn kautta sain joitain. Missä päin olette, oletko ottanut selvää paikallista tapahtumista, harrastusmahdollisuuksista jne. Reilusti vaan suu auki ja tuttavuutta tekemään, ei kaikkien kanssa onnistu, mutta uskon, että löydät ystävän. Ole avoin itse ja aktiivinen.
Minä olen aika ulospäinsuuntautunut ja mulle on helppo lähestyä ihmisiä, muttei se silti aina natsaa. Onnea sulle.
T. äippä 35v, lapset 8v ja 3v, asuttu nyt täällä Kanadassa 2 vuotta.
he aina mukana, eikä meillä ollut tuolloin vielä au pairia joten harrastukset olivat lasten kanssa yhteisiä. Kävimme kerhoissa joissa touhusimme lasten kanssa yhdessä, sieltä sain parikin ystävää. Sitten äiti-lapsi jumpassa josta löytyi todella hyvä ystävä.
olette niitä kavereita saaneet? Tuntuu, että aina sanotaan, että harrastusten parista löytää ystviä, mutta ns. tositaroinita ei kuule....
Amerikkalaisilla ja briteillä on yleensä joka puolella jotain mums & toddlers- kerhoja ja niihin olen ainakin minä mahtunut mukaan, vaikken jenkki/britti olekaan. Yleensä mukaan voi mennä kuka vaan enkuntaitoinen.
Sitähän ei koskaan etukäteen tiedä, löytyykö niistä varsinaista sydänystävää, mutta aina voi kuitenkin jutella jonkun kanssa, mikä sekin piristää, jos muuten aikuiskontaktit tosi vähissä.
Onko sulla mahdollisuutta säännöllisen harrastukseen itse? Eli onko lastenhoitoapua tarvittaessa tai miehellä sen verran säännölliset työajat, että sun säännöllisen iltameno onnistuu?
Jos lastenhoitoapua ei vielä ole, niin suosittelen sen hommaamista pikimiten. Voi olla suomalaiselle outoa "ottaa vaan joku tyttö", mutta kannattaa.
Sitten itsellesi joku sopiva harrastus - kielitunneilta olen itse löytänyt pari hyvää ystävää. Samoin kirjakerhon kautta eli kerran kuussa kokoontuva kerho, kiertävästi aina kerholaisten kotona. Meitä 8-10 henkeä eli emännöinti osuu omalle kohdalle about kerran vuodessa, kun lomakuukausina ei kokoontumisia ole.
Kuoro myös sosiaalinen harrastus, jos musiikki-intoa. Jotain käsityöjuttua, taidetta? Joku joukkueurheilu? Jumpat/kuntosali vähän hankalampia minusta ystävystymisen kannalta, mutta yhdessä asemapaikassa kyllä paras ystäväni löytyi just kuntosalin kautta, oltiin aina samaan aikaan jumpassa ja yhtä aikaa siellä pukkarissa ja ruvettiin juttelemaan. Muutaman rupattelukerran ehdotin kahvillemenoa jumpan jälkeen ja siitä se lähti.
Oma aktiivisuus ainut konsti, kuten varmaan jo tiedätkin. Ja pitää hyväksyä se, että monesti siitä aktiivisuudesta ei tule sen kummempaa eli kemiat ei natsaa. Mutta kun vaan sitkeästi tekee itseään tykö ihmisille, niin kyllä sieltä se oman henkinenkin vastaan tulee.
Ai niin, jos yhtään olet "uskovainen", niin kv. kirkot monesti hyviä tutustumispaikkoja. Muunmaalaiset - esim. jenkit, kanadalaiset, monet saksalaiset, espanjalaiset jne. - käyvät kirkossa, vaikkeivät suomalaisesta näkökulmasta ole mitenkään "uskovaisia". Eli kirkkokahveilta saattaisi löytyä myös kavereita.
unohdin sanoa, että sen pistin itse pystyyn siten, että laitoin amerikkalaisen kirkon ilmoitustaululle ilmoituksen ja sanan kiertämään miehen työkavereiden kautta myös.
myös Varsovassa, jos sinne ei ole liian pitkä matka tai jos asutte siellä niin mukaan vaan!