Lue keskustelun säännöt.
Ajatteletko ikinä, että ' mä vihaan tota vauvaa' ... ?
07.02.2007 |
Mä ajattelen. Tänään viimeksi. Kun se vaan huutaa ja kitisee enkä mä saa mennä minnekään ilman kauheeta konserttia...eikä se viihdy yksin, ei lattialla. Ei syö kunnolla, ei nuku kunnolla....ja yöt valvottaa. Eikä sillä ole mitään muuta ongelmaa kun vaan on vittuuntunut kai?! Korvat yms on ok.
Mä yritän kaikkeni, laulan, leikin, hymyilen. Mutta ei sitä koko päviää jaksa.
Oon niin kateellinen ukolle, kun se saa olla päivän töissä...ihanassa rauhassa ja hiljaisuudessa....
Mä tiedän, ettei saisi sanoa, että vihaa omaa lastaan enkä mä tietenkään vihaakaan....ottaa vaan joskus niin kupoliin kun mikään ei riitä, mikään ei ole hyvin.
Kommentit (50)
meiän " vauva" on nyt 1,5-vuotias ja kova kitisemään ja vaatimaan vieläkin. eli kyllä, pinna kiristyy vähän väliä. ulkoilma auttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on vaan keskenkasvusen kykenemättömyyttä kun ei huomaa omaa väsymystään. Ei vauva tai taapero ole vittuuntunut.
tosin olen ajatellut, että ompa rasittava tapaus tai en jaksa enää, mutta en ikinä, että vihaan
Sitä en ymmärrä miksi tehdään lapsia jos omaa rauhaa kaivataan niin kovasti.
jos sille ei esimerkiksi ole mahdollisuutta tehdä mitään? t: keskenkasvuinen
ja ap:lle: ei ehkä ihan samoja ajatuksia, mutta kyllä hermostun toisinaan, jos molemmat lapset itkevät samanaikaisesti ilman järjellistä syytä. Ja toivon, että saisin 20 min. vapaata niistä. Ja valmiiksi jo tiedoksi, että kyllä se 20 min toisinaan järjestyy, mutta ei juuri sillä sekunnilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aikansa se vaan on pieni. Tottakai se kaipaa syliä ja seuraa muutenkin. Oikein harmittaa, kun joku puhuu ja ajatellee lapsestaan noin. Jos koet olevasi väsynyt tai masentunut, HAE APUA ! Se on kaikille parhaaksi. Ihan totta !
Mulla synnytyksen jälkeinen masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 lasta on sen jälkeen tullut ja vaikka rankkaa on välillä ja väsyttää todella, niin en ole koskaan ajatellut vihaavani.
ettei ap:lla olis nyt avunhaun paikka?
ja kakru vaa huutaa ni sit mä ajattelen et hei vittumainen vauva sä oot, perkele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvasta on meillä tullut jo yli 2-vuotias tirppana:) Mutta toki välillä tuntui siltä, että lapsi oli rasittava, mutta se oli hetkellistä, ja aika harvoin siltä tuntui.
Voisitko saada lapsen hoitoon apua? Pääsisitkö aina välillä tuulettumaan ja mies (tai joku muu) hoitaisi lasta? Kuulostaa siltä, että olet aika väsynyt tilanteeseen. Ajan myötä se kuitenkin helpottaa, usko pois! Sinuna ottaisin nuo tunteet merkkinä väsymyksestä ja yrittäisin kaikin voimin saada helpotusta arkeen, ettei tilanne pahene. Voimia paljon!!
voivanne sen vuoksi arvostella tai pidätte itseänne jotenkin parempina.
Toinen lapseni on todella vaativa eikä viihtyisi hetkeäkään yksin, kitisee tälläkin hetkellä. Välillä tuntuu että en kestä, pelkään että vauvaiän jälkeen hänestä kasvaa vaativa lapsi eikä tämä piina lopu ikinä. Kyllä minä lapsiani rakastan, tätä vaativaakin, mutta on minulla silti oikeus väsyä ja olla potematta siitä huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoisen ollessa vauva minäkin ajattelin noin, " miten joku voi edes ajatella vihaavansa omaa lastaan" aika tekopyhää. Nyt on kokemusta toisenlaisesta lapsesta, enkä nyt tarkoita mitään ajoittaista itkemistä mitä kaikki vauvat tekee vaan JATKUVAA tyytymättömyyttä ja kitinää jonka jopa lähiympäristö on pistänyt merkille.
(tai sitten eivät sano hetkittäisiä mietteitään, jotka tod. näk. ihan normaaleja ajatuksia, sillä kukapa voisi väittää nauttivansa korvia ja hermoja rassaavasta -jatkuvasta - huudosta?) Näitä mietteitä en ole edes päiväkirjaani viitsinyt kirjoittaa, ettei kirja joskus päädy lapseni käsiin ja hän pettyneenä lukisi äitinsä synkkiä aatoksia vauvavuosiltaan.
Yleensä väsymys lisäsi vi*tusta ja tietenkin oli huono omatunto moisista ajatuksista, mutta ei sille mitään voinut. Ja kaamosyössä valvoessa ja vaippaa vaihtaessa mielessäni soi laulu:" synkkä on yö, äiti lastansa kirveellä lyö..."
Ja normaali, kiltti taapero on vaativasta huutajasta kasvanut (lopetti jatkuvan huutamisen n. 1-vuotiaana), että toivossa on hyvä elää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä että vauva olisi tyytymätön huvikseen??
Toiset vauvat tarvitsevat enemmän kaikkea kuin toiset, meillä on sellainen vauva. Ja hän ilmoittaa tarpeistaan itkemällä ja lujaa. Hän ei myöskään tyydy heti kun saa haluamansa (esim maitoa) vaan minun pitää ihan tosissani välillä keskittyä siihen syöttämiseen jotta vauva pystyisi syömän ilman kitinöitä. Saattaa häiriintyä jopa siitä jos puhun sillä aikaa kun syöminen on käynnissä.
Okei, tämä kuulostaa jo naurettavalta, meidän vauva on tyranni :D mutta siltä se oikeasti vähän tuntuu. Öisin heräilee 1-2 tunnin välein syömään. Ei nukahda heti maitoa saatuaan vaan kitisee jonkin aikaa. Päivisin nukahtaminen on lähes mahdotonta muualle kuin ulos vaunuihin, joita pitää koko ajan heiluttaa. Heti kun heilutuksen lopettaa, vauva herää huutamaan. Tällaista se meidän elämä on. Ja välillä tulee mieleen että vihaan tätä.
Meillä vauva syntyi toivottuna 10 vuoden yrityksen jälkeen. Kesti 2 kk, ennekuin edes tunsin rakkautta vauvaa kohtaan. Olisin mieluusti antanut hänet pois, jonnekin, vaikka adoptoitavaksi. Neuvolassa sanoivat sen vieläpä olevan aivan normaalia. Onneksi en uskonut heitä.
Toiset vauvat tarvitsevat enemmän kaikkea kuin toiset, meillä on sellainen vauva. Ja hän ilmoittaa tarpeistaan itkemällä ja lujaa. Hän ei myöskään tyydy heti kun saa haluamansa (esim maitoa) vaan minun pitää ihan tosissani välillä keskittyä siihen syöttämiseen jotta vauva pystyisi syömän ilman kitinöitä. Saattaa häiriintyä jopa siitä jos puhun sillä aikaa kun syöminen on käynnissä.
Okei, tämä kuulostaa jo naurettavalta, meidän vauva on tyranni :D mutta siltä se oikeasti vähän tuntuu. Öisin heräilee 1-2 tunnin välein syömään. Ei nukahda heti maitoa saatuaan vaan kitisee jonkin aikaa. Päivisin nukahtaminen on lähes mahdotonta muualle kuin ulos vaunuihin, joita pitää koko ajan heiluttaa. Heti kun heilutuksen lopettaa, vauva herää huutamaan. Tällaista se meidän elämä on. Ja välillä tulee mieleen että vihaan tätä.
[/quote]
neuvolassa. mistäs tiedätte, onko itkun syy esim. allergioissa? tuollaiset asiat pitää heti kättelyssä sulkea pois.
jo pieni vauva voi olla allerginen esim. pölylle, siitepölylle, hajusteille, ruoka-aineille, eläinpölylle tai jopa äidinmaidolle. on edesvastuutonta antaa vauvan vain itkeä ja hajota itse tilanteeseen selvittämättä itkun varsinaista syytä.
jos ette itse jaksa tehdä asialle jotain, niin hankkikaa ulkopuolista apua. se on teidän velvollisuutenne vanhempina.
Ei tullut kyllä mieleen edes että allerginen voisi olla. Huomasin kyllä että on vaan niin paljon seuraa ja virikkeitä vaativa luonne. Kukaan ei uskonut, vaan piti hulluna, eihän vauvat tarvi kuin tissiä ja syliä. Nyt 19 kk ja superterve touhukas ja utelias tyyppi.
vauvoja sitten hankitte, jos ei jaksa kuunnella itkua? Se nyt vaan on sellaista se vauva-aika, että vauvat itkee joskus ilman järjellistä syytä. Väitän kyllä, että jos äiti on kireä ja hermostunut koko ajan vauvan kanssa, ei auta tilannetta. Vauvat ja lapset ihme kyllä reagoivat äidin mielentilaan. Kaikenlaisille sitä vauvoja siunaantuukin, harmillista, kun nykyajan ihmiset ei osaa olla vanhempia!
Mä ruokin osan ajasta, vaihdan vaipan pari kertaa päivässä, syötän yöllä kerran ja sitten vaan halin ja pusuttelen vauvaa. Toisaaltaan pidän sitten hulta kodin muista askareista ja opiskelen.
Ensimmäisen kohdalla kyllä mietin useasti ( lähes päivittäin 100 kertaa) että tulisi joku hakeen ton pois ja voisiko sen viedä takaisiin sairaalaan. Olin todella väsynyt silloin. Vauva oli vaativa niin kuin nykyinenkin mutta asenne hommaan mulla oli ihan eri.