kauhuleffastako??
Hain tänäään mieheni uurnan krematoriosta kotiin. Minä ja lapsi kotona mieheni tuhkatun ruumiin kanssa. Tunteet pinnassa eikä kauhukaan ole kaukana
Kommentit (5)
enkä tiedä mitä voisin kirjoittaa sinulle lohdutukseksi. Itse uskon, että vaikka elämä täällä päättyy, pysyy ihmisen sielu lähellä ja läsnä rakkaiden ihmisten luona. Tuhkat on muisto maanpäällisestä kehosta ja haluaisin tuon tilanteen kohdatessani viedä osan tuhkasta sellaisiin paikkoihin joissa minulla oli hyvä olla ihmisen kanssa. Tehdä hyvästi sillä tavalla. Uskon, että sinulla on paljon hyviä muistoja, mutta ehkä myös surua niistä muistoista joita ei tullutkaan - tulevaisuuden suunnitelmia, nyt toteutumattomia. Mutta toivon, että rakkaamme sielut pysyvät läsnä niin kauan kun me heitä tarvitsemme. Itke ja sure niin kauan kuin surra täytyy ja yritä tukea lastasi surussa ja ikävässä. Toivon sinulle voimaa ja sitkeyttä elää pitkältä tuntuvat päivät ja yöt. Aikamme täällä on rajallista.
Tuo tilanne oli väliaikainen (onneksi). Tuhka on siroteltu lähiomaisten läsnäollessa. Muistohetki oli kaunis.
Suomessa tuhka on haudattava/siroteltava samaan paikkaan, sitä ei saa jakaa eikä säilyttää kotona takan reunuksella. Kun tuhkan hakee krematoriosta/hautaustoimistosta/seurakunnasta, on ilmoitettava tuhkan loppusijoituspaikka. Jos yksityisen maalla, tarvitaan maanomistajan lupa.
direktiivit ja ev.lut. kirkon läpi saamat lait ovat tiukat.
kiitos tuosta tuhkan sijoittamista koskevasta tiedosta - hyvä tietää koska vanhempani ovat esittäneet yhden erikoisen toiveen heidän tuhkiensa suhteen - että tiedän mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Suomen lainsäädäntö onkin hieman erilainen kuin heidän kotimaassaan (ovat kyllä suomalaisia).
voimia päiviin ja öihin.
Puolison menetys on varmasti tuskainen ja raastava asia. Onko sinulla keskustelu apua? Mieli on varmasti täynnä kaaosta. Jotta jaksat lapsesi kanssa, niin sinun on jaksettava toipua. Se ei tapahdu päivässä eikä parissa. Tuska muuttaa muotoaan ja ikään kuin hiipuu laimeammaksi, vaikkakaan sitä ei voi ikinä unohtaa. Eikä edes tarvitse. Teillä oli varmasti ihania hetkiä, ja niiden muisto auttaa tulevaisuudessa jaksamaan. Ensin se sattuu ja myöhemmin oppii muistelemaan lämmöllä ja haikeudella. Halaan sinua näin virtuaalisesti.
En osaa/halua edes kuvitella, kuinka kovasti sinuun ja muuhun perheeseesi sattuu. Tällaisen edessä on ihan sanaton. Toivottavasti löydät jonkun, joka voi nyt kulkea rinnalla ja auttaa eteenpäin.
Tituliini