Oletko mielestäsi kaunis?

Pidätkö itseäsi itsevarmana? Itse ajattelen, että jos olisi itsevarmempi, tuntisin oloni onnellisemmaksi ja kauniimmaksi.

ja mitä kauemmin olen kotona, sitä huonomman näköiseksi itseni tunnen

ollut useinmiten tyytyväinen.



Harmi vaan, etten juuri koskaan esinny erittäin vahvasti laitettuna.

Pidän itseäni ihan viehättävänä. En ole tyrmäävä, mutta semmoisella suloisella, pehmeällä tavalla kaunis.



Joskus suren, etten ole tyrmäävä kaunotar, en pitkä enkä kauhean laiha. Mutta taas toisinaan olen tosi tyytyväinen tähän kurvikkaaseen pyöreään itseeni.

nuorempana olin tosi kaunis, nyt nelikymppisenä se vaatii hieman enemmän työtä, mutta kyllä, olen vieläkin kaunis.

kyllä kun olen vähän tehnyt jotain ulkonäköni eteen. En tarkoita mitään sotamaalausta vaan hyvin kevyttä meikkiä ja jonkin sortin hiusten laittamista. Nuorempana olin hyvin epävarma ulkonäköni suhteen mutta nyt kolmekymppisenä olen varsin tyytyväinen peilikuvaani. Esim. missikisoja katsoessani ei kyllä kenenkään kasvot aiheuttanut "alemmuuskompleksia"!

ja vaivauduin kun kauneudestani huomauteltiin. Olin pieni ja siro ja tunsin itseni hirveän suojattomaksi ja oloni epämukavaksi tuntemattomien miesten seurassa. Vastenmielistä kuinka vuolaasti ihmistä voidaan ihailla häntä kuitenkaan oikeasti tuntematta, sain rakkauskirjeitä vielä yliopistossakin ihan tuntemattomilta miehiltä. Helpotti kun huomio alkoi iän myötä kadota, muutuin sosiaalisemmaksi ja itsevarmemmaksi! Nyt olen 40-vuotias, siro ja viehättävä, mutta en enää kaunotar, tyytyväinen nykyiseen olemukseeni ja iän tuomaan suojaan. Tapasin aviomieheni vasta "rupsahtaneena" ja uskon tämän rakkauden olevan aitoa!

tällä hetkellä myös väsyneen näköiseksi, nuutuneeksi ja kulahtaneeksi. Ennen kaikkea väsyneen. Esikoinen vuoden vanha ja toinen tulossa. Ehkä tämä tästä parin kolmen vuoden päästä...

tästä jos -35kg niin sit olis ehkä kohillaan...

riippuu päivästä ja mielialasta :D



joskus näen peilistä vilahduksen kauneudesta



taidan olla ihan tavallinen vaan, oikeesti :) ja hyvä niin!!

Vaikka pyllyssä vähän selluliittia, rinnat isot eikä sojota pystyssä. Tukka vaatisi töitä, ja sääretkin voisi olla pidemmät...

Mutta juu. Keskimääräistä sievempi silti:)

Sanoisin, että hyvännäköinen, persoonallinen ja naiseudestani tietoinen. Minusta saa varmaankin melko itsevarman käsityksen.



Olen 175cm, 67kg, hyvännäköinen ja seksikäs, edelleen, vaikka ikää on lähes 40v.

Olen aina ollut pienirintainen ja erottunut massasta liikunnallisuudellani, sekä huumorintajullani.



En ole mielestäni flirttailija ( tai sitten en todellakaan sitä itse edes huomaa ), enkä liioin pukeudu tyrkkymäisesti, mutta edelleen miehet välittömästi "kohentavat ryhtiään", kun saavun paikalle; en koskaan jää huomiotta, saan aina erityista palvelua jne. Näin on aina ollut.

Olen kuullut, että mieheni työpaikalla työskentelevien muiden miesten vaimot ovat minusta mustasukkaisia, siltikin, vaikka olen heitä kaikkia n. 10v vanhempi. Turhaan ovat.

mutta pidän itseäni kauniimpana kuin 20 vuotta sitten. Mielestäni olen nykyisin ihan ok näköinen eli varsinaisesti ulkonäössä ei häiritse mikään kovin paljoa.



En usko (enkä ole koskaan uskonut), että olisin yhtään onnellisempi kauniimpana. Saisin ehkä enemmän ehdotuksia ja huomiota miehiltä, mutta ei se minua tekisi yhtään onnellisemmaksi, päinvastoin voisin kokea sen tungettelevana. Minulla on nytkin tosi hyvä mies, josta olen onnellinen enkä tosiaan toivo, että elämä olisi mennyt "miehen hankinnan" suhteen erilailla.

Naama aika ok, mutta vartalossa liikaa rasvaa, jaloissa vanhoja arpia jne.



Kuitenkin minulla on kauniit silmät, joista pidän ja mies sanoo minua söpöksi.



Kaiken kaikkiaan en mieti arjessa ulkonäköäni. Meikkaan ja laitan hiukset ja sitten baanalle.