Lue keskustelun säännöt.
Mä olen vähän väsy tähän kotona olemiseen. Valivali.
20.01.2010 |
Niin. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta mä olen henkisesti ihan piipussa tähän lasten hoitamiseen kotona. Olen ollut kotona jo 5 vuotta, joten lienee olen vaan nyt kypsä tähän.
Omaa aikaa on, samoin ystäviä, hoitoapua ja osallistuva mies, joten perusasiat ovat ok. Lapsia on kolme ja keskimmäinen on sitten niin tiukka mies, että nyt vaan palaa käämi. Vaikka laskisin sataan ja rauhoittuisin, saan vain huomata, että se ei auttanut mitään.
En tiedä. Hengitän nyt syvään, keitän kahvit ja istun tässä rauhoittumassa ja itseäni sättimässä hermostumisesta. Pienin nukkuu ja nuo kaksi muuta lepäilee sängyissään. On oma hetki mutta sekään ei oikein maistu miltään. Tarttiskohan mun lähteä töihin täältä??
Rakastan lapsiani ja mielestäni lasten paikka on kotona ainakin 3v saakka. Vanhin on jo 5v ja tuo hankala keskimmäinen 2v10kk. Kuopus on kuitenkin vasta 1v2kk joten häntä en hoitoon raaski laittaa. Rasittaa.
Ahdistaa kun en ole niin hyvä äiti kuin mitä voisin olla. Puuh ja valivali. Itsesäälin ryöppy tuli ja nyt se menköön. Kai kaikilla muillakin tai edes joillakin äideillä on joskus riittämättömyyden tunteita ja hetkiä, jolloin tää vaan ei maistu???
Kommentit (2)
Ehkä sulla on vaan liian kovat odotukset. Minusta on aika ihmeellistä, että joku jaksaisi ilman ongelmia olla lasten kanssa noinkaan pitkää aikaa ihan tavallisessa peruskodissa.
Maatalossa sen vielä ymmärrän hyvin, koska maatalossa on paljon töitä kummallekin vanhemmalle.
Useimmat naiset tosiaan kaipaavat jotain muuta kuin kodinhoitoa ja lastenhoitoa ja siksi työ on monille hyvä ratkaisu. Jos et halua laittaa lapsia hoitoon, niin pystyisitkö tekemään iltaisin tai viikonloppuisin opintoja tai töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan minulta ennen, kotivuosina. En vain enää jaksanut, tuntui että oma minä häviää johonkin, oli pakko saada elämään jotain muutakin sisältöä kuin koti ja lapset vaikka ne ovatkin elämäni tärkeimmät asiat. Olin usein väsynyt ja kiukkuinen, räyhäsin lapsille ja miehelle syyttä suotta, purin viattomiin omaa turhautumistani. Itse ratkaisin asian niin että lähdin takaisin työelämään, lapset menivät perhepäivähoitoon pienimmän ollessa alle 2v. ovat tehneet pääasiassa lyhennettyjä päiviä (8:30-15:30) ja yleensä vain 4 päivää viikossa. Lomilla katkaistu vielä parin kk välein. Kyllä se oli kova päätös silloin mutta jälkikäteen ajateltuna oikea ratkaisu kuitekin. Kaikki sujui hyvin ja lapset ovat nykyään tasapainoisia-kaikki ovat mielestäni onnellisia.
Voimia sinulle, olet hyvä äiti kun jaksat hoitaa lapsia kotona! Kohta pieninkin on jo 3 ja sitten kotivuodet ovat ohi. Aika menee niin äkkiä.