Keskustellaanko teillä matkoista?
Meillä mies on käynyt ulkomailla ilman minua työnsä puolesta useita kertoja.Palkintomatkoja hyvin tehdystä työstä.Näille matkoille on aina lähtenyt ja sanonut "menen sillon ja sillon"..kysymättä koskaan mitään minulta.Kyllä sitä palkintomatkalleen saa lähteä mutta nyt on aloittanut uuden harrastuksen jonka vuoksi matkustaa taas ja minulla ei kuulema olisi tähänkään mitään sanomista kun kyseessä on taas harrastukseen liittyvä matka.Eli matkustaa saa koska vaan kysymättä perheeltä mitään?Vedänkö turhaan herneitä nenään hänen matkoistaan?
Kommentit (16)
Sitä oon yrittänytkin sanoa että ei sitä voi vaan mennä aina kysymättä mitään!Mutta loukkaantuu kun en iloitse hänen voitoistaan ja matkoistaan.
että ei olla uhdessä?
Jos saman katon alla asutaan niin sitten ollaan yhdessä...INkin meillä.
Ei tulisi kuuloonkan että mieheni voisi matkustella vaikka ilmoittaisi etukäteen, juuri siksi kun olemme yhteen haluneet, yhdessä perheenä, niin miksi sitten lähteä ja jätää muut rannalle...
Mieheni ei ehkä haluaisi lähteä ilman minua ja jos ehdottaisi tietäisi mikä on vastaukseni.
Kerran oli risteilyllä työpaikan järjestämällä kurssilla, sanoi ettei ollut monelle osallistujalle kuin ryyppyreissu ja rahat menee baariin, joten ei ole sen jälkeen edes mennyt...je en haluakaan. Kursseja on tiheään työpaikallakin.
Mies on seuraavan kuukauden aikana työmatkoilla 3 viikkoa eri mantereilla, eikä tulisi mieleenikään yrittää estellä! Tietenkin hän ensin kysyi minulta voiko lähteä, mutta tiesi tietenkin saavansa "luvan". Meillä on kaksi lasta, ja pärjään heidän kanssaan ihan hyvin kolmestaankin, joten siinä mielessä tilanteemme on tietysti helppo.
Itse lähden kesällä kahdestaan toisen lapsen kanssa etelänmatkalle, eikä miehellä ollut siihen taas mitään sanomista ;-)
Eihän se avioliitto mikään vankila ole, vaikka yhteinen projekti onkin.
Matkat ovat työmatkoja, mutta kyllä hän kuitenkin kyselee minulta sopivia ajankohtia niihin.
Ap puhui mielestäni miehensä palkinto- ja harrastusmatkoista, joille mies lähtee sopimatta vaimon/ perheen kanssa mitään. Työmatkat ovat erikseen, mutta kyllä meillä niistäkin puhutaan ja pähkäillään aikatauluja, vaikka niihin ei voikaan vaikuttaa. Luulisi, että palkintomatkan ajankohdan voi itse valita.
Meillä sovitaan yleensä kaikista asioista. Molemmilla epäsäännölliset työt, joissa ajoittain joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Aikatauluja limitetään, tilanteista tiedotetaan hyvissä ajoin jne.
Vaikeuttaako matkat sinun elämääsi ylivoimaisesti? Mikä se ongelma tässä on?
Mies on käynyt kerran risteilyllä työporukan kanssa, enkä edes halunnut sinne kuuntelemaan miten puuta kaatuu (metsuri). Muuten lomaillaan kyllä yhdessä tai sovitaan molemmille sopiva ajankohta jos mies tai minä(!) haluan yksin reissuun.
ei kumpikaan vanhemmista voi matkustella mielensä mukaan kysymättä, mitä mieltä muut perheenjäsenet asiasta ovat. Kompromisseja on tehtävä. Pakolliset työmatkat on toki hoidettava.
Miten ap:n mies suhtautuisi, jos ap matkustaisi milloin huvittaa ja sen olisi vaan sovittava miehelle?
Meillä lomamatkat tehdään yhdessä ja tai vanhemmat joskus lyhyitä matkoja kahdestaan. Työmatkoja on molemmilla mutta nekin koitetaan jättää minimiin. Ja näin meillä toimivat molemmat.
välilyönneillä ja kappalejaoilla!
Palkintomatkat. Meillä työpaikalla esim. myyjät voivat oamlla hyvällä panoksellaan voittaa matkoja vaikkapa formulakisoihin täydellä ylläpidolla ja mielestäni myös perheelliselle on tällainen pitkä viikonloppu suotava, jos on sen työpaikalla ansainnut (ellei lastenhoitoja ole ihan mahdoton järjestellä matkan takia).
Harraastusmatkat. Perheellisen tulee keskustella yleensäkin vapaa-ajan vietosta/harrastuksista yhdessä ja jos alunperin on tiedossa "matkaharrastus" voidaan kyseenalaistaa koko harrastuksen järkevyys määrätyssä elämänvaiheessa/-tilanteessa.
Eihän tuossa ole pärjäämisestä kyse vaan siitä että mies menee niinkuin lystää. Kyllä normaaleihin tapoihin ja vuorovaikutukseen kuuluu, että otetaan puoliso huomioon!
Menenhän minäkin! Jos minulle tulee halu ja tilaisuus lähteä matkalle niin lähden. Enhän minä nyt sentään perhettäni ole jättämässä. Eri asia tietenkin jos miehellä on juuri samaan aikaan jotain oikeasti todella paljon tärkeämpää. Mutta jos kyseessä on tavallinen työviikko tai viikonloppu, hulluna pitäisin jos miehelleni tulisi mieleen alkaa estelemään lähtöäni. En vaan ymmärrä koko ongelmaa.
joiden pitää olla koko ajan yhdessä. Meillä mies ei tykkää matkustelusta, mutta antaa mun matkustaa ihan vapaasti. Ikinä en olisi tuollaisen takertuvan miehen kanssa, joka estäis mun harrastuksen (eli matkailun) YÄK!
Koska oli kuitenkin poissa perheen arjesta oli sama oliko hän Usassa vai Lappeenrannassa. Asia oli ihan ok koska ne olivat työmatkoja, mutta kun hän alkoi viettämään myös osan lomastaan
ilman perhettä koin sen epäreiluksi itseäni ja yhdessä haluttuja lapsia kohtaan.
Muutenkin jouduin hankkimaan lapsille hoitajia että voin iltaisin tai viikonloppuina tehdä jotain ilman lapsia ja sitten vielä lomallakin minun oli yksin huolehdittava lapsista tai heidän hoidostaan.
paitsi jos olisi kyseessä työmatka tai muu esim. lapsen vieminen toiseen maahan sairaalahoitoon (itse olen lapsena ollut ja vain äiti oli viemässä, isä sisarusten kanssa kotona mummut apuna) tai muuta kuin huvittelumatka.
Kun olemme yhdessä niin haluamme matkankin olla yhdessä, nähdä maailmaa ja kokea lomaa tai kiertelyä eri maailman kolkissa, aina lapsetkin mukana, elämme perheellemme sopivaa elämää.
Vuosia sitten olemme kierrelleet Eurooppaa ristiin rastiin lasten ollessa mukana, toissa vuonna olimme Indonesiasa Balilla, viime vuonna Riiassa ja toukokuussa lähdemme viikoksi Liettuaan Kaunasiin, koko konkkaronkka.
Mutta kuten ap mainitsi, hänen miehensä käy ilmeisesti muuta kuin työasioissa varsinaisesti ja mieheni ei tosiaan haluaisi lähteä sellaiselle, enkä minäkään tykkäisi, vaikka lasten hoito ei ole ongelma. Mutta kun yhdessä ollaan ja onnellisia, olemme kai niin kiintyneet toisiimme, että ei olla jotain omia menoja katsottu tarpeelliseksi. tai ei ainakaan kai nautittaisi niistä yhtä paljon kuin jakamalla ajan ja kokemukset yhdessä. Meitä on niin erilaisia ihmisiä, mutta kukin taplaa tyylillään...
Ei harrastuskaan ole automaatio tehdä mitä haluaa. Joskus täytyy vaan luopua jostain menosta. Sellasta on elämä. Sitä sanotaan aikuisuudeksi!