Millaisessa ajassa olette päättäneet avioerosta?
Oliko ensin ajatus että katsotaan vielä joku aika paraneeko, vai tuliko vaan todettua jonkun (kuinka pitkän?) ajan jälkeen että ei tästä enää tule mitään?
Kommentit (3)
tykönään asiaa jotain 1/2-1 v, jonka ajan piti mua pimennossa (ja piilotteli samalla toista suhdetta). Minä tietämättömänä ihmettelin miestä/omaa avioliittoani ja tein omalta puoleltani töitä hartiavoimin jotta tilanne paranisi.
Kun mies kertoi tahtovansa eron täysin yllättäen(ja kertoi muut asiaan liittyvät faktat, toinen nainen, eikä rakasta enää mua), ja löi seuraavana aamuna eteen avioeropaperin, ei mietittävää enää ollut. Päätin sillä sekunnilla että That's it. Mietintäaikaa mulle tuli alle vuorokausi.
Jälkeenpäin ajatellen parempi näin.
ensin epävarmemmin ja sitten yhä varmemmin sitä, että erottava on. Loppuvaihe sen jälkeen, kun olin miehelle asiasta sanonut, kesti melkein puoli vuotta - mies ei suostunut ensin etsimään asuntoa ja sitten kun etsi, ei ihan heti sellaista löytänyt.
Vaikka asuimmekin erillämme, niin yritimme ratkaista ongelmiamme, aina varsinaiseen eron virallistamiseen asti (avioeron II-vaiheen hakeminen).
Jo ennen asumuseroakin yritimme. Joillekin asumusero (ex-miehelleni?!) on jo sellainen vaihe, ettei paluuta yhteen enää ole, joten on hyvä miettiä, ennenkuin tekee jotain. Suosittelen hakeutumaan terapiaan, vaikka yksinkin, jos toinen ei halua. Minunkin olisi ollut hyvä tehdä niin, vaikka toinen osapuoli ei siihen suostunutkaan...