Omakotitaloissa asujat: Haetaanko teidän lapsia ovelta ulos leikkimään?
kerrostalosta ollaan muuttamassa omakotitaloon. Ainoa asia mitä jään haikailemaan, on lasten pihakaverit. Ovikello soi tiuhaan tahtiin, ja aina joku kaipailee kaveria pihalle. Muutetaan ihan reilun kilometrin päähän. Tontti on hyvin tiheesti rakennetulla alueella. Eli kaiketi ympärillä voi asua lapsia, eikä vanhaltakaan pihalta ole pitkä matka meille. Meillä on 7v ja 5v lapset.
Kommentit (20)
tosin eivät ole saaneet vielä mennä omaa pihaa kauemmas ilman vanhempaa, joten miten kukaan voisikaan hakea. Vanhin menee syksyllä kouluun, joten sitten varmaan eri asia. Tosin uskon, että sittenkin sovitaan edes hitusen etukäteen ulkoiluista, kukaan ikäryhmästään kun ei ihan saman tien varrella asu.
esim. päiväkodissa/koulussa. Kerrostalossa sitä lapset tutustuu pihalla toisiinsa.
Omakotitalossa korkeintaan jos naapurissa asuu lapsia.
Meillä melkeinpä aina soittavat eka kännykällä ja sopivat tulevatko meille vai menevätkö muualle. Harvoin kukaan vaan tulee soittamaan ovikelloa.
Ei ole siis meidän 5-vuotiasta vielä haettu, leikkitreffit järjestetään vanhempien kesken.
ipanoita kyselemässä meidän lapsia ulos. Ja siis itse asuvat vaikka kuinka kaukana.
Olenko minä tiukkapipo kun minusta 5v on liian pieni lähtemään omasta pihasta yksin? Ja siis me asumme íhan tavallisella omakotialueella, päättyvän tien varressa.
Eskarilainen saa harjoitella sitten yksin kulkemista.
Olen muuttanut armaasta pääkaupungistamme alueelta jolla ei tod. olisi voinut päästää pieniä lapsia yksin ulos. Onkohan mulla jäänyt päälle joku hysteeriys tämän asian suhteen vai mitä...?
kaverin kanssa treffit ensin kännykällä. Ja alle kouluikäisenä tapaamiset järjesteli äiti tai isä ja lähti myös mukaan saattamaan ja hakemaan. Täällä ei alle kouluikäiset kulje yksin ja alakoululaistenkin toivotaan kulkevan kaksin ja kännykkä valmiina sekä on opetettu (koulussa oli valistusta) juoksemaan karkuun, koska jokin epämääräinen pakettiauto tarkkaillut lapsia leikkipuistossa. Itse menen kyllä saattamaan 8-vuotiastani kylään ja haenkin tai jos meille tulee hänen kaverinsa, niin haen tai saatan tarvittaessa kotio hänetkin. Treffit tehdään siis kännykällä.
ipanoita kyselemässä meidän lapsia ulos. Ja siis itse asuvat vaikka kuinka kaukana.
Olenko minä tiukkapipo kun minusta 5v on liian pieni lähtemään omasta pihasta yksin? Ja siis me asumme íhan tavallisella omakotialueella, päättyvän tien varressa.
Eskarilainen saa harjoitella sitten yksin kulkemista.
En antaisi 5-v. lähteä vielä yksin omasta pihasta ulos. Yleensä ollaan sovittu vanhempien kanssa leikit joko meidän pihaan tai kaverin pihaan. Tietenkin lapsien kasvaessa tavat muuttuvat tuohon suuntaan että kaveria haetaan.
Olen muuttanut armaasta pääkaupungistamme alueelta jolla ei tod. olisi voinut päästää pieniä lapsia yksin ulos. Onkohan mulla jäänyt päälle joku hysteeriys tämän asian suhteen vai mitä...?
Kun muutimme omakotitaloon yksi ihanista asioista oli se jatkuvan ovikellonpimputuksen loppuminen. Ennen samatkin lapset hakivat jopa 3-vuotiasta ulos leikkimään useita kertoja päivässä ja vähän väliä.
Tällä okt-alueella alle kouluikäisiä haetaan leikkimään yleensä vanhempien kanssa sovitusti. Kun näkevät toisiaan pihalla, niin silloin myös tullaan toisen pihaan leikkimään kun on kysytty lupa vanhemmilta.
alle eskari-ikäinen on ollut täsä omassa pihassa ja rajanaapureiden.
eskari voi kysyessään saada luvan lähteä vähän kauemmaksi hakemaan kaveria.
kouluikäiset voivat liikkua itsenäisesti,koska koulumatkatkin joutuvat kulkea. Mutta meillä lapset viihtyvät hyvin kotona.
Täällä meidän omakotialueella lapset ovat melko paljon sisarusten kanssa omissa pihoissa. Johtunee siitä että yhteinen leikkitila (leikkipuisto ) puuttuu.
Kerrostalossa on yhteinen leikkialue ja sinne on luontevaa hakea paljon porukkaa. Haetaan kaikki sopivat lapset ja sitten mietitään, mitä leikitään.
Omakotialueelta tällainen kulttuuri puuttuu. Yleensä lapset ovat kahdestaan sovittuaan ensin kännykällä tapaavansa tai sitten vanhemmat sopivat keskenään lasten leikeistä.
Nämä leikkikaverit ovat tuttuja koulusta tai päiväkodista. Eli erilaista on. Oma tyttäreni on 8-vuotias.
lapset voi mennä yhteiselle leikkialueella maleksimaan ja sinne tulee muitakin sitten ihan itsestäänkin.
Omakotialueella tämä systeemi ei toimi.
Aika piittaamatonta vanhemmuutta, jos 5-vuotiaan jo annetaan ulkoilla yksin (kotipihaa kauempana).
Lapset ovat nyt 7 ja 10v ja jo pari vuotta ovat saaneet leikkiä pihalla yksin kavereiden kanssa. Tosin meillä on leikkikaverit ihan naapuritaloista ja lupa on vain näillä omilla pihoilla leikkiä, kauemmas ei ole lupa mennä. Äideillä on toistemme puh.nrot ja välillä tsekkailemme tyyliin "ovatko lapset" teillä jos ei mekastusta pihapiiristä vähään aikaan kuulu :-)
Muutimme tänne vuosi sitten, ja vielä ei ole löytynyt naapurustosta ensimmäistäkään kaveria lapsille (5 ja 8v). Samanikäisiä asuu kyllä naapurustossa, mutta kun omani eivät käy lähikoulua, niin ketään kavereita ei ole löytynyt tästä lähistöltä. Olen varma, ettei samaa ongelmaa olisi jos asuisimme kerrostalossa/muussa taloyhtiössä, jossa olisi yhtä paljon lapsia kuin tässä naapurustossa.
En vain tiedä mitään missä meidän hitaasti lämpeävä esikoinen löytäisi kavereita lähiympäristöstä. Pihoilla ei ole koskaan ketään, harrastuksista ei kavereita ole tullut (lapsella useita harrastuksia, kaikki tässä lähistöllä). Olen hieman pahoillani tästä, kun muistan miten itse juoksin naapuruston lasten kanssa tuossa iässä. Mutta onneksi esikoinen tuo kavereita koulusta meille leikkimään, niin hänellä on leikkikavereita kotona kerran viikossa-kahdessa.
Kerrostalossa on yhteinen leikkialue ja sinne on luontevaa hakea paljon porukkaa. Haetaan kaikki sopivat lapset ja sitten mietitään, mitä leikitään.
Omakotialueelta tällainen kulttuuri puuttuu. Yleensä lapset ovat kahdestaan sovittuaan ensin kännykällä tapaavansa tai sitten vanhemmat sopivat keskenään lasten leikeistä.
Nämä leikkikaverit ovat tuttuja koulusta tai päiväkodista. Eli erilaista on. Oma tyttäreni on 8-vuotias.
Ja minusta on todella surullista, että lapset eivät tutustu. On alkanut kaduttaa omakotitaloon muuttaminen, kerrostalossa lapsille olisi enemmän seuraa. Tässä naapurustossa asuu yksi samanikäinen tyttö, mutta jostain syystä en opi ymmärtämään hänen äitiään, joka keksii usein tekosyitä miksi ei leikkiminen sovi. Mutta hänen kauttaan leikkitreffit on kuitenkin sovittava, koska tytöt ovat vasta 5-vuotiaita.
5-vuotiaat käy ihan sujuvasti soittelemassa toistensa ovikelloja ja kysyvät ulos. Ovat sitten jommankumman pihassa. Toki vanhemmat tietää, missä ovat, mutta ei niillä ole koko aikaa aikuista vahtimassa.
Löytyivät 3 km:n päästä syvän tulvivan ojan viereltä leikkimästä.
5-vuotiaat käy ihan sujuvasti soittelemassa toistensa ovikelloja ja kysyvät ulos. Ovat sitten jommankumman pihassa. Toki vanhemmat tietää, missä ovat, mutta ei niillä ole koko aikaa aikuista vahtimassa.
vasta noin koululaiset alkoivat hakea ovelta, kun ovat nii nvanhoja, että voivat liikkua itsekseen, ja vasta kolmannelta nekin luokkakaverit liikkuivat, jotka asuivat pari kilsan päässä.
Siinä ei ollut samanikäisiä omassa pihapiirissä. Lapset ovat saaneet liikkua ympäristössä turvallisen matkan päässä eskari-iästä alkaen. Tiedän kyllä muutamia, jotka antavat jo 4-vuotiaiden lähteä monen sadan metrin päähän yksikseen.
Joidenkin viestissä kun eskari oli se raja.
Aika piittaamatonta vanhemmuutta, jos 5-vuotiaan jo annetaan ulkoilla yksin (kotipihaa kauempana).
Mukavaa että lapsesi on/ovat pidettyjä leikkikavereita. Ja hienoa, että aikuisten maailma joustaa lasten tarpeisiin edes tämän verran... aikuisethan eivät enää voi poiketa toistensa luokse kahville tai edes hoitamaan pientä asiaa ilman että asiasta käydään pitkällisiä ja monenkeskeisiä neuvotteluita vähintään viikkoa etukäteen.