Lue keskustelun säännöt.
meillä on ihana ja vaihteleva seksielämä
04.06.2009 |
ja puhutaan kaikesta avoimesti ja kokeillaan kaikkea, (kokeiltu kimpat ja muut) mutta kahden tosi ihanaa nykyisin pitkiä tunnin mittaisia rakasteluja jotka päättyvät kahdestaan voipuneina tyytyväisinä toistemme sylissä makoiluun
Mieheni myös sanoo ettei ole huomannut etta alapäässäni olisi tapahtunut mitään erikoista sitten synnytyksen ja että se ei ole myöskään ulkonäöllisesti muuttunut kummemmin.. mutta tätä palstaa kun lukee niin huh huh mitä juttuja on meistä synnyttäneistä naisista... kamalaa luettavaa.
Noh taidan kuitenki uskoa miestäni ja olla tyytyväinen tilanteeseemme..
Kommentit (5)
Aina tätä jatkuvaa itsekehua.
Yks kaunis kerta se ukkosi voikin häipyä parikymppisen misun mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä sitä ollaan nyt niin kateellisia kun jollakin on kunnon seksisuhde oman puolisonsa kanssa. Kaikki eivät ole onneksi frigidejä lehmiä niin kuin av mammojen enemmistö tuntuu olevan.
että väkisinhän miehelläni on pakko olla se toinen nainen jossain tai vähintääkin se häipyy sen toisen mukaan jossain vaiheessa, eihän kahden lapsen vanhemmalla voi olla hyvää parisuhdetta, ei sitten millään.
Totta on että mekin kriisi koettiin kun lapset oli 1 ja 3v. ja käytiin perheasiaineuvottelukeskuksessa juttelemassa.. ja siitä alkoikin uusi suunta.
Seksi on toiminut siitä asti kun sitä ekan kerran harrastettiin ja se tuntui jännältä kun ei tunnettu silloin toisiamme ja muutenkin ollaan ihan erilaiset ihmiset niin jo ekan kerran seksi oli estotonta ja villiä menoa pitkin poikin sänkyä... ja nyt tosiaan itsekkin ihmettelen välillä että voiko tämmöistä olla että vanha pari kokee yhdessä vielä hekumaa, siis tosiaan makaa tyydytettyinä ja voipuneina sängyllä toinen toistaan uskomattomien kokemusten jälkeen...
ja toisaalta joskus vaan luetaan kirjoja molemmat sängyssä ja jutellaan,mutta silloin kun puuhaan ryhdytään niin se on sellaista että kumpikin pitkitetään tahallaan sitä ettei laueta jotta saadaan nauttia ja aina sitä kestää ja kestää(positiivisessa mielessä:))
Olisiko silläkin merkitystä että meillä ei telkkaa...jotenkin tuntuu että tuttavaperheissä ei oikeasti kohdata toista kun arki vie voimat ja vapaa-ajat toljotetaan telkkaa ... en tiedä... me alettiin jutella iltapalaa syödessä kun telkkari jäi pois (muutettiin ja ei heti saatu antennijohtoa siihen paikkaan mihin telkan piti tulla ja sit huomattiinkin et elämä muuttu parempaan ja erityisesti suhde niin ei sit ees laitettu kuntoon ja nykysin joskus vuokrataan leffa ja lapset kattoo joskus jotain piirrettyjä)
Lähinnä kirjoitin siksi että kuulisi onko muitakin joilla menee hyvin ? Koska itsestänikin tämä on outoa kun koko ajan kuulee vaan siitä että menee huonosti...
tehkää töitä sen suhteen eteen,molempien etuhan se on jos viettää sitä elämää yhdessä niin kivempaa se on onnellisena.
En usko että miehelläni kauheeta tarvetta on vieraisiin kun pääsee luvankin kanssa, meillä tuttavapari jonka kans oltu kimpassa(tutustuttu sivuston kautta jossa samanhenkiset voi tutustua, ja meillä oli muutakin yhteistä ja nyttemmin ollaan ystäviä) ja joskus olisi kiva saada kiva mies tai nainen mukaan :) kunhan löytyy sopiva tai osuu kohdalle...
hauskaa kesää kaikille ja jos samanlaisia pariskuntia löytyy kuulisin mielelläni teistä:)
Kumpa mullakin olisi tollainen puoliso!
tavalliset miehet sanoo ettei alapää ole muuttunut mitenkään. Synnytyksessä naisen anatomia voi muuttua hieman, mutta osittain se lisää tuntoherkkyyttä. Jos naista osaa tukea surussa oman vartalon muutosten vuoksi, niin hän puhkeaa kyllä kukkaan ensi hetkillä. Todellakin uskot miestäsi. Voihan se muuttua ja muuttuukin, mutta aikuiset normaalit miehet hyväksyvät sen osana elämää! Kuten mekin heidän vanhenemsensa, kaljuuntumisen y.m.s. Se on elämää!