Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun ei jaksa panostaa parisuhteeseen yhtään?
18.01.2010 |
Tekisi mieli vain erota, MUTTA
- lapset - ei se ero koskaan ole hyvä ratkaisu lapsille, meillä vielä pieniä, kaksi vanhinta ex-liitostani ovat jo yhden eron kokeneet
- tiedän, että mies ei halua erota, tiedän senkin, että hän alkaisi lasten suhteen "hankalaksi" (eli ei olisi yhtään itsestäänselvää, että minä "saisin" lapset
- ne käytännön asiat; elämme nyt jo "kädestä suuhun", jos laittaisin huushollin pystyyn yksin neljän lapsen kanssa, olisi talous hirvittävän tiukalla, en saisi varmaan asuntoa nyk. alueelta ja lapsilla olisi edessä eron lisäksi koulun/kavereiden vaihtuminen, nyk. asuntoa en pystyisi pitämään, eikä mieskään
Eli kaikki nuo asiat huomioiden on varmaan viisaampaa jatkaa elämää miehen kanssa, jota en taida enää rakastaa. Surullista. Juuri nyt tuntuu siltä, että en oikein jaksa välittää mistään.
Kommentit (23)
Mieti miten toimisit jos rakastaisit miestä ja tee sitten niin, niin joskus tunteet lämpiää sen mukana ja mieskin voi reagoida toisin kuin tavallisesti.
On niin paha olo juuri nyt, ehkä huomenna on parempi päivä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin rakkaus on karannut?
Joskus tuntuu, ettei sitä ollutkaan. Mitä pitikin hankkia lapsia juuri tämän miehen kanssa? Mutta ovathan nuo lapset ihania, enhän minä niitä vaihtaisi, että jotakin hyvää ollaan saatu aikaan. Musta vain tuntuu, että mies on muuttunut sellaiseksi ihmiseksi, jonka kanssa en haluaisi olla. Mutta ehkä se on niin päin, että itse olen muuttunut. Ahdistaa.
Arki meillä toimii, se pelastaa paljon ja juuri sen vuoksi voin kuvitella jatkavani näin.
ap
miehestä ja perheestä riippumattomia henkireikiä ja ilonaiheita?
miestä sen jälkeen. Miltä mies näyttää, jos sulla on hyvä olo?
miestä sen jälkeen. Miltä mies näyttää, jos sulla on hyvä olo?
Itse asiassa aloitan tällä viikolla uuden harrastuksen, ihan yksin. Ehkä se helpottaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinä olet jo kerran eronnut, eli kyllä katsoisin peiliin ensimmäiseksi jos ei suhde tunnu miltään. Heppoisin perustein ilmeisesti ryntäät suhteeseen ja sitten et haluakkaan olla siinä. Aiheutat kärsimystä lähimmäisillesi omien kalujesi takia, vaikket sitä haluaisi.
Ainahan avioliitto voi välillä tökkiä, mutta sitä voi parantaa vaan muuttamalla itseään ja omaa käytöstään. Turha odottaa toisen ihmisen muuttumista, koska sitä ei tapahdu.
Jos nyt eroaisit, niin mitä tapahtuisi? Lapset kärsisivät lopun elämäänsä, mies kärsisi, ja sinä päätyisit luultavasti samanlaiseen suhteeseen kuin aiemmat suhtesi ja kohta haluaisit erota.
Mies ei ilmeisesti lyö, juo tai ole muutenkaan paha. Sinuna koettaisin kasvaa ihmisenä niin paljon, että pystyisin muuttamaan suhdetta omalla olemisellani ja tekemiselläni.
Yksi vaihtoehto tietysti on ,että olet masentunut, mutta se ei eroamalla hoidu. Jaksamattomuus hoitaa suhdetta kuullostaa pelkältä laiskuudelta. Ehkä et silloin olekaan ansainnut hyvää ja onnellista parisuhdetta. Ota itseäsi niskasta kiinni. Jos et pysty, niin menen lääkäriin ja selvitä oletko masentunut. Läheisiesi ansaitsevat parempaa. Voimia!
että sinä olet jo kerran eronnut, eli kyllä katsoisin peiliin ensimmäiseksi jos ei suhde tunnu miltään. Heppoisin perustein ilmeisesti ryntäät suhteeseen ja sitten et haluakkaan olla siinä. Aiheutat kärsimystä lähimmäisillesi omien kalujesi takia, vaikket sitä haluaisi. Ainahan avioliitto voi välillä tökkiä, mutta sitä voi parantaa vaan muuttamalla itseään ja omaa käytöstään. Turha odottaa toisen ihmisen muuttumista, koska sitä ei tapahdu. Jos nyt eroaisit, niin mitä tapahtuisi? Lapset kärsisivät lopun elämäänsä, mies kärsisi, ja sinä päätyisit luultavasti samanlaiseen suhteeseen kuin aiemmat suhtesi ja kohta haluaisit erota. Mies ei ilmeisesti lyö, juo tai ole muutenkaan paha. Sinuna koettaisin kasvaa ihmisenä niin paljon, että pystyisin muuttamaan suhdetta omalla olemisellani ja tekemiselläni. Yksi vaihtoehto tietysti on ,että olet masentunut, mutta se ei eroamalla hoidu. Jaksamattomuus hoitaa suhdetta kuullostaa pelkältä laiskuudelta. Ehkä et silloin olekaan ansainnut hyvää ja onnellista parisuhdetta. Ota itseäsi niskasta kiinni. Jos et pysty, niin menen lääkäriin ja selvitä oletko masentunut. Läheisiesi ansaitsevat parempaa. Voimia!
Sen verran tekee mieli puolustautua, että edellinen ero johtui miehen pettämisestä. Ja siitä on aikaa kymmenkunta vuotta, se suhde oli kestänyt toistakymmentä vuotta, oli 1. pitkä parisuhteeni. Tähän toiseen pitkään parisuhteeseen saatoin ryhtyä liian lyhyen ajan kuluttua erosta, väliä oli vuosi. Siinä vaikutti varmaan paljon yksinäisyys, raskas yh-arki pienten lasten kanssa jne. Nyt sitten on toista pitkää parisuhdetta takana lähes se 10 vuotta. En ehkä kuitenkaan kuulu luokkaan ihmisiä, jotka tekevät ratkaisujaan heppoisin perustein (tai ainakaan kovin usein/nopeasti). Se voi kyllä olla totta, että en sitten kuitenkaan ole sellainen henkilö, joka pystyisi pitkiin parisuhteisiin. Tuntuu, että en enää edes halua!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan suoraan toivottelet ap:n läheisten ansaitsevan parempaa.
Samat sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis halusitkin vaan haleja, pusuja ja onnen toivotuksia. Sori mutta niistä ei ole mitään hyötyä sinulle. Mistä ihmeestä me voisimme täällä tietää sen tarkempaan sinun suhde historiaasi. Kuulostat ihmiseltä joka tekee päätöksiä heppoisin perustein,ja ajautuu samanlaisiin suhteisiin kerta kerran jälkeen, vaikka totuus toista olisi.
Täällä kysellään mielipiteitä ja niitä täällä annetaan. Ei niistä varmaankaan usein apua juuri ole.
mutta sen verran voin todeta, että tämä aloitus olisi voinut olla minun kirjoittamani, sillä erolla, että en ole koskaan eronnut. Eli sympatiaa lähetän sinulle, et ole ainoa asian kanssa painiskeleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9 luepa kirjoituksesi uudelleen, itsellesi.
Onko sinulla usein yhteentörmäyksiä muiden ihmisten kanssa ehdottomuutesi ja kaikkitietäväisyytesi takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueppa aloitus uudestaan ihan itsellesi? Ysin viesti oli ennen tarkempaa selvitystä suhteista.
Siis halusitkin vaan haleja, pusuja ja onnen toivotuksia. Sori mutta niistä ei ole mitään hyötyä sinulle. Mistä ihmeestä me voisimme täällä tietää sen tarkempaan sinun suhde historiaasi. Kuulostat ihmiseltä joka tekee päätöksiä heppoisin perustein,ja ajautuu samanlaisiin suhteisiin kerta kerran jälkeen, vaikka totuus toista olisi. Täällä kysellään mielipiteitä ja niitä täällä annetaan. Ei niistä varmaankaan usein apua juuri ole.
Kysyin siis NEUVOJA. Saahan sitä kritisoida, jos haluaa, onhan täällä vapaus kirjoittaa ja itse otin riskin saada kuraa niskaani, kun täällä avauduin.
Mutta oikeasti kysyin neuvoja, ja sainkin niitä. En kysellyt onnentoivotusten ja halejen perään, en myöskään haukkujen. Kiitos teille, jotka annoitte vinkkejä oman itseni kuntoon hoitamisesta. Yritän taas jaksella eteenpäin.
ap
Sun "ongelmiisi":
Eka kohta, lapset ja eroaminen. Onko parempi jäädä huonoon suhteeseen?
Toinen kohta, kenelle lapset. Sinulleko lapset sitten pitäisi antaa? Eikö kolkuta kun sanot: "Et ehkä heitä edes saisi"? Miksi? Mikä sinusta tekee huonon vanhemman? Miksi ei yhteisvanhemmuus käy -jos ihan sama oletteko yhdessä?
Talous: olet ainoa jolla on neljä lasta? Hanki työpaikka ja katso mihin rahasi laittat!
Ihan käsittämätöntä että nykyaikana kun on koneet ja laitteet, sossut ja kelat eikä naiset "pärjää".
Oletko koskaan pysähtynyt ajattelemaan että pakko se on pärjättävä vaikka sinä tai mies kuolisi? Et, koska sinulle elämä on vaan vinkumista ja toisten ottamista itsestäänselvyytenä, et ainakaan vastuuta näytä ottavan.
Olen johtavassa asemassa töissä ja pärjään itseasiassa hyvin kyseisten luonteen piirteitteni takia. Osaan olla joustava ja inhimillinen kun asia sitä vaatii, mutta tällä alalla ei pärjää avuttomuudella ja turhalla mankumisella.
Kyllä voin olla jyrkkäkin, mutta ystäviä se ei ole näemmä karkoittanut. Mieskin on eikä ole lähdössä. Suhdekin toimii koska minä teen töitä senkin eteen!
Emme me kaikki ole pehmeitä humanisteja jotka filosofoivat ja myötäilevät kaikelle. En halunnut loukata ap.ta mielipiteelläni, mutta mielestäni hän on joko laiska ja saamaton tai sitten masentunut.
Viestistäsi käy selkeästi ilmi ettet arvosta keskustelunalottanutta ihmistä ja se olkoon kantasi, mutta eikö täysin tuntemattoman ihmisen haukkuminen laiskaksi ja saamattomaksi ole sinusta ehkä hieman kapeanlaista kielen käyttöä?
Laiskuus tarkoittaa ihmisen luonteenpiirrettä, joka johtuu siitä, että joku tahallaan jättää tekemättä asioita. Mistä voit TIETÄÄ, että kyseinen ihminen toimii näin? Et mistään, joten koko mielipiteesi muuttuu täysin tyhjän tekeväksi eikä sen ainoa tarkoitus ole täällä kuin provosoida ihmisiä ja nostaa itsesi jollekkin olemattomalle jalustalle, jota olet itse kaivannut jo jonkin aikaa. Ehkä koet ettei sinua arvosteta muualla tarpeeksi erinomaisten ansioittesi vuoksi, mutta se ei oikeuta sinua moralisoimaan ketään ilman selkeitä todisteita, että tiedät mistä puhut.
Ilmaisit, että sait kirjoittajan tekstistä käsityksesi ja kun itse luin samat kommentit en olisi löytänyt tekstistä mistään kohtaa viittauksia oma-aloitteisesta suhteen laiminlyömisestä tai siitä että tekstissä olisi edes ollut siitä kyse.
Jos et voi hyväksyä eroavia pariskuntia olet täysin väärällä keskusteluketjussa. Koko aihe ei kaivannut vastaustasi, joten miksi vastasit? Tunteaksesi itsesi tuhannen kertaa paremmaksi kuin muut? Sitä se varmasti oli, koska mitään muuta funktiota et pystynyt kyllä näillä vastauksillasi tuomaan tähän keskusteluun.
Vaihtoehtosi myös lyhyessä diagnoosissasi olivat myös mielestäni huvittavan yksinkertaisia. Laiska ja saamaton ovat samoja asioita, joten eronneet ihmiset ovat mielestäsi LAISKOJA tai MASENTUNEITA?
Huvittaisi kuulla oikean psykologin teoria asiasta.
Mieti miten toimisit jos rakastaisit miestä ja tee sitten niin, niin joskus tunteet lämpiää sen mukana ja mieskin voi reagoida toisin kuin tavallisesti.