Voiko 5,5-vuotiasta jo harjoittaa olemaan yksin?

on nyt 5v6kk ja vuoden päästä on mielestäni aika opetella pieniä hetkiä yksin kotona olemiseen. Nyt voi jäädä 3v.vanhemman sisaruksen kanssa kahden kotiin max. puoli tuntia (kun olen siellä lähikauppareissulla ja lapsilla on puhelin minulle + vannotus että ovea ei saa avata!)



Hiljaittain juuri tämä nuorempi pohti sitä, kuinka hänen pitää 'enää' oppia käyttämään puhelinta, laittamaan tietokoneohjelmat itse päälle, sulkea ulkovi, laittaa hälytykset päälle ja olla yksin kotona.... rauhoittelin, että vielä ei tarvi osata noista mitään. Vielä saa olla pieni ja sylissä turvassa - tyttö painautui huokaisten syliin halattavaksi.

Korkeintaan siksi aikaa että äiti käy alarapussa ripustamassa pyykit kuivaushuoneeseen. Ja senkin hyvin harkiten.

on jäänyt yksin kotiin, kun olen hakenut miehen töistä. Siinä menee yleensä n.5-15min

Mikään pakko ei ole jäädä kotiin, mutta yleensä haluaa jäädä katsomaan siksi aikaa lastenohjelmia.

Kyllähän kuka tahansa ja suurin osa av-mammojen lapsista on niin reippaita ja ei pelkää että hyvin voi jättää jo vaikka kuinka aikaisin yksin. Tuo 3v voi jäädä, mutta sehän on eri asia jos on 5v sisaruksen kanssa...



Huom. Jos joku ei ymmärtänyt niin viesti on kirjoitettu ironisessa sävyssä



t: Se jonka lapset ovat saattaneet pelätä yksinoloa vielä 8-9v:kin, mutta eivät halua myöntää sitä.

että lapsi saatoi jäädä sisälle leikkimään, kun minä tein hommia puutarhassa.



Viime kesänä siis näin. Tiesi minun olevan lähellä, mutta sisällä oli kuitenkin yksin. Minusta tuo on riittävää "harjoittelua" tuon ikäiselle.

Kyllä miellä tuonikäinen oli yksin sisällä, kun muut olivat ulkona. 15 min lähikauppareissun ajaksi voisin jättää yksin, kun poika tietää, miten toimitaan, jos tulee tulipalo tai muu hätä (=ulos talosta)

Mikä kiire teillä Suomessa saada lapsenne pärjäämään itsekseen mahdollisimman pienenä?

Tiesittekö, että se ei takaa sitä, että heistä tulisi aikuisina sen pärjäävämpiä, mitä aikaisemmin on jätetty omin nokkineen?

Mikä kiire teillä Suomessa saada lapsenne pärjäämään itsekseen mahdollisimman pienenä?

Tiesittekö, että se ei takaa sitä, että heistä tulisi aikuisina sen pärjäävämpiä, mitä aikaisemmin on jätetty omin nokkineen?

Meillä 7v voi olla lyhyen kauppareissun ajan kotona, mutta 5,5v on aivan liian pieni, oli kuinka "rohkea" tahansa. Onko se niin hankala kuljettaa itse tekemäänsä lasta mukana?

Kyllä tuon ikäinen rauhallinen ja rohkea lapsi voi varmaan olla sen vartin ihan itsekseen jos poikkeaa lähikaupassa tai vähintään tietenkin olla sisällä leikkimässä kun vanhemmat ovat vaikka pihatöissä.



Meillä on pääsääntöisesti esikoululaisena saaneet lapset harjoitella kotonaoloa itsekseen, hyvin lyhyitä pätkiä. Ja 5 v 8 kk ikäinen usein jo esikoululainen, kuten oma loppuvuodesta syntyneemme. 6-vuotiaana koululaisena on lapsemme ollut aamuisin kotona parikin tuntia ennen koulun alkua ja hyvin on mennyt.



Kas kun Suomessa usein kouluikäisten vanhempien pitää käydä töissä ja vaikka tekisi osittaista hoitovapaata johon on eka- ja tokaluokkalaisen vanhemmilla oikeus, ei sekään paljoa auta kun koulu alkaa kerran viikossa klo 11 eikä aamupäiväkerhotoimintaa ole.

Kyllä tuon ikäinen rauhallinen ja rohkea lapsi voi varmaan olla sen vartin ihan itsekseen jos poikkeaa lähikaupassa tai vähintään tietenkin olla sisällä leikkimässä kun vanhemmat ovat vaikka pihatöissä.

Meillä on pääsääntöisesti esikoululaisena saaneet lapset harjoitella kotonaoloa itsekseen, hyvin lyhyitä pätkiä. Ja 5 v 8 kk ikäinen usein jo esikoululainen, kuten oma loppuvuodesta syntyneemme. 6-vuotiaana koululaisena on lapsemme ollut aamuisin kotona parikin tuntia ennen koulun alkua ja hyvin on mennyt.

Kas kun Suomessa usein kouluikäisten vanhempien pitää käydä töissä ja vaikka tekisi osittaista hoitovapaata johon on eka- ja tokaluokkalaisen vanhemmilla oikeus, ei sekään paljoa auta kun koulu alkaa kerran viikossa klo 11 eikä aamupäiväkerhotoimintaa ole.

näitä aamuja ja sama homma on ensi vuonna kun toinenkin lähtee kouluun. Viitseliäisyyttä se tietysti vaatii.

Kyllä tuon ikäinen rauhallinen ja rohkea lapsi voi varmaan olla sen vartin ihan itsekseen jos poikkeaa lähikaupassa tai vähintään tietenkin olla sisällä leikkimässä kun vanhemmat ovat vaikka pihatöissä.

Meillä on pääsääntöisesti esikoululaisena saaneet lapset harjoitella kotonaoloa itsekseen, hyvin lyhyitä pätkiä. Ja 5 v 8 kk ikäinen usein jo esikoululainen, kuten oma loppuvuodesta syntyneemme. 6-vuotiaana koululaisena on lapsemme ollut aamuisin kotona parikin tuntia ennen koulun alkua ja hyvin on mennyt.

Kas kun Suomessa usein kouluikäisten vanhempien pitää käydä töissä ja vaikka tekisi osittaista hoitovapaata johon on eka- ja tokaluokkalaisen vanhemmilla oikeus, ei sekään paljoa auta kun koulu alkaa kerran viikossa klo 11 eikä aamupäiväkerhotoimintaa ole.

näitä aamuja ja sama homma on ensi vuonna kun toinenkin lähtee kouluun. Viitseliäisyyttä se tietysti vaatii.

Mutta kun homma sujui hyvin eikä kukaan meistä vanhemmista pystynyt jatkamaan sitä, että menee klo 11 töihin (minulla tosi tiukasti työaika määritelty klo 9-15), niin satunnaisia sumplimisia lukuunottamatta lapset ovat olleet joko itsekseen tai välillä soittavat ja menevät aamulla naapuriin leikkimään tai joku tulee meille. Tarkoitan siis että näin yleisesti naapurustossamme.

Ei aina tarvitse nähdä ongelmia siellä missä niitä ei ole. Fiksu, terve ekaluokkalainen pärjää kotona itsekseenkin pari tuntia edellyttäen TIETENKIN että viihtyy eikä pelkää ja asia on näin hänen omasta halustaan. Aivan toinen juttu on, jos on jotain kehitysongelmia tai pelkää kotona yksin olemista.

Irtisanoin juuri ekaluokkalaisemme iltapäiväkerhopaikan ensi kuun alusta, kun tyttö ei koskaan halunnut mennä sinne vaan tulla mieluummin kotiin.

Kyllä tuon ikäinen rauhallinen ja rohkea lapsi voi varmaan olla sen vartin ihan itsekseen jos poikkeaa lähikaupassa tai vähintään tietenkin olla sisällä leikkimässä kun vanhemmat ovat vaikka pihatöissä.

Meillä on pääsääntöisesti esikoululaisena saaneet lapset harjoitella kotonaoloa itsekseen, hyvin lyhyitä pätkiä. Ja 5 v 8 kk ikäinen usein jo esikoululainen, kuten oma loppuvuodesta syntyneemme. 6-vuotiaana koululaisena on lapsemme ollut aamuisin kotona parikin tuntia ennen koulun alkua ja hyvin on mennyt.

Kas kun Suomessa usein kouluikäisten vanhempien pitää käydä töissä ja vaikka tekisi osittaista hoitovapaata johon on eka- ja tokaluokkalaisen vanhemmilla oikeus, ei sekään paljoa auta kun koulu alkaa kerran viikossa klo 11 eikä aamupäiväkerhotoimintaa ole.

näitä aamuja ja sama homma on ensi vuonna kun toinenkin lähtee kouluun. Viitseliäisyyttä se tietysti vaatii.

Mutta kun homma sujui hyvin eikä kukaan meistä vanhemmista pystynyt jatkamaan sitä, että menee klo 11 töihin (minulla tosi tiukasti työaika määritelty klo 9-15), niin satunnaisia sumplimisia lukuunottamatta lapset ovat olleet joko itsekseen tai välillä soittavat ja menevät aamulla naapuriin leikkimään tai joku tulee meille. Tarkoitan siis että näin yleisesti naapurustossamme.

Ei aina tarvitse nähdä ongelmia siellä missä niitä ei ole. Fiksu, terve ekaluokkalainen pärjää kotona itsekseenkin pari tuntia edellyttäen TIETENKIN että viihtyy eikä pelkää ja asia on näin hänen omasta halustaan. Aivan toinen juttu on, jos on jotain kehitysongelmia tai pelkää kotona yksin olemista.

Irtisanoin juuri ekaluokkalaisemme iltapäiväkerhopaikan ensi kuun alusta, kun tyttö ei koskaan halunnut mennä sinne vaan tulla mieluummin kotiin.

Meillä syksyllä koulun aloittava on aloittanut nyt harjoittelun (ikää tasan 7 v.). Tosin todella lyhyitä aikoja kerrallaan, max 10 min jne. Nyt sitä harjoitellaan, kun syksyllä pitäisi jo osata. En tosissani ymmärrä, miksi 5,5-vuotiaan pitäisi jo osalta olla yksin...

jos pakko on. Mutta kuten niin monet muut tässä ketjussa, minäkin kysyn, että miksi viisivuotiaan pitäisi pärjätä yksin?

Kyllä miellä tuonikäinen oli yksin sisällä, kun muut olivat ulkona. 15 min lähikauppareissun ajaksi voisin jättää yksin, kun poika tietää, miten toimitaan, jos tulee tulipalo tai muu hätä (=ulos talosta)

Erityisesti lapsilla! Se, että lapsi tietää että pitäisi mennä talosta ulos jos alkaa tulla savua, ei tarkoita sitä, että lapsi tositilanteessa tekisi niin!

Tästä oli todella valaiseva pätkä DR Philissä joskus. Lyhyesti: lapset joille oli just hetkeä aiemmin luennoitu ja kyselty siitä, miten aseiden kanssa toimitaan heti kun silmä vältti alkoivat räplätä asetta ja osoitella toisiaan sillä. Lapset jotka olivat juuri kertoneet, kuinka vieraiden mukaan ei ikinä lähdetä, lähtivät JOKAINEN vieraan matkaan katsomaan autossa olevaa koiranpentua jne jne.

Kyllä miellä tuonikäinen oli yksin sisällä, kun muut olivat ulkona. 15 min lähikauppareissun ajaksi voisin jättää yksin, kun poika tietää, miten toimitaan, jos tulee tulipalo tai muu hätä (=ulos talosta)

Erityisesti lapsilla! Se, että lapsi tietää että pitäisi mennä talosta ulos jos alkaa tulla savua, ei tarkoita sitä, että lapsi tositilanteessa tekisi niin!

Tästä oli todella valaiseva pätkä DR Philissä joskus. Lyhyesti: lapset joille oli just hetkeä aiemmin luennoitu ja kyselty siitä, miten aseiden kanssa toimitaan heti kun silmä vältti alkoivat räplätä asetta ja osoitella toisiaan sillä. Lapset jotka olivat juuri kertoneet, kuinka vieraiden mukaan ei ikinä lähdetä, lähtivät JOKAINEN vieraan matkaan katsomaan autossa olevaa koiranpentua jne jne.

av-mammojen lapset ovat niiiin itsenäisiä jo 3-vuotiaina, että osaavat tuon kaiken...huoh.

Kyllä tuon ikäinen rauhallinen ja rohkea lapsi voi varmaan olla sen vartin ihan itsekseen jos poikkeaa lähikaupassa tai vähintään tietenkin olla sisällä leikkimässä kun vanhemmat ovat vaikka pihatöissä.

Meillä on pääsääntöisesti esikoululaisena saaneet lapset harjoitella kotonaoloa itsekseen, hyvin lyhyitä pätkiä. Ja 5 v 8 kk ikäinen usein jo esikoululainen, kuten oma loppuvuodesta syntyneemme. 6-vuotiaana koululaisena on lapsemme ollut aamuisin kotona parikin tuntia ennen koulun alkua ja hyvin on mennyt.

Kas kun Suomessa usein kouluikäisten vanhempien pitää käydä töissä ja vaikka tekisi osittaista hoitovapaata johon on eka- ja tokaluokkalaisen vanhemmilla oikeus, ei sekään paljoa auta kun koulu alkaa kerran viikossa klo 11 eikä aamupäiväkerhotoimintaa ole.

näitä aamuja ja sama homma on ensi vuonna kun toinenkin lähtee kouluun. Viitseliäisyyttä se tietysti vaatii.

Mutta kun homma sujui hyvin eikä kukaan meistä vanhemmista pystynyt jatkamaan sitä, että menee klo 11 töihin (minulla tosi tiukasti työaika määritelty klo 9-15), niin satunnaisia sumplimisia lukuunottamatta lapset ovat olleet joko itsekseen tai välillä soittavat ja menevät aamulla naapuriin leikkimään tai joku tulee meille. Tarkoitan siis että näin yleisesti naapurustossamme.

Ei aina tarvitse nähdä ongelmia siellä missä niitä ei ole. Fiksu, terve ekaluokkalainen pärjää kotona itsekseenkin pari tuntia edellyttäen TIETENKIN että viihtyy eikä pelkää ja asia on näin hänen omasta halustaan. Aivan toinen juttu on, jos on jotain kehitysongelmia tai pelkää kotona yksin olemista.

Irtisanoin juuri ekaluokkalaisemme iltapäiväkerhopaikan ensi kuun alusta, kun tyttö ei koskaan halunnut mennä sinne vaan tulla mieluummin kotiin.

"Nyt oli kyse 5,5v lapsesta, ei ekaluokkalaisesta"

Vastasinkin tuohon kysymykseen että miksi Suomessa itsenäistetään niin varhain, että 5 v 8 kk on esikoululainen ja vuoden päästä koululainen 6 v 8 kk ikäisenä, jolloin monen on jo käytännössä pakko oppia olemaan itsekseen jonkin aikaa.

meilä ei ekaluokkalaisen ole pakko olla yksin, kyllä keinoja on, jos on halua siihen. Eikä pojan kaveritkaan yksin kotona pyöri.

mutta en jätä vielä yksin. Ehkä parin vuoden kuluttua sitten.