Lue keskustelun säännöt.
Miksi ei saisi haluta lasta?
18.03.2010 |
Jollei pidä pienistä lapsista ja jollei koe äitiyttä kutsumuksekseen, niin miksei silti saisi haluta lasta.
Usein tuntuu että kun puhutaan lapsen haluamisesta, niin se käsitetään juuri hoivaamishaluna ja intona ja haluna pienen lapsen hoitoon. Entäpä jos joku haluaakin lapsen siksi ettei oma vanhuus ole niin yksinäinen, että on lapset joiden eprheiden elämää seurata sitten kun itse ei enää ole työelämässä. Entä jos halu lapseen syntyykin nimenomaan ajatuksesta siitä miten aikuisen tyttären tai pojan kanssa on kiva laittaa kesämökkiä/matkustaa/shoppailla tms.?
Onko hoivavietti ainoa ns. hyväksytty syy haluta lapsi? Mitä jollen haluakaan söpöä pikku prinsessaa, vaan shoppailukaverin ranskan reissuille kun olen eläkkeellä tai pojan, jonka kotia saan sisustaa? (Näin hyvin hyvin karrikoidusti esitettyinä, tiedän että näistä esimerkeistä taitaa muutama mamma provosoitua...)
Kommentit (2)
Ap.han tajuaa että lapsi kasvaa.
Minä olen halunnut saada monta lasta ja olen onnellinen että olen saanutkin!
Mistä sen tietää mitä ne ajattelee aikuisina "soitanko liikaa", "olenko ihan kamala tantta mummona" tai enkö anna riittävästi itsestäni?
Lapseni ei ole vammasia, ja jos ne ei vammaudu niin miksi heistä pitäisi pitää aikuisina huolta?
Entä jos minä vammaudun nyt kolmekymppisenä, pienten lapsien äitinä. Äitinikö paikka se on lopettaa työnsä ja alkaa minua hoitamaan? Saako mies jättää?
Ei ole yhtä tapaa tehdä asioita.
Eikä lapsien hankkimiseen tartte olla syitä. Mutta kyllähän vanhemmuuden perusasia on hoitaa lapsia. Mihin saakka? Niinkun radiomainoksessa sanottiin: olisko aika muuttaa omaan -kun äiti kysyy 25- vuotiaaltaan onko sulla pitkätkalsarit.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta missään nimessä ei lasta pidä tehdä, jos ei ole 100% varma ja halukas hoitamaan häntä vuosikausia, ehkä koko lopun ikäänsä! Koska nimenomaan se hoivaaminen on vanhempien tehtävä, kaikki muu on sitten sitä extraa mitä saattaa saada tai saattaa olla saamatta.
Eli siis rautalangasta vääntäen:
On täysin varmaa, että lapsia pitää hoivata pitkään -> tämän takia lapsen tahtova tietää mitä tahtoo ja sitä tulee myös saamaan ja on valmis vanhemmaksi.
On taas täysin epävarmaa, että aikuiset lapset ylipäätään tahtovat joskus tavata vanhempiaan, saati että eläisivät näiden toivomalla tavalla ja päästäisivät äidin sisustamaan kotiinsa (sinun esimerkkiäsi lainatakseni). Näin ollen tätä toivova ihminen ei ole valmis vanhemmuuden tuomaan arkeen, vaan elää haavemaailmassa. Hänen toiveensa eivät melko varmasti tule toteutumaan, ja jos hän näiden haaveiden takia tekisi lapsia, hän ei ole vanhemmaksi sopiva.
Niitä lapsia, joiden lapsuudessa materia korvaa aikuisen hoivan, ajan ja rakkauden, on jo ihan liikaa. Älä tee lisää sellaisia! Se mitä sinä kaipaat on kavereita, ei lapsia.