Ystävien yhteydenpito?
Tuntuuko sinusta koskaan, että yhteydenpito ystäviisi / kavereihisi on yksipuolista?
Minusta todella tuntuu. Oma puhelimeni soi tosi harvoin (paitsi kun äiti tai mies soittaa), ystäväni eivät soittele tai kysele koska nähdään. Itse saan usein tehdä aloitteen, soittaa ja kysyä voinko tulla kahville tai nähdäänkö muuten tai sopia jostain illanvietosta tms. Vai onko tämä nykymaailma vaan niin kiireistä ja hektistä, että ihmisillä ei vain ole enää aikaa kuin perheelleen? Toki myönnän, että nautin niistä hetkistä kun saa kaiken kiireen keskellä (tosin olen lapsen kanssa kotona, mutta silti arki tuntuu kiireiseltä) olla vain kotona eikä tehdä mitään, ei tarvi lähteä harrastuksiin tai muuta. Mutta silti ihmetyttää, miksi minä pidän yhteyttä.
Kommentit (2)
että toki voisin itsekin jäädä odottelemaan niitä yhteydenottoja, mutta kun olen sen verran sosiaalinen ihminen, että kaipaan kanssakäymistä. Sekin ihmetyttää, että edes kummilasten vanhemmat eivät pidä yhteyttä, tai eivät sitä ota. Ja lapset ovat vielä niin pieniä, että eivät osaa puhelimella itse soittaa.
ihan sama juttu! Monta kaveria olenkin "hylännyt" tuon takia. Tai siis oikeammin olen jäänyt odottamaan heidän yhteydenottoaan ja sitä ei sitten koskaan ole tullutkaan...