Keskosten äidit!

Mulla oli "iso" keskonen ja sairaala-aika vaan pari viikkoa.

Ainoa mikä ärsytti oli yli-innokkaat hoitajaopiskelijat, jotka usein ehtivät syöttää ja vaihtaa vaipat vauvaltani, vaikka olin itse ilmoittanut tulevani hoitamaan. Aina olin ajoissa paikalla, tuntui tyhmältä kun syötöt olikin jo hoidettu ja vauva nukkumassa, imetyksen harjoittelukin oli tuosta syystä välillä hankalaa.

kummaa käytöstä harjoittelijoilta...

Olivat reilu 2kg painoisia syntyessään. Sain heidät suoraan vierihoitoon, siellä tavallisella osastolla sitten seurattiin lämpöjä, sokereita ja kellastumista. Koska mitään ongelmia ei ollut, pääsimme kotiin 5pv iässä! Paikkakunnallamme hyvä neuvola, josta saimme vaa'an kotiin. Terkkari kävi kotona alkuun ja sitten itse kävimme neuvolassa alkuun viikottain, sitten harvemmin.



Tuo aikainen kotiutuminen oli ehkä keskosuuden pelottavin osa. Oltiin niin varauduttu pitkään sairaalajaksoon (jouduin vuodelepoon rv24), että kesti aikansa sopeutua ajatukseen. Ongelmia oli sopivien vaippojen löytämisen kanssa (piti tilata suoraan Liberolta) ja makuuhuoneen riittävän lämmön kanssa. Kaikki vaatteet olivat liian isoja jne. Tietty oma olo oli vielä vähän heikko luomualatuesynnytyksen ja hätäsektion jäljiltä. 3v isovelikin vei aikaa.



Ihanat tytöt meillä kuitenkin on, nyt jo 3,5kk. Onnellisia ja terveitä pikkuneitejä. Painoa nyt 5kg.

Viikkoja oli siis suht paljon ja painoa vauvalla 2600g eli sen puoleen ei ongelmia..mutta ei ollut perusterve, hengenlähtö todellä lähellä välittömästi syntymän jälkeen, hapenpuutteita ja komplikaatioita ym..

Sairaala-aikaa reilu 3kk josta n.2kk teholla, 1kk osastolla. Rankkaa aikaahan se oli. Olin aivan poikki aina kun palasin kotiin, henkinen stressi väsytti suunnattomasti myös fyysisesti-nukuin kuin tukki ja söin kuin hevonen-onneksi, ja ihme kyllä!

Kävin "töissä" päiväsaikaan sairaalassa, ja palasin esikoisen ja miehen luo iltapäivällä/illalla. Viikonloppuisin kävimme koko perhe sairaalassa.

Hoidosta ja hoitajista lähinnä positiivista sanottavaa. Muutama ei-niin-miellyttäväkin kokemus, mutta suurin osa henkilökunnasta loistavaa (LKL).



Enpä osaa mistään valittaa sen kummemmin. Ehkä sekin vaikuttaa, että kun lopulta kuopus selvisi kaikesta hengissä ja jopa vammoitta, niin kaikki muu oli aika pientä siihen nähden. Ja ihminen kestää kaikenlaista kun vaihtoehtoja ei ole, se on todettava :)

Sairaala-aika oli stressaavaa, koska vauva oli tosi pieni syntyessään, 930g/33cm. Ensimmäiseen kuukauteen mahtui kaksi leikkausta (ductus ja tyrä) ja joutuminen takaisin hengityskoneeseen. :(



Kaikkiaan ipana oli 68 päivää keskolassa, henkilökunta oli ihanaa, mutta välillä oli sellainen olo, että omivat mun vauvani itselleen. Ettei lapsi ollut minun, vaan sairaalan omaisuutta.



Nythän tuo on jo 11 vuotias, menestyy mainiosti koulussa (kympin oppilas). Ei uskoisi, että on niin pienestä lähtenyt.

Itse olin kuukauden sairaalassa. Vauvani 6 kuukautta. Meillä tarina päättyy niin että tyttö ei koskaan kotiin päässyt.

Mutta itse sairaalakokemukseen. Kun oltiin yliopistollisessa sairaalassa, oli se aika melko sekavaa. Heinäkuu oli lomakuukausi ja hoitajat ja lääkärit vaihtui kokoajan. Mistään ei oikein saanut motään tietoa, luulin että kaikki muuttuu vielä hyväksi niin kuin kaikilla muillakin. Kukaan ei oikein ottanut kantaa mihinkään. Tyttömme omahoitaja oli ihana ja hänen paluu lomalta oli hyvä juttu. Lisästressinä tähän tuli pitkä matka, meitä Ouluun oli 300 kilometriä. Tytön luona ei vain voinut olla koko aikaan.



Kun tyttömme siirrettiin puolentoista kuukauden päästä oman alueemme keskussairaalaan on kokemukset pelkästään hyvät. Me saimme kaiken mahdollisen tuen ja tiedon. Meidät pudotettiin maanpinnalle reaaliteeteillä. Lääkärit ja hoitajat olivat tosi empaattisia ja tekivät koko ajan kaikkensa että kotiin päästäisiin. Vaikka matkaa sairaalaan oli edelleen 150 km, kävimme tyttöämme hoitamassa lähes jokatoinen päivä. Kun olimme sairaalassa meille annettiin täsyi hoito vastuu, saimme olla paljon tyttömme kanssa.

Pienemmässä sairaalassa kaikki oli ns. maanläheisempää, myös vanhemmat huomioitiin hyvin loppuun asti.