Miten palkita kokeista kymppejä vetelevää koululaista?

yleistä alakoulussa, jossa ei vaadita vielä juuri mitään eikä läksyjä ole nimeksikään

Oletushan on yleensäkin se, että koulussa pärjää. Jos lapsi ei pärjää, sit voi alkaa miettimään rangaistuksia huonosta tai palkkioita onnistumisista, mutta jos on normaali lapsi joka osaa vaadittavat asiat, niin mitäs ihmeen palkitsemista siinä on?

Esim. matikankokeesta 34 oppilaan luokalta sai 4 lasta kympin. Myös asteikon toisesta päästä tuli paljon numeroita, eli 6-7 ja paljon enemmän kuin kymppejä.

että lapsesi on joku supernero. On kuitenkin ihan yleistä, että tuonikäiset saavat pelkkiä kymppejä, itse olen ollut sellainen, samoin esikoiseni. Elätte normaalia elämää vaan ettekä tee mitään numros tuosta "1-2 vuosiluokkaa edellä" -asiasta.

kaikesta lukematta kymppejä, ei palkittu mitenkään. Lukiossa taso jo putosi, vaikka laudaturin paperit repäisinkin helposti. Mutta ei se nyt äärettömästä älykkyydestä kerro vielä että ala-asteella vetää kymppejä kaikesta, tämän siis omalla kohdallani huomasin.

Oikeesti sä et halua vinkkejä palkitsemisesta. Sun kirjoituksen tarkoitus on ihan toinen.

Tuosta palkitsemisesta en oikein tiedä. Selvän rahan antaminen tuntuu musta vähän älyttömältä, ainakin tuollaiset summat kuin 20,- yhdestä koenumerosta. Toisaalta hankittiin kyllä pojalle hieno ja erikoinen pyörä, mitä oli himoinnut jo kauan. Se ei ollut varsinaisesti palkinto, mutta ollaan painotettu yleisesti sitä, että ensin koulu ja sitten harrastukset. Ja jos koulu sujuu hyvin, voi harrastaakin vähän enemmän ja me hankitaan sitten tarvittavat välineet.

Tilanteesta ovat olleet huolissan eskariopet, eka luokan ope, toka luokan ope ja nyt kolmannen luokan ope. Joka vuosi eritysope on teettänyt testejä ja todennut, että lapsi kuuluisi erityisopetuksen piiriin, mutta koska ei ole pelkoa opetuksen kyydistä putoamisesta, ei ole resursseja e-opetukseen. Tämä ei ole keksimääni, eikä lasta kohdella kuin superneroa, eikä hänen osaamisestaan tehdä numeroa.



Lapsesta itsestään huomaa haasteen puutteen: nyt kun sai kevään matikankirjan, istui olkkarin pöydän ääreen lukemaan sitä ja totesi itse, että osaa nämä kaikki asiat. En ole tehnyt siitä numeroa, vaan olen koittanut painottaa sitä, että vaikka osaa asian, pitää silti harjoitella numeroiden piirtämistä, sanallisten tehtävien vastausten kirjaamista, tarkistamista jne.



Tässä siis taustoja, jos kiinnostaa.

Oliko sinulla hankaluuksia sitten, kun joutui oikeasti tekemään töitä oppiakseen? Miten kotona suhtauduttiin koulunkäyntiisi?

Minulla on tyttö jolle koulunkäynti on ollut aina helppoa ja on nyt kutosella.



En ole koskaan palkinnut numeroista enkä tee sitä jatkossakaan.

Harmi vain, että se mielenkiintosin instrumentti on rummut, joita ei voi kerrostalokämppään hankkia. :) Jostain syystä ei ole nyt innostunut harrastamaan, mutta syksyllä olisi varmasti hyvä aloittaa harrastus, vaikka sitten rumpujen soittaminen. Musaleirihän olisi hyvä palkinto, jos ja kun innostuu soittamisesta!

miettiä keinoja saada haasteita lapsen elämään. Vaikka joku hyvä harrastus.



Tuossa on vaarana se, että lapsi ei opi mitään opiskelutaitoja kun oppiminen on nyt niin helppoa. Myöhemmin opiskeluissa tuosta voi olla paljonkin haittaa. Tiedän mistä puhun, sillä veljeni meni läpi peruskoulun tekemättä mitään. Ongelmat alkoivat sitten kun olisi pitänyt oikeasti nähdä vaivaa opintojen eteen :(

jatkuvasti kymppejä ja yleensä 10+++. En silti ollut mitenkään muita edellä, vaan se mitä koulussa opetettiin jäi heti päähän eikä siinä mitään sen ihmeellisempää ollut. Myöhemmin sit pikkuhiljaa tuli haastavampiakin juttuja, ja numerot putosi tuohon kasin ysin pintaan, ellen sit lukenut huolellisesti.



Mielestäni täysin normaalia, eikä mitään 1-2 vuosiluokkaa toisia edellä -humpuukia. Luokalla on aina tasovaihtelua oppilaiden kesken, ja se, että joku kuuluu siihen kympin porukkaan, ei tarkoita että olisi jotenkin muita parempi.

Meillä ei olla koskaan lasta palkittu koetuloksista. Hoitaa koulunkäyntinsä hyvin ja uskon, että lahjakas ja fiksu oppilas saa motivaationsa hyvästä koulumenestyksestä ihan ilman mitään rahapalkintoja. Lukukauden päättyessä on ostettu jotain kivaa ja pidetty oman perheen pienet kekkerit kotona, vähän niinkuin loman aloittajaiset. Yläasteenkin lapsi on hoitanut mallikkaasti ja on iloinen, kun tietää varmuudella pääsevänsä toivomaansa lukioon.

todella leppoista aikaa. Tein hyvin vähän töitä ja sain hyviä numeroita, ainoa missä ikinä tökki oli matikka. Mutta mä sain onneksi enkun maikalta ala-asteella ylä-aste tehtäviä ja ylä-asteella lukion, säily mielenkiinto. Vaikka koulussa ei kehitettäisi eteenpäin, niin tärkeintä on ylläpitää se halu oppia. Lukea kotona haastavampia kirjoja, tutkia eri kieliä lukea tietosanakirjoja (mitä myöskin harrastin aikani kuluksi peruskouluaikana) ja sitten lukiossa kun alkoi haastavemmat ajat niin vahva halu tietää ja osata se mitä en osaa ajoi eteenpäin hyviin arvoisanoihin.

Jos jollain on vaikeaa ja jaksaa tsemppiä, siitä tsempistä voi palkita ja kannustaa yrittämään yhtä hyvin jatkossa. Mutta jos joku saa helpolla hyviä numeroit, miksi siitä palkittaisiin? Se on sama kuin jos palkitsisit lasta siitä, että hänellä on niin kauniit silmät.

palkita - ja varsinkin kun poika kyseessä. Poikien piirissä ei ole "suosittua" olla hyvä, kun päästään yläkoulun puolelle, ja jossain vaiheessa siis poikasi voi päättää, että hyöty on pienempi kuin haitta, jos itsetunto ei ole vahva. Olen tavannut näitä poikia, jotka alakoulussa olleet hyviä ja sitten tahallaan alisuoriutuvat yläkoulun puolella pysyäkseen piireissä. Opiskelusta ja siitä että pärjää koulussa pitää luoda myönteinen kuva ja jos serkku saa 20 euroa kasista, ei se luo myönteistä kuvaa opiskelusta omalle pojallesi, kun hän ei saa mitään kympistä. Voisitte sopia jostain isommasta palkkiosta (pieni matka, kalliimpi tavara tms, mitä poikasi kovasti haluaa) keväällä, kun koulu on sujunut menestyksekkäästi sinne asti.

T. Yläkoulun ope

Koska on normaalia että lapsi tekee koulutyönsä. Sitten, kun työstä tulee oikeasti haastavaa, hän oppii (tai sitten ei opi) että sen eteen on myös tehtävä töitä, et voi sitä mitenkään keinotekoisesti "ennakoida" jos noin ei nyt vielä ole.

Minustakin olisi tässä tilanteessa reilua huomioida koulumenestystä jotenkin, kun tuo arjessa mukana oleva serkkupoika saa myös kiitosta työstään. Ehkä jutellaan lapsen kanssa ja sovitaan jostain kivasta jutusta kesäksi, jos tulee hyvä todistus. ap

Muuten saattaa tulla hälläväliä asenne ja mikään ei tunnut miltään. Jos aina saa kymppejä ei ne tuota onnistumisen elämyksiä ja iloa enää.

Tuskin raha tai muu palkkio auttaa asiaan.

Mielestäni lapselle pitää keksiä jotain muuta haastetta. Onko hän kaikessa yli hyvä?



Meillä on sama ongelma pojan kanssa ja hän saa sitä vastapainoa koulun käynnille opettamalla koiraansa. Pääsi mukaan äskettäin agility ryhmää ja meidän koira ei ole mikään nöyrä palvelia vaan sen kanssa täytyy olla ovela ja kekseliäs, jotta saa tämän motivaation säilymään ja tottelemaan käskyjä. Poika on tullut tämän harrastuksen myötä paljon iloisemmaksi ja positiivisemmaksi.



Harrastaa muutakin, mutta kerroin vain esimerkin tavallaan yksinkertaisesta harrastuksesta josta olikin paljon haastetta ja sen myötä toi iloa ja motivaatiota kaikkeen muuhunkin elämässä.