Onnistuneita vanhempia

luomaan lapsilleni kodin, jossa he viihtyvät. Kodin, jossa nauretaan, itketään, suututaan, mökötetään, sovitaan, rakastetaan, halataan ja pusutellaan. Olen onnistunut luomaan kodin, jossa ei vaadita mitään erityistä tekemistä, jotta lapset kotona viihtyisivät. Meillä iloitaan pienistä, juhlaa on esim. pizza perjantaisin ja karkit lauantaisin. Yhteiset hetket, vaikka lautapelaillen tai lumiukkojen ja lyhtyjen tekeminen ulkona. Minusta kasvatuksen kulmana on koti, millaista teillä on asua? Se miten kohtelette toisianne, se miten elätte kasvattaa lastanne enemmän, kuin mikään muu. Minä olen onnistunut antamaan lapsilleni hyvän lähtökohdan elämään. Lapsilla on koti, jossa heitä rakastetaan sellaisina, kuin he ovat.

niin kukaan ei voi sanoa onnistuneensa.

eikä ole välttämättä päässyt koneelle.

Eiko muka kukaan muu onnistu? Hah haa... Pitaisiko laittaa otsikko kasvatuksessa epaonnistumisista tai naapurin mokista asian tiimoilta? Tulisiko siihen vastauksia enemman? Minulta kylla tulisi pitka lista omista epaonnistumisista, mutta tanaan halusin lukea positiivisia asioita. Laittakaa nyt ihmeessa kehuja itestanne. Olen varma etta jokaisesta meista loytyy jotain ylpeyden aihetta!!

Minullakin kohtuullisen onnistunut olo kasvattajana noin kokonaisuudessa, mutta yksittäisissä tilanteissa runsaasti epäonnistumisia. Mutta olen onnistunut mielestäni kasvattamaan lapsistani:

- sosiaalisia, toiset huomioonottavia

- vastuuntuntoisia

- omista asioista huolehtivia (koulu hoidetaan kunnolla)

Nämä ominaisuudet eivät ollenkaan näyttäydy selkeästi kotona, mutta päiväkodista ja koulusta on tullut tuollaista palautetta.

kastokaa tänään, vaikka noi meneekin vähän överiksi jenkeis.

esikoinen on todella haastava, hän on super villi ja tarkkaavaisuushäiriöinen. Koen, että onnistun vanhempana kun olen saanut hänestä kitkettyä pois agressiivisyyden joka kumpuaa hänen sisältänsä. Mistään esimerkeistä tai muistakaan hän ei ole semmoista oppinut. Mutta sitkeällä opettamisella ja empaattisuuden kylvämisellä olen saanut pojastani lapsen, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään!!! Onnistuin.

Eihän kukaan täydellisesti kaikessa voi onnistua, mutta onnistua voi kuitenkin... mitä sitten kukin pitää tärkeänä onnistuakseen?

hän joutuu monissa tapauksissa kokemaan pienestä pitäen, että on jotenkin lähtökohtaisesti vääränlainen ja viallinen. Minulla on ollut näin, lapsellani ei. Olemme onnistuneet tässä paljon paremmin kuin omat vanhempani, koska olemme voimakkaasti tiedostaneet tämän asian ja riskin, perehtyneet siihen mitä asiasta nykyisin kirjoitetaan ja yrittäneet soveltaa tuota tietoa arjessa. Samaan hengenvetoon on kyllä myönnettävä, että lapseni temperamentti ei ole yhtä kuin minun; hän ei taida synnynnäisesti olla lainkaan yhtä hitaasti lämpenevä; jotain sellaista pohjaa on kyllä nähtävissä.

kumpa osaisin kokea enemmän onnistumisen iloa. Jotenkin musta tuntuu, että äideillä (paitsi monilla av:n äideillä) on jotenkin sisäänrakennettu huonouden tunne. Koen kaikki lasten hyvät puolet niin, että ne on heidän ominaisuuksiaan minusta huolimatta... Ja huonot taas minusta johtuvia. En tiedä meneekö tämä ohi joskus. Nyt lapset on vielä pieniä.

Hei tassa kirjoittaa alkuperainen viestin kirjoittaja. Olen varma etta jossain kasvatuksen alueella onnistuneita vanhempia on enemman. Mina laitan ihan ranskalaisin viivoin omia onnistumisia:



-Mina myos olen oivaltanut omien vanhempieni virheita ja ottanut oppia etten tekisi niin kuin he ovat tehneet. Samoin kuin edella kirjoittanut. Minun lapsuudessani niita epakohtia oli paljon. Mielestani taman asian oivaltaminen on iso askel onnistumiseen.



-Olemme kannustaneet 7v. lastamme avoimeen ja varmaan kaytokseen ja hanesta on tullut suvaitsevainen muita kohtaan. Han on osallistunut pienesta pitaen erinaisiin kotiaskareisiin halutessaan ja hanelle on annettu vahan kerrallaan vastuuta. Han on matkustanut ja nahnyt paljon erilaisia paikkoja ja ihmisia, ja oppinut avarakatseiseksi. Olemme siis ruokkineet hanen tervetta uteliaisuuttaan. Emme ole ihmetelleet erilaisuutta vaan pitaneet sita luonnollisena osana elamaa. Olemme opettaneet etta lahes kaikki on mahdollista, asioiden eteen on vain tehtava tyota.



-han on vastuuntuntoinen koululainen. Toivottavasti innostus oppimiseen kestaa.



-Olemme opettaneet hanet kyseenalaistamaan asioita ja punnitsemaan nain mika on oikein ja mika on vaarin.



-Han on jarjestelmallinen. Hanelle on kerrottu esim. miksi on parempi laittaa lelut jarjestykseen. Valilla lipsuu, mutta eihan koti ole armeija.



-Han pitaa huolen omista tavaroista, eika hukkaa niita, koska hanet on opetettu arvostamaan etta kaiken omistamansa materian eteen on tehty tyota ja nain ollen niista on pidettava huolta. Meille ei osteta ihan mita tahansa, vaan terve harkinta laadusta ja tarpeesta edeltaa jokaista hankintaa.



-Han nayttaa tunteensa vapaasti, koska me vanhemmat naytamme tunteemme toisiamme kohtaan.



-Han on luova koska on saanut toteuttaa itseaan.



-Vaikka en hyvaksyisi jotain asiaa mita lapseni tekee tai haluaa tehda, niin en aina tuomitse sita vaan ajattelen etta askel tarvitaan oppimiseen. Nain lapsi itse oppii kokemuksen kautta ettei toiminta tuottanut haluttua tulosta. Virheen kautta oppii, mutta samaa virhetta ei kannata tehda monesti.



Tassa siis joitakin onnistumisia. Haluaisin lukea myos muiden kokemuksia.

nuorempia, joten



-yhtään "mummon potkijaa" ei ole kasvanut



-kiinnostus itsensä elättämiseen ja perheestään

huolehtimiseen, omistusasunnon arvostaminen



-työpaikassa hyvin tehty työ



-opiskelun merkityksen oivaltaminen



-lisäksi joillakin omaehtoinen opiskelu esim.

halutun opiskelupaikan saamiseksi, vaivan näkö



-empatiakyky, toisten huomioon ottaminen



-vanhempiensa kunnioitus, huolehtivat pyytämättä

joistain asioista, kuten tarvitsenko autokyytiä



-ovat valmiita auttamaan kavereita ja

vanhempiaan



-muistavat ja arvostavat omaa lapsuuttaan,

haluavat omille lapsilleen hyvän

tulevaisuuden....

Hah haa... Pitaisiko laittaa otsikko kasvatuksessa epaonnistumisista tai naapurin mokista asian tiimoilta? Tulisiko siihen vastauksia enemman? Minulta kylla tulisi pitka lista omista epaonnistumisista, mutta tanaan halusin lukea positiivisia asioita. Laittakaa nyt ihmeessa kehuja itestanne. Olen varma etta jokaisesta meista loytyy jotain ylpeyden aihetta!!