onko muita jotka pelkäävät masentuvansa?

pelkään, sillä olen kokenut sen kerran, enkä selviäisi toisesta kerrasta.

pelkään, sillä olen kokenut sen kerran, enkä selviäisi toisesta kerrasta.

koska en koskaan ole kulkenut muodin perässä...

Hyvä yritys. :D

Sama koulukiusaajageeneillä varustettu räiskäisee tämän älynsä ylimmän hedelmän jokaiseen masennusta käsittelevään ketjuun.

En koska en koskaan ole kulkenut muodin perässä...

Toki nyt tiedän paremmin itsekin katsoa itseni perään, mutta kokemus oli niin raju ja syvä, että pelkään, todellakin, joo. Paljon.

Menin psykoottiselle tasolle, tietty, koska muotiahan se on.

Sieltä sitten pikkuhiljaa toivuin terapian ja lääkkeiden avulla. Toipuminen vei kolmisen vuotta.

eikö lääkkeet auttaneet sinua?

pelkään, sillä olen kokenut sen kerran, enkä selviäisi toisesta kerrasta.

Olen kokenut ja käynyt todella pohjalla. Nyt olen vahvempi kuin koskaan ja osaan iloita elämästä, eikä vastoinkäymiset enää hetkauta.



Nousin pohjalta omin ja äitini voimin, ilman lääkkeitä tai terapaa. Melkein kaikki ystävät menetin/jätin, koska osa heistä oli voimiani "imeviä".

äsken itkin ihan lohduttomasti, koska pelkään että minusta tulee samanlainen kuin äitini (hänellä synnytyksenjälkeistä masennusta: ei hoidettu ja oli ihan muualla maailmoissa kuin me "järkevät" ihmiset). todella usein mielessä... syitä saattaa olla itkemiseen myös että; aloitan työt huomenna uudessa paikassa äippäloman jälkeen, alle vuoden ikäinen "vauvani" on flunssassa ja hoitopaikka parille viikolle on aika auki osittain.. että tämmöstä, oli ihanaa purkaa sydäntä! kiitos siitä! :) ja koittakaa kohtalontoverit jaksaa aina nousta sieltä jostain, olette tärkeitä!