Myöntääkö kukaan koskaan olevansa itsekäs/huonokäytöksinen/hankala ihminen?

ole sellainen muualla kuin kotona. Töissä yms. mun yli aina kävellään ja olen liian kiltti.

Myönnän tämän itselleni, mutta en varmasti toisten edessä jos näin väitetään.

Olen jotenkin todella itsepäinen tapaus ja aina jos joku jankkaa asiasta niin jankkaan niin pitkään että saan läpi asiani.

Kasvatettu siihen tyyliin, että (minä olen aina oikeassa ja minä tiedän kaiken) ....että näin

niin harva sitä myöntää... Ja ne, jotka sen myöntävät, niin 99 % heistä sanoo olevansa vain rehellisiä/suoria/realistisia/tms. bullshittiä, jolla voi paeta vastuuta siitä, että loukkaa toisia ihmisiä.



toiset ihmiset ovat myös sokeaita itselleen.

mutta heikompaani en loukkaan. Loukkaan sanallisesti vain niitä, joiden tiedän pystyvän puolustautumaan.

Itse olen koulutukseltani käyttäytymistietelijä ja silti en pysty vannomaan, erotanko nämä ihmiset toisistaan. Erotan kyllä, kuka reagoi äänekkäimmin, mutta en pysty millään erottamaan, kuinka herkkä hän on sisältä ja mitkä asiat heitä loukkaavat.

mutta heikompaani en loukkaan. Loukkaan sanallisesti vain niitä, joiden tiedän pystyvän puolustautumaan.

saavat yleensä sanottua jos heitä olen loukannut ja antavat myös minun kuulla kunniani.

He puolustautuvat, koska tuntevat itsensä uhatuksi ja loukatuksi! Jos ihminen ei loukkaannu, ei hänellä ole mitään tarvetta hyökätä takaisin.

Sitä paitsi, sellaiset vahvan oloiset ihmiset ovat usein joko ns. sairastuneet vahvuuteet tai kehittäneet itselleen kovan ulkokuoren, jolla he suojelevat herkkää sisintään.

8

saavat yleensä sanottua jos heitä olen loukannut ja antavat myös minun kuulla kunniani.

Ennen olin tosi kauhea, olin kasvanut ainoana lapsena ja oppinut vielä isältäni vääränlaisen käytösmallin, hänen kanssaan kukaan ei tule toimeen. En tajunnut nuorempana miten kamala olin, sitten se iski tajuntaan ja tein paljon itsetutkiskelua, mietin tekemisiäni ja nykyään hillitsen terävän kieleni enkä muutenkaan käyttäydy yhtä typerästi kuin ennen.

minä myönnän ihan kenelle vain. Paitsi ehkä työhaastattelussa. Onko nuo nyt niin hirveitä ominaisuuksia? Siis jos ei koko ajan käyttäydy huonosti. Loukkaannun asioista, joista ei tosiaankaan pidä loukkaantua, olen epäreilu, ajattelen joskus vain itseäni, olen kateellinen, en todellakaan aina hyvällä tuulella..

kun mies ei anna, minusta tulee hankala ) :

myönnän ehkä kun joku osottaa aseella päähän, muuten en koskaan!

Ennenkaikkea olen hyvin hankala ihminen. Ja myönnän sen, niin kotona kuin kylänraitilla ja työpaikallakin. Olen suorapuheinen - liiankin. Vaadin itseltäni paljon, mutta vaadin myös muilta paljon. Olen ärtyisä ja osaan olla todella ilkeä.

Enkä piittaa, mitä muut minusta ajattelee.

Ehkä olen itsekäskin, mutta asetan silti aina perheen tarpeet omieni edelle - perhe (=mies ja neljä lasta) on minulle kaikki kaikessa.

"En ole sellainen muualla kuin kotona. Töissä yms. mun yli aina kävellään ja olen liian kiltti."



Mun äiti oli tällainen :( Mikä on sinulle tärkeintä? Jos pitäisi valita, kumman valitsisit:



1. Olisit hankala kotona, kiltti töissä. Menettäisit puolisosi ja perheesi, mutta pitäisit työpaikkasi.



2. Olisit hankala töissä, ja kiltti kotona. Menettäisit työsi, mutta saisit pitää puolisosi ja perheesi.



En tiedä, miettikö äitini koskaan vaihtoehtoja. Isäni etsi toisen puolison. En ole äitini kanssa tekemisissä. Äidillä on työpaikka, mutta meni mies, lapsi ja lapsenlapset.

"Minä. Ennenkaikkea olen hyvin hankala ihminen. Ja myönnän sen, niin kotona kuin kylänraitilla ja työpaikallakin. Olen suorapuheinen - liiankin. Vaadin itseltäni paljon, mutta vaadin myös muilta paljon. Olen ärtyisä ja osaan olla todella ilkeä. Enkä piittaa, mitä muut minusta ajattelee. Ehkä olen itsekäskin, mutta asetan silti aina perheen tarpeet omieni edelle - perhe (=mies ja neljä lasta) on minulle kaikki kaikessa."



Miksi olet hankala? Miksi sallit sen itsellesi? Ärtyisyys on persoonallisuuspiirre, siihen ei juurikaan voi vaikuttaa, mutta moneen muuhun voi. Miksi olisit ilkeä? Miksi et piittaa, mitä muut ajattelee? Piittaatko edes, mitä lapsesi ja puolisosi ajattelee?

Useimmat täällä pitävät hankaluutena ja itsekkyytenä sitä, että sanovat asiat suoraan. Paljon hankalampia minusta ovat ihmiset, joista ei ota selvää.



Oma itsekkyyteni ilmenee välinpitämättömyytenä: unohtelen ihmisten syntymäpäiviä, sanon toiselle mitä tämä haluaa kuulla päästäkseni helpommalla, luistan tilanteista jne.

"Itse olen koulutukseltani käyttäytymistietelijä"



Aiheen vierestä, mutta: Mitä käyttäytymistieteilijä tekee työkseen? Mikä on työllisyystilanne?

kyl se on niin että mennään mun pillin mukaan =)....

siis töissäkin.

joka päivä sitä itsekkäästi tulee ajateltua lähinnä itseään, omaa mukavuuttaan ja oltua hankalana läheisilleen. Voi kun olisinkin sellainen ihana ihminen joka aina vain ajattelisi toisten parasta, ottaisi kaikessa toisten tunteet huomioon jaksaisi vaan hymyillä loukkauksille... ei sellaisia taida montaa olla.



Asiat kannattaa todella sanoa suoraan mutta merkitystä ei olekaan sillä mitä sanoo vaan miten sen sanoo jos haluaa tulla oikein ymmärretyksi eikä loukata ketään. Sen kun muistaisi.

osaan jo nykyisin olla (terveesti) itsekäs. Olen nuorempana antanut muitten kävellä ylitseni mennen tullen mutta nyttemmin kasvanut siitä yli - ja nautin asiasta!



Hankala todellakin olen, ainakin parisuhteessa! Monen muunkin mielestä olen varmasti hankala myös siksi, että pidän tarvittaessa kynsin hampain huolen niin omista oikeuksistani kuin lastenikin oikeuksista. Mahdollisesti muutenkin sillä uskallan sanoa oman kantani ja mielipiteeni ääneen silloinkin kuin muut vain jupisevat selän takana (esim. työelämässä).



Huonokäytöksinen sen sijaan en ole, siihen en näe mitään perusteltua syytä. Myös lapseni on kasvatettu hyväkäytöksisiksi.