Olisitko kotiäiti, jos se olisi teille taloudellisesti mahdollista?

eikä toisaalta meidän koululaiset tarvitse kotiin enää mitään kokopäiväkaitsijaa.

Tammikuun alussa töihin palaava vähän yli vuoden ikäisen lapsen äiti.

Nyt on esikoinen lähdössä kouluun ja kesällä tulossa kolmas lapsukainen, joten kotiäitys odottanee taas.



Ainakin siihen asti aion olla kotona, että tämä kolmas saa jalat alleen ja oppii puhumaan, jotta tulee ymmärretyksi ja voi kertoa päivän kuulumiset. Tämä oli ehdoton kriteeri myös kahden ensimmäisen kanssa!

On suunnitelmissa jatkaa vielä, kun nuorin täyttää 3 vuotta. Eka lapseni on aspergerlapsi ja arvelen, että vaikeaksi menisi jos joku ei kotona olisi. Kokeillaan miten selvitään. Vähällähän sitä yrittää pärjätä. Itselle ostan vain mitä todella tarpeen. Ei ole lainaa, siksi on mahdollista yrittää. Mutta voihan olla, että jotain ansaitsemiskeinoa jossain vaiheessa keksin. emme ole kiinnostuneita matkailusta eikä muista kalliista harrastuksista. Olisin kotiäiti varmaan vielä ainakin 10 vuotta, jos jossain vaiheessa ei tule välttämättömäksi mennä töihin. Saa nähdä.

Tai kotirouva pikemminkin. Nuorinkin on jo ekaluokkalainen, vanhimmat aikuisia. Ei työ ole mulle muuta kuin keino saada rahaa.

Halutaanko tehdä sellainen koenukke, kun "muillakin on" ja sitten todetaan, että enhän mä tätä halunnut!



Ihan pahaa tekee ja ennenkaikkea säälittää tällaisten vanhempien lapset :((

vaikkei se periaatteessa ollut taloudellisesti mahdollista ;)



Nyt teen puolipäivätyötä, ja tämäkin on taloudellisesti itseänsä jalkaan ampumista, kun päiväkotimaksut syö tulot.



Mutta en silti vaihtaisi. EN kotiäitiyttä enkä tätä pehmeää laskua, meille sopivaa touhua, kun ei materia ole tärkeää.

niin kyllä olisin...Pidän kyllä työstäni, mutta en siitä kaiken muun lisäksi on illalla vielä kotityöt...Jäisi enemmän aikaa kaikille yhdessä.

lastani rakastan yli kaiken, mutta ei mun hermot kestä lapsiarkea.



Et tiedä musta mitään ton yhden lauseen perusteella. voisin melkein väittää että lapseni on keskivertolasta onnellisempi



-7-

Ja väkisin tulee tietynlaiset olot mieleen...

Ja väkisin tulee tietynlaiset olot mieleen...

olisko parempi että tekisin asiat toisin koska "muut" pitävät sitä moraalisesti oikeaksi? Saattaisin tosiaan vetää ranteet auki kotiäitinä, koska en kestäisi sitä epäonnistumisen tunnetta ja sitä miten paskasti hoidan asiat. Olen yh, mikä taas pahentaa tilannetta.

-7-

mutta kyllä mä joinakin päivinä olen ihan samaa mieltä, kuin 7. Esim. tänään on sellainen päivä - molemmat lapset huutavat kurkku suorana koko ajan jotain (4-vuotias ja 8-kuinen), esikoinen kun ei ole nukkunut pariin yöhön kunnolla ja on isänsä avustuksella syönyt kilotolkulla piparia ja suklaata, joten on levoton siksi. Kuopuskaan ei ole nukkunut, kun esikoinen on hillunut pitkin yötä, joten vauvakin on väsynyt ja levoton. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei tällaista jaksa. Kyllä minä ainakin mieluusti viettäisin päivästä edes pari tuntia normaalisti ja fiksusti käyttäytyvien ihmisten kanssa, jotka osaavat kommunikoida järkevästi eivätkä karju pää punaisena.



Mulla on vakaa aikomus lähteä osittain töihin ensi keväällä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahtena-kolmena iltana viikossa olen kaksi tuntia töissä, ja sinä aikana mies hoitaa lapset. Tulot ei tietysti ole juuri mitään, enkä niiden vuoksi ole töihin menossakaan, vaan nimenomaan siksi, että oma pääni kestää myös kotona oloa ja lastenhoitoa. Se on vähän niinkuin harrastus mulle :) Täysin kotiäidiksi/-rouvaksi en jäisi koskaan, en mistään hinnasta, vaikka olisi miljoonatulot ja -perinnöt. Suoraan sanottuna en pysty käsittämään, miksi kukaan tekisi tai tekee niin, mutta eihän mun tarvitse ymmärtää. Jokaisen omat ratkaisut, jos joku haluaa kotirouvaksi niin siitä vaan. Minä en halua, eikä 7 halua, eikä kummankaan meistä ole pakko niin tehdä. Se on meidän oma asiamme ja ratkaisumme. Lapsillemmekin on varmasti parempi, että teemme sellaiset ratkaisut, joita oma päämme kestää, kuin että olisimme ranteet verillä ja hampaat irvessä kotona, vaikka pää ei sitä kestä.

Nyt lapset 3 ja 4. Menivät hoitoon kun olivat 1v2kk ja 2v4kk (ja minä palasin töihin). Jos tämä kysymys olisi silloin esitetty, vastaus olisi hyvin todennäköisesti ollut ei :) Teen nelipäiväistä työviikkoa ja jos tosiaan rahatilanne sallisi, jäisin riemusta kiljuen kotiin. Työ on kiva ja vastuullinen ja kaikkea, mutta todellakin vain keino saada lainat maksetuksi.

Lapset ovat pieniä niin vähän aikaa. Sen vuoksi lapsia tehdään että saa viettää aikaa heidän kanssaan ja rakastaa ja olla. Toki vaikeitakin päiviä on mutten siltikään lähtisi töihin.

Haluatko tavaraa ja tavaraa ja elintasoa jne... vai laitatko lapsesi etusijalle. Valinta on sinun!

No ei ole!

Hoitovapaa ei tarkoita kotiäitiyttä.

Vaan se että mies maksaa.

Ei saa siis mitään tuloja hoitovapaalta, ei nosta työttömyysrahaa.



Kotiäiti on mamma joka kotona vaikka lapsen 15 ekaa vuotta. :)



Vastaus itsestäni: en olisi.

Töissä kävisin vaikka lotossa voitettaisiin, mies samoin. Kai ei olla hyviä vanhempia kun työ nyt meistä "kuuluu" elämään.

Minulle kotiäitiys vaan sopii hyvin, nautin siitä ihan suunnattomasti. Minulla on mielenkiintoinen ja vakituinen työpaikka, johon voin halutessani palata, kuitenkin tällä hetkellä lapseni ja kotini on urani, ja olen siitä ylpeä ja onnellinen. Kotiäitiys on minusta myös työläistä, vaikka tekeekin työt "itselleen", vähän niin kuin omalle yritykselle tekisi:) Ehkä teistä kuulostaa hassulta, mutta ajattelen asiaa niin, että "tämä on nyt minun urani, ja yritän olla tässä paras mahdollinen". Parantamista löytyy koko ajan, ja haasteita riittää, ihan kuin tavallisissa työpaikoissa:) Tällä hetkellä esim. kodinhoidossa on vielä parantamista (silittää ajoissa, laittaa kolmen ruokalajin illallisia, viikonloppuisin aina kakkua, ja niin poispäin)...mutta musta tuntuu, että ajan kanssa hallitsen myös nämä yllä mainitsemat asiat. Täällä minua varmaan kohta haukutaan, mutta minä hymyilen, koska olen onnellinen kotiäiti:) PS. Ensi vuonna suunnittelen kokkaavani "Ranskalaisen keittiön salaisuudet" kirjan jokaista reseptiä, niin kuin Julie ja Julia leffassa...wish me luck:)

että olisin kotona vielä senkin jälkeen kun pieniä lapsia ei enää ole. En tykkää kotiasioista riittävän paljon. Tokihan kotona on leppoisaa jonkin aikaa, mutta sitten kun lomantarve on mennyt ohi niin alan mökkihöperöityä.



Mutta jos ei olisi pitänyt olla huolissaan työpaikan menettämisestä niin olisin kyllä mielelläni ollut kotona vähän pitempään. Ehkä just siiheksi kun nuorimmainen täyttää kolme.

Just tämä mua ei kiinnosta, vaikka kirjoituksen luettuani sen ymmärränkin. Mä halusin olla lasteni kanssa kotona silloin kun ne olivat ihan pieniä, koska se on ihan pienille lapsille mielestäni parasta, mutta en YHTÄÄN halua ajatella äitiyttä urana jolla mun pitäisi jotenkin kehittyä. Erityisesti tuo esimerkki siitä miten kotitöiden tekemisessä on kehittymisen mahdollisuuksia avaa minulle sitä miten todellakaan sama ei kiinnosta minua. Haluaisin ulkoistaa kaikki muut kotityöt paitsi ruuanlaiton, jos vain olisi varaa. Lasten kanssa olisi ihana olla kun ei tarvitsisi samalla pyykätä ja luututa jne.

Minulle kotiäitiys vaan sopii hyvin, nautin siitä ihan suunnattomasti. Minulla on mielenkiintoinen ja vakituinen työpaikka, johon voin halutessani palata, kuitenkin tällä hetkellä lapseni ja kotini on urani, ja olen siitä ylpeä ja onnellinen. Kotiäitiys on minusta myös työläistä, vaikka tekeekin työt "itselleen", vähän niin kuin omalle yritykselle tekisi:) Ehkä teistä kuulostaa hassulta, mutta ajattelen asiaa niin, että "tämä on nyt minun urani, ja yritän olla tässä paras mahdollinen". Parantamista löytyy koko ajan, ja haasteita riittää, ihan kuin tavallisissa työpaikoissa:) Tällä hetkellä esim. kodinhoidossa on vielä parantamista (silittää ajoissa, laittaa kolmen ruokalajin illallisia, viikonloppuisin aina kakkua, ja niin poispäin)...mutta musta tuntuu, että ajan kanssa hallitsen myös nämä yllä mainitsemat asiat. Täällä minua varmaan kohta haukutaan, mutta minä hymyilen, koska olen onnellinen kotiäiti:) PS. Ensi vuonna suunnittelen kokkaavani "Ranskalaisen keittiön salaisuudet" kirjan jokaista reseptiä, niin kuin Julie ja Julia leffassa...wish me luck:)

Eli olet hoitovapaalla?

Ei siinä ole mitään ihmeellistä.