Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko kotiäiti, jos se olisi teille taloudellisesti mahdollista?
25.12.2009 |
Kommentit (35)
on tällä hetkellä 3,5v. isommat 5v. ja 6v. ja edelleen olen kotiäitinä ja aion ollakin, ainakin siihen asti kun nuorinkin on saanut koulunkäynnin alkuun. Sitten katson, olenko vielä vai en...
Kyllä minä nautin tästä kotiäitiydestä. Minusta on ihanaa olla omien lasten kanssa. Toki mukaan mahtuu semmoisiakin päiviä, että meinaa hermot mennä, mutta kokonaisuutena tämä on minusta mahtavaa, että voin olla lasteni kanssa ihan täysipäiväisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko tavaraa ja tavaraa ja elintasoa jne... vai laitatko lapsesi etusijalle. Valinta on sinun!
miehen palkka on niin huono ettei sillä pärjätä kun 200 euron (ja se on iso raha meidän perheessä aatellen lainanlyhennys reilut 500, yhtiövastike reilut 300 autolaina reilut 200 ekee...)kuntalisä loppuu lapsen täyttäessä 2vuotta!! plus sit ruuat, hygienia, pesuaineet jne... ilman sitä tavaraa ja elintasoakin...
Miehelläni ei tosin ole samaa "ongelmaa", joten hän onkin viihtynyt koti-isänä useat vuodet :)
että saisin tavaraa ja elintasoa. Teen töitä siksi, että nautin siitä ja rakastan omaa työtäni. Siksi lasten kanssa lopullisesti kotiin jääminen olisi minulle aivan liian iso uhraus.
Elämänsä omistaminen vain ja ainoastaan aikanaan pesästä pois lähtevien jälkeläisten hyysämiseen on minusta hirveää haaskausta.
Omat lapseni ovat koululaisia, joten asia ei ole meillä millään tavalla enää ajankohtainen.
Minä en tee töitä siksi että saisin tavaraa ja elintasoa. Teen töitä siksi, että nautin siitä ja rakastan omaa työtäni. Siksi lasten kanssa lopullisesti kotiin jääminen olisi minulle aivan liian iso uhraus.
Elämänsä omistaminen vain ja ainoastaan aikanaan pesästä pois lähtevien jälkeläisten hyysämiseen on minusta hirveää haaskausta.
Omat lapseni ovat koululaisia, joten asia ei ole meillä millään tavalla enää ajankohtainen.
Mielestäni jokaisen ihmisen elämällä on ihan oma itsenäinen tarkoituksensa, joka ei riipu muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tee töitä siksi että saisin tavaraa ja elintasoa. Teen töitä siksi, että nautin siitä ja rakastan omaa työtäni. Siksi lasten kanssa lopullisesti kotiin jääminen olisi minulle aivan liian iso uhraus. Elämänsä omistaminen vain ja ainoastaan aikanaan pesästä pois lähtevien jälkeläisten hyysämiseen on minusta hirveää haaskausta. Omat lapseni ovat koululaisia, joten asia ei ole meillä millään tavalla enää ajankohtainen.
Mielestäni jokaisen ihmisen elämällä on ihan oma itsenäinen tarkoituksensa, joka ei riipu muista ihmisistä.
olemme tehneet siitä mahdollista pienentämällä kulutusta huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta ihminen ei voi käydä töissä kuin pakosta?
Sanoin jo: kävisin vaikka olisin miljonääri. Eikä minulla ole kummonen työ edes. Kas: meistä on moneen!
Silti minä nautin että SAAN jäädä hoitovapaalle.
En käsitä miksi työssä käyminen ajatellaan niin ettei kotonaan VIIHDY.
Miten ne sulkee toisensa pois?
Minusta perhe-elämän yhdistäminen mielekkäästi työn kanssa on haasteellisempaa kuin olla kotona.
Kotona en olisi vuosikausia. Eikä tämä nyt liity mitenkään äitiyteen.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettelee 22. kommentteja, joita hän minulle osoittaa...sekoititko kenties numerot?
ammatin takia kesät aina töissä, niin äippälomalla ja hoitovapaalla vietetyt kesät yhtä juhlaa. Mutta mies joutui lomautetuksi viime kesänä, niin pakko oli mennä töihin. Olihan se ihan kivaa sekin, mutta ens kesä taas äippälomalla, jee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta luulen että n. 2 vuoden hoitovapaa olisi aikalailla maksimi. Olen alalla, jossa tapahtuu koko ajan muutoksia ja on pidettävä yllä ammattitaitoa ja opiskeltava jatkuvasti.
Meillä on kolme toivottua ja haluttua lasta, mutta silti tarvitsen elämääni muutakin kuin kotona olemisen.
Toki joskus työssäkäyvänä toivoisi enemmän aikaa kotona, mutta kokonaan kotiin en jäisi ja lyhennettyä työaikaa on käytännössä mahdotonta tehdä mun työpaikassa tällaisena aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiyden varaan ei voi rakentaa tulevaisuuttaan. Koska on opiskellut ja hankkinut haluamansa ammatin ja työn joka tuottaa tyyydytystä, ei sitä voi heittää tavallaan hukkaan. Kotiäitiys on arvokasta ja haluan toki olla lasteni kanssa kotona niin paljon ja pitkään kuin se on realistisesti mahdollista "tippumatta kelkasta", esim. käytän lyhennettyä työaikaa.
Lapsista tulee kuitenkin luopua jossain vaiheessa ja on elettävä ihan omaakin elämäänsä. Siksikin minusta naisella on hyvä olla oma ammatti ja ura, työ ja perhe sekä muu elämä sopusoinnussa keskenään. Pelkän yhden kortin varaan (mies elättää ja jättäydyn kotiin) pelaaminen pelottaisikin. Niin paljon kuin miestä rakastankin ja uskon ja luotan liittoomme.
että saisin tavaraa ja elintasoa. Teen töitä siksi, että nautin siitä ja rakastan omaa työtäni. Siksi lasten kanssa lopullisesti kotiin jääminen olisi minulle aivan liian iso uhraus.
Elämänsä omistaminen vain ja ainoastaan aikanaan pesästä pois lähtevien jälkeläisten hyysämiseen on minusta hirveää haaskausta.
Omat lapseni ovat koululaisia, joten asia ei ole meillä millään tavalla enää ajankohtainen.
Alue: Aihe vapaa
tällä hetkellä hoitovapaalla, mutta jos on varaa, jään ilomielin kotiin senkin jälkeen. Minä näen itseäni vanhanaikaisena, ja itse asiassa tykkään siitä.
Mutta en todellakaan ajattele, että kaikkien pitäisi nauttia kotona olosta, tai tuomitse aikaisin töihin meneviä. Minusta ihmisten on tehtävä juuri ne päätökset elämässään, jotka tuntuu parhaalta, ja joista tulee onnellinen olo:)