Herranjestas ! Hautajaisvaatteet !

nyt olen miehen kanssa kihloissa

Tarjouduppa pyykkäys avuksi perheelle. Vie mukanasi iso vuoka makaroonilaatikkoa tai muuta helposti lämmitettävää.



Kolmen lapsen kanssa arjessa on kova touhu, vaikka kuinka olisi langat käsissä. TUossa tilanteessa isältä on sellaista kohtuutonta odottaa.

yhteiseen omakotitaloon.

Olen muuttamassa ensi viikolla sinne.

Uusiksi menee sisustus mutta lasten vaatteista pidän tarkan luennon mitä laitetaan aina päälle.

Ap

AP:lle. Todennäköisesti koko juttusi oli provo, mutta jos ei, ei ihme, ettei "ystäväsi" mies näyttänyt surevan hautajaisissa. Hyi olkoon, varsinainen ystävä sinä tosiaan olit naisparalle! Lapsiraukat..

Ensimmäisenä ei tullut mieleen kauhistella lasten vaatteita vaan paremminkin sitä, kuinka huonosti tuoretta leskeä on tuettu. Ei sitten tullut vainajan ystävälle / lähisuvulle mieleen auttaa arjen askareissa. Vaikka katsoa ne vaatteet valmiiksi. Minä ainakin suorastaan toivoisin, että jos tästä kupsahtaisin, niin miehelläni ei päällimmäisenä mielessä pyörisi lasten suruvaatteet vaan ihan muut asiat. Uskon myös, että sisarukseni ja mieheni perhe tukisivat häntä ko. tilanteessa ja ne lapset tulisi puettua ihan fiksusti - ei tosin mieheni ansiosta.

Samaa mieltä. Missä kaikki muut ympäriltä?

Tuo nauraminen on mielestäni myös ymmärrettävää, kun kyse on työkavereista, ei heidän kanssaa (välttämättä, miehet ehkä ainakaan) kovin syvällisiin keskusteluihin olla päästy aiemminkaan, joten koko tilanne koko porukalla varmasti outo ja kummallinen.

Ap, toivottavasti kannat tästä eteenpäin ystäväsi perhettä eteenpäin jotenkin muuten, kuin kauhistelemalla vaatteita tänne.. :( :(

Mies on jäänyt leskeksi ja lapset äidittömäksi.



Ei ole tullut mieleen tarjota apua? Ei, sen sijaan kirjoitat tänne jotain paskaa vääristä vaatteista. Oletpa ollut hyvä ystävät.

Suru saa tekemään kaikenlaista. Asioita ei välttämättä osaa ajatella järkevästi.

(paitsi etten ole kuollut)



Ja mun mies vaateshown lisäksi varmaan myöhästyisi...

On todella tarkka miten ollaan koko perhe hautajaisiin pukeuduttu. Ja varmaan olisi minun haudalla kukkiakin. Tosin toki muistotilaisuudessa saa jo muiden jutuille nauraa, ei kait se kiellettyä ole. Itse ainakin toivoisin, että minusta muisteltaisiin mukavia juttuja ja että kaikilla olisi hyvä olla. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta....

Ehkä tässä perheessä vaimo oli hoitanut pukeutumisasiat, ja nyt ei ollut kukaan neuvomassa. Suru tosiaan teettää kaikenlaista

ja nauru ja itku viovat olla joskus niin lähellä toisiaan. Mies voi olla vielä shokkivaiheessa ja käyttäytymnen voi olla sen mukaista.

Ensimmäisenä ei tullut mieleen kauhistella lasten vaatteita vaan paremminkin sitä, kuinka huonosti tuoretta leskeä on tuettu. Ei sitten tullut vainajan ystävälle / lähisuvulle mieleen auttaa arjen askareissa. Vaikka katsoa ne vaatteet valmiiksi.

Minä ainakin suorastaan toivoisin, että jos tästä kupsahtaisin, niin miehelläni ei päällimmäisenä mielessä pyörisi lasten suruvaatteet vaan ihan muut asiat. Uskon myös, että sisarukseni ja mieheni perhe tukisivat häntä ko. tilanteessa ja ne lapset tulisi puettua ihan fiksusti - ei tosin mieheni ansiosta.

Olin eilen ystävättäreni hautajaisissa. Hänen puolisonsa oli laittanut lapsilleen suorastaan hirveät vaatteet.

10v tytöllä :: Punainen paita, siniset collegehousut eikä hiuksia ollut harjattu.

5v pojalla :: keltainen verryttelyasu.

2v pojalla :: oranssit farkkuhaalarit, keltavihreä raitapaita siellä alla ja eri pari sukat !

Mies ei edes vienyt kukkia arkulle!

Ja nauroi sielllä vedet silmissä työkaverinsa jutuille !

että mies on ihan muissa maailmoissa tällä hetkellä. Eikö kukaan sukulaisista huolehtinut lasten vaatteista, kukkalaitteista, ym. !!! Ei leski välttämättä pysty tekemään mitään surussaan.

Todennäköisesti vaimo on aina huolehtinut lapset juhlakuntoon, ja mies ei edes tiedä, missä paremmat vaatteet ovat. Voin kuvitella, kuinka mies surunsa keskellä yrittää parhaansa, että lapsilla olisi edes ehjät ja puhtaat vaatteet. Eikä miehet jotain hiusten harjausta tule ajatelleeksi, eikö 10-vuotiaskin harjaa tukkansa jo itse?



Ja miksei hautajaisissa saisi nauraa? Olen ollut hautajaisissa, joissa vainajan tytär nauroi kavereittensa kanssa, toisissa vainajan vanhemmat nauroivat, serkkuni hautajaisissa hänen siskonsa (ja me kaikki muutkin) nauroi. Ja itse toivon, että kun joskus kuolen, niin hautajaisvieraat osaisivat myös nauraa, tiedätkö että surun keskellä on aika helpottavaa, kun voi välillä nauraakin?

Alkuun itkin ja sitten nauroin. Eikä ole eka kerta. Suru ja nauru todellakin ovat hyvin lähellä toisiaan ja voivat mennä "sekaisin" jos psykologiaa olet yhtään lukiossa lukenut. Toisaalta, mitä väliä vaikka nauroinkin, tulipahan edes siitä hetkellisesti hyvä olo.

olimme kaikki silloin alaikäisiä. Isämme ei todellakaan olisi osannut etsiä meille vaatteita hautajaisia varten. Onneksi meillä oli ihanat tädit jotka huolehtivat että olimme siististi pukeutuneita äidin hautajaisissa.

Lapsilta kuollut äiti ja mieheltä puoliso, ja läheisillä ei ole muuta tekemistä kuin miettiä lasten pukeutumista ja kukkalaitetta. Menisitte nyt ihmeessä auttamaan sitä perhettä. Apua se tarvitsee.



Ja naureskelusta: Kaksissa viimeisimmissä hautajaisissa joissa olen ollut on ollut hauskaaja hauskat. Ei ollut minulle läheinen vainaja, mutta läheisilläkin tuntui olevan oikein mukavaa. Istuin siis samassa pöydässä osan heistä kanssa.