Mummo muuttaa palvelutaloon

Mun mummo muuttaa palvelutaloon, ja mä olen ihan murtunut...Mummollehan asia on hyvä, sillä hänen elämänlaatunsa paranee huomattavasti. Ei enää portaiden kiipeämistä, ei yksinäisyyttä, iso taloa puhdistettavana jne...Toisaalta hän saattaa haikailla entisen kotinsa perään ja masentua. Hän kuitenkin taitaa ottaa muuton ihan positiivisena asiana. Hän sairastaa diabetesta ja tarvittaessa apua on lähellä 24/7.



Mulla sen sijaan mummon muutto ottaa lujille. Mummolaa ei enää ole, ei kesiä mummolassa, ei mummon laittamaa ruokaa jne...Vaikka talo jääkin suvulle, niin mummoa siellä ei ole enää. Toki mummo tulee käymään siellä ja hän on edelleen olemassa, mutta silti.



Tässä tajuaa myös sen, että itse on jo aikuinen, lähes kolmekymppinen nainen, jolla on oma perhe. Rooli muuttuu omassa elämänkaaressa koko ajan. En ole enää se pikkuinen, joka kirmaa pitkin pihoja, en enää se rebel-teini...Tällaisissa asioissa, kuten mummon muutto palvelutaloon tai oman vanhemman kuolema, kohtaa konkreettisesti elämän eri muutokset.