Alan jo itse uskoa, että ole mielisairas ja tarvitsen lääkärin hoitoa.
En tiedä kuka on " oikeassa" . Omasta mielestäni olen normaali ihminen. Normaali äiti. Lapseni isä aikoinaan haukkui minua muun muassa mielisairaaksi. Oli hetkiä jolloin melkein uskoin häntä. Erosimme sitten monista syistä ja olin pitkään yksin. Löysin uuden, ihanan miehen. Hän on myös " aloittanut" tämän haukkumisen. Tarvitsen lääkärinhoitoa, olen vaaraksi lapselleni, en ole tasapainossa jne.
En tajua, en todellakaan. Toisaalta, jos olisin oikeasti sekaisin enkä itse sitä ymmärtäisi, luulisi, että läheiset ohjaisivat oikeasti hoitoon ja varovasti ottaisivat asian esille, eikä näin " haukkumalla" . Mutta kyllä minä taas eilen ajattelin, että hullu kai sitten olen. Ketä uskoa, itseäni vai ex-miehiäni?
Lapseni ainakin on onnellinen, normaalisti kehittyvä ltyttönen. Iloinen, empaattinen, ja kaikkea. Hän ei ainakaan oireile (VIELÄ??) siitä, että äiti on mielisairas.
Pitäisikö minun sitten varata lääkärille aika vai uskonko itseeni ja jätän noiden miesten sanomiset omaan arvoonsa?
Kommentit (35)
Etenkin jos olet kertonut nykyiselle miesystävälle exäsi harrastamasta nimittelystä, niin hänen on helpompaa tarttua samaan naruun.
Kyllä muutkin läheiset reagoisivat (ja hienovaraisemmin) jos oikeasti olisit mielenterveysongelmainen.
Luultavasti sinulla on vain ollut huono tuuri miesten suhteen, mutta eiköhän se psykologi puutu asiaan, jos hänen mielestään olet oikeasti sairas. Lähinnä kuitenkin ajattelen, että keskusteluapu voisi auttaa sinua näkemään itsesi objektiivisesti ja jättämään niiden alistavien miesten puheet omaan arvoonsa.
Onko mitään konkreettista esimerkkiä antaa? Vai aivanko omasta päästään keksivät tällaisia väitteitä? Luulisi tosiaan, että jos läheisten mielestä olisit oikeasti sairas niin vähän varovaisemmin vihjaisivat siitä ja koettaisivat saada sinut hankkimaan apua.
millä perusteella he näin haukkuvat? Mitä " oireita" sinulla on?
Helppo alkaa haukkumaan vaikka hutsuksi, jos on kertonut exän tehneen sitä, ja että se satutti. Kokemusta on...
ja minä otin tämän pienemmän. Perusteluna se, että lapsella on ihan kauheasti leluja, ja nyt kun sai vielä huonekaluja lisää niin ei kunnolla enää mahtunut pienempään makkariin. Minulla taas ei ole kuin sänky, pöytä ja yksi kaappi. Mielestäni ratkaisu oli erinomainen, molemmat huoneet ovat nyt kodikkaammat, iso makkari oli ennen liian autio ja pieni makkari täyteen ahdattu. Miehen mielestä (ei siis lapsen isä) lapsi on ihan sekaisin tästä. Ennen huoneiden vaihtoa kysyin lapseni mielipidettä (4-vuotias). Hän oli innoissaan ja on nukkunut tosi hyvin nämä kaksi yötä siellä.
Lyhennän itse omat sekä tyttäreni hiukset. Ei ole varaa käydä kampaajalla. Kasvatan kyllä pitempää tukkaa molemmille, mutta silloin tällöin napsaisen vähän pois latvaa. Lapselta varsinkin leikkaan otsatukkaa, ettei mene silmille. On tosi kaunis ja söpö mielestäni. Mies kun huomasi että olin leikannut (ei edelleenkään siis lapsen isä!!) niin alkoi haukkuminen. Plus tämä huoneiden vaihto. Lapseni menee kuulema ihan sekaisin näistä jutuista.
Jotenkin tuntuu, että on hänellä muutakin hampaankolossa. Ottaen huomioon, ettei hän ole lapseni isä (joka ei ole koskaan sanonut pahaa tyttäremme hiuksista), eikä edes asu tässä kämpässä.
En muista enää juttuja, mistä ex-mieheni, siis tyttäreni isä haukkui. Käsittelin niitä eron aikaan niin paljon, että olen jo painanut ne unholaan. Mitä mieltä olette, olenko mielenterveysongelmainen? Sitten tiedän muutaman muunkin jos nämä jutut ovat perusteet sille.
asian varovasti puheeksi ja olisi tukenani eikä suuttuisi ja häipyisi ja haukkuisi tekstiviestillä jne..
ap
Vierailija:
Onko mitään konkreettista esimerkkiä antaa? Vai aivanko omasta päästään keksivät tällaisia väitteitä? Luulisi tosiaan, että jos läheisten mielestä olisit oikeasti sairas niin vähän varovaisemmin vihjaisivat siitä ja koettaisivat saada sinut hankkimaan apua.
Nyt muuten ehkä tajusin, miksi mies suuttui huoneiden vaihdosta! Olin itse siirtänyt kaikki huonekalut. Hän kokee itsensä tarpeettomaksi! Eli että sain kaikki huonekalut siirrettyä itse huoneesta toiseen, se otti hänen miehisyyden päälle. Tästä se varmaan johtui. Ei tietenkään oikeuta miestä haukkumaan, mutta nyt taidan ainakin ymmärtää miksi loukkaantui/suuttui.
Vierailija:
Nyt muuten ehkä tajusin, miksi mies suuttui huoneiden vaihdosta! Olin itse siirtänyt kaikki huonekalut. Hän kokee itsensä tarpeettomaksi! Eli että sain kaikki huonekalut siirrettyä itse huoneesta toiseen, se otti hänen miehisyyden päälle. Tästä se varmaan johtui. Ei tietenkään oikeuta miestä haukkumaan, mutta nyt taidan ainakin ymmärtää miksi loukkaantui/suuttui.
Taitaa miehesi päässä olla vikaa..
Miten paljon tapaat heitä? Vaarana tietty on, että vanhempasi ovat sokeutuneet mahdollisille erikoisille teoillesi, mutta kyllä kysyisin heiltä asiasta.
Kuten tässä on jo fiksusti ehdotettukin, niin minäkin suosittelen kääntymään asiantuntijan puoleen, jolta saat puolueettoman mielipiteen ammattilaisen silmin nähtynä.
Ja heivaa tollaset sinua (saatikaan lasta) haukkuvat miehet pihalle saman tien! Hullu, tai ei, niin tuollaista ei pidä kenenkään sietää!
Kai sulla kumminkin ystäviä on. Mikset juttele niiden kanssa. Kerro noi tuntemukses ystävälle, tai parillekin, ja kysy niiden mielipidettä. Tai sitten vanhempiesi. Ystävät kumminkin parempi vaihtoehto. Jos he ovat samaa mieltä kuin miehesi, niin sitten terveyskeskukseen lääkärille, joka varmaan antaa lähetteen eteenpäin.
halua tästä asiasta avautua (eli enemmän kavereita kuin ystäviä) tai sitten ystäviä, jotka eivät voi sanoa juuta eikä jaata, koska näemme sen verran harvoin.
Vanhempani eivät tunne minua niin hyvin, että voisivat sanoa mitään, nähdään niin harvoin. Tämän ketjun mukaan sain käsityksen, että vaaka kallistuu sille puolelle, että olen sairas jollakin tavalla. Pitääpä varata aika lääkärille.
ap
kuinka ystäväni nauraisi minulle päin naamaa, jos kertoisin miten mies haukkui kun leikkasin hiuksiani ja vaihdoin huoneita. Nauraisi ja sanoisi että taidat todella olla hullu jos vielä jatkat tuollaisen miehen kanssa..
itseäsi koskevaan arkaan asiaan.
Olitpa sairas, tai et, niin hyvä tarkistaa asia. Jos olet sairas, saat tarvitsemaasi hoitoa, jos taas et, niin pääset mieltäsi vellovista kysymyksistä eroon (jotka saattaisivat sairastuttaa pitemmän päälle, kun asia jäisi ratkaisematta).
Mutta ihan ekana - heitä se mies pihalle!!! HÄN tekee sinut sairaaksi!
ja olen myös naksassu poikani hiuksia.
ja muuten ei voi olla totta, siirsin vielä oman sänkyni olkkariin että lapseni sai oman huoneen..
taidan minäkin olla aika sekopää...
mutta onneksi asun kaksistaan poikani kanssa, ni kukaan ei tuu valittaa minun päätöksistäni..
taitaa ap sun miehet olla hulluja..
Fakta oli kuitenkin se, että hän oli niin tatava manipuloimaan ihmisiä ja häntä oli jotenkin helppo uskoa.
Asia kääntyi onneksi " parhain päin" kun isä joutui psykoosiin ja hoidon kautta parantui.
Meni kauan ennen kuin tajusin että se EN oikeasti ollut minä joka olin mielisairas... ...
mutta tämä ketju antoi minulle " varmuutta" että mieheni on oikeassa. Ehkä siksi, että edes epäilen hänen olevan oikeassa. Minusta hänen käyttäytyminen oli typerää ja naurettavaa.
silti täällä suurin osa neuvoo käymään lääkärissä.
ap
anteeksi " pahat" sanani mielisairas, hullu jne.
Mielenterveysongelmainen olisi ehkä parempi sana?
En halua loukata ketään, vaikka sanoinkin hullu. Tarkoitan mielenterveysongelmia.