Mistä johtuu, että kaikilla työpaikoilla pahimmat marisijat ovat lihavia 50-60-v. naisia?

miesasiat rempallaanko?

Tai voiko keski-ikäisestä sanoa enää sinkku?

Aivan järkky, aina huonolla tuulella, saattaa lyödä oven kiinni päin naamaa. Esimiesasemassa, ohjeistaa huonosti ja valittaa sitten, kun kukaan ei tee asioita niin kuin hän oli ajatellut.



Epäilen, että kyse on stressistä ja jostain burn outin tapaisesta. Aina töissä, parin lapsen äiti, jolla on illoiksikin lastenhoitaja, että voi itse olla töissä (mies toisella paikkakunnalla töissä ja näkevät toisiaan viikonloppuisin - jolloin tää nainen yleensä on ainakin yhden päivän töissä). Ei vissiin kovin tyytyväinen elämäänsä ja purkaa sitä muihin.

naiset on tosi veemäisiä muutenkin kuin valittamisen puolesta. Tosin lihavuus ei korreloi. Kaksi pahinta akkaa työpaikoilta ovat olleet 6-kymppisiä kuivuneita rusinoita eli enemmänkin laihanpuoleisia kuin lihavia.

Oma kroppa alkaa krenkkaamaan, nuoremmat katsoo nokan vartta pitkin ja leimaa vanhaksi, lihavaksi ja marisijaksi. Lapset tarvitsevat usein apua joko suoraan tai lastenlasten kanssa ja samaan aikaan omat vanhemmat siirtyvät saattohoitoon pikkuhiljaa.



Nainenhan ei saa vanheta. Minä ainakin olen havainnut, että monesti nuoret suhtautuu juuri vanheneviin naisiin kuin he eivät enää mitään osaisikaan. Mieshän on vanhana vaan kokenut ja arvostettava, nainen mariseva pullero. Katselin pitkään töissä, kuinka kolmekymppinen naisekonomi nokitteli kuusikymppistä, 30 vuotta työtä tehnyttä naista. En tiedä, saiko jotain tyydytystä siitä, että sai nolata toista hieman hitaammasta ajattelusta ja siitä, ettei nyt ymmärrä uusimpia trendejä alalla presiis. Miksei sitä hiljaista tietoa arvosteta? Useinhan se 30 vuotta työtä tehnyt näkee asian paljon paremmin kuin se nuori ja on typerää jättää käyttämättä se osaaminen ja tietämys.

Sen ikäisten naisten elämäntilanne on lähes poikkeuksetta haastava.



- lapset ovat paljon rahaa vaativassa vaiheessa eli aikuistumassa, ja kasvatuksessa tehdyt virheet alkavat näkyä selvästi, esim. alkoholismi, huumeet, mielenterveyden häiriöt. Monilla on siis huolta lapsistaan.

- omat vanhemmat ovat huomiota ja päätöksiä vaativassa vaiheessa, joka päättyy kuolemaan ja hautajaisten järjestämiseen.

- on todistettu fakta, että hormonitasojen heilahtelut vaihdevuosien aikana aiheuttavat mm. kuumien aaltojen ja unettomuuden lisäksi ärtyisyyttä. On kuin olisi menkat alkamassa koko ajan. Ei kiva.

- sydämen, keukojen ja muiden tärkeiden elinten suorituskyky laskee koko ajan noin 25. ikävuoden jälkeen, ja yli viisikymppisenä se alkaa olla jo selvästi huomattavissa. Ei enää jaksa samaa mitä ennen.

- lihavuus taas johtuu elintoimintojen hidastumisesta. Sen vaikutus on aivan uskomaton. Ellei vähennä syömistä, lihoo väistämättä noin kilon vuodessa. Kymmenessä vuodessa siitä tulee jo 10 kiloa. Tämä tapahtuu myös teille.

- työmarkkinoilla ei ole enää ylennyksiä eikä muutakaan kivaa odotettavissa, toisaalta nuoret rynnivät ohi ja yrittävät opettaa asioita, jotka kokeneet konkarit osaavat paljon heitä paremmin.

- jos mies on sitä sorttia että nainen on hänelle kulutustavaraa niin tässä vaiheessa mies vaihtaa nuorempaan, mikä ei myöskään ole ihan helppo asia naiselle.



Riittäiskö tämä nyt aluksi?

ja hiljaista tietoa, josta voisivat olla ylpeitä ja jotavoisivat ilomielin jakaa nuoremmille

-ovatkohan he huomanneet tätä salaista lahjaansa!!!



T. nro 2

Minkä verran heitä syrjitään?



Mietippäs hetki miltä tuntuu olla 50 nainen, samassa asemassa jo 20 vuotta kun saman ajan palvellut mies tienaa jo 3 kertaa enemmän ja on johtotehtävissä...



Oletko tullut ajatelleeksi, että he valittavat ehkä sen vuoksi, että ansaitsevat enemmän?

Jos vanhempi työntekijä yrittää jakaa hiljaista tietoaan, nuoret tulkitsevat sen ikäsyrjinnäksi: me vanhemmat emme ota heitä tosissaan vaan vähättelmme. Tästä oli täällä juuri pitkä ketju, jossa nuoret kokivat, että vanhemmat työntekijät mitätöivät heitä kun pyrkivät ohjaamaan.

eikä valita. Toisen mielestä aiheesta puhuminen voi olla marinaa, mutta tuossa iässä itseluottamusta alkaa olla vaikka muille jakaa, ja jos joku ei nosta kissaa pöydälle, niin asiat eivät välttämättä etene. Työpaikkakiusaaminen on taas asia erikseen. Selän takana puhuminen ei edistä yhtään mitään päin vastoin huonontaa vain työilmapiiriä.

ja eivät todella omaa mitään hiljaista tietoa. Jos joku laukoo jotain naurettavaa ja typerää palaverissa se on useimmiten se (katkeroitunut) 50 v. nainen purkamassa tunteitaan lapsellisesti. Ei kaksikymppiset käyttäydy samoin, kun on totuttu siihen, että tulos tai ulos...

Siis täysin sukupuolesta ja painoindeksistä riippumatta.





Eiköhän se ole selvää, että jos tunnet työsi, alasi ja työpaikkasi hyvin, niin huonot uudistukset ovat selvemmin huonoja kuin jos ko. uudistus tulee eteesi eka kertaa, etkä vielä tiedä aiemman kokemuksen perusteella, mihin se johtaa. Kokemus siis tuo mukanaan tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei.



Lisäksi se tuo mukanaan muutosvastarintaa. Jos olet tottunut tietynlaisiin etuihin ja työtahtiin, etujen karsiminen ja tahdin kiristäminen täysin luonnollisesti herättää enemmän vastarintaa kuin jos olet vasta alalle tullut ja kenties vieläpä määräaikainen työntekijä.



Ap, pane sinä vain toivosi siihen, että joskus pääset itse siihen asemaan, että voit mukavasti pitkän työkokemuksen omaavana kritisoida talon menoa...

- n. 10v. sisällä eläkkeelle jäävät. Ei mitään motivaatiota enää tehdä varsinaista työtä, keskitytään vain kaikkeen epäolennaiseen. Kurjaa että lapset kärsii, kun opettajaa ei huvita enää opettaa....



- lapsettomat n.40v ylöspäin. Ovat kovia tyttöjä sairastamaan, varsinkin silloin kun muilla työntekijöillä on omat pienet lapset sairaana ja ovat sen vuoksi töis poista. Kateellisuus painaa päälle kun ei ole mahdollisuuksia viettää ylimääräisiä " lomapäiviä" sairaan lapsen vuoksi.

on vähän yli 30v ja langanlaiha lapseton nainen!!! Siis aivan järkyttävä marisija. Joka lause sisältää valitusta asiasta kuin asiasta, negatiivinen asnne kaikkea kohtaan.



Yilipainoinen 50v nainen on taas työpaikkamme humoristi, aina iloinen ja hyväntuulinen.



Vahvistaako ppikkeus sitten säännön, en tiedä.

50-60-vuotiaat naiset luotettavia vakaita työntekijöitä, pari kolmekymmppistä (molempia sukupuolia) hankalimpia: pari vuotta sitten valmistuttu yliopistosta ja ihan epärealistiset käsitykset siitä, että töissä ollaan lähinnä toteuttamassa itseään ja omaa luovuutta eikä tekemässä työnantajan osoittamia työtehtäviä jotka palvelee organisaatiota ja sen tavotteita...



t. nelikymppinen naispomo

Nyt olen 26-vuotias

Muistelevat omia kuviteltuja sankaruuden päiviään ja haukkuvat nuorempiaan, vaikka oma panos ei enää pitkään aikaan ole ollut kuin korkeintaan välttävää tasoa.

Olen ollut n. 6-7 työpaikassa ja kaikissa sama tilanne.

Taitaa olla oman elämän unelmat jo takanapäin heillä???