Pidätkö yllätysvieraista?

kaverit ja lasten kavereita käymässä. Yhdessä touhutaan meidän arkea. Kukaan ei odota erityiskohtelua. Kahvi ja ruoka tulee kun minulle sopii.

No meillä käy todella harvoin yllätysvieraita, joten eiköhän ihan positiivisesti suhtauduttaisi. Ei ole ainakaan tänä vuonna käynyt yhtään yllätyksenä. Toki sillä varauksella, että jos itse ollaan just lähdössä kylään/reissuun tms., niin sitten pitäisi käännyttää.



Kylään kutsutaan kyllä usein ja sovitaan tapaamisia.

oven takana ottais kunnolla päähän!!!!

Vähän kaukaisemmista yllätysvieraista en pidä yhtään. Meillä on aina sotkuista!

Harmittavan vähän on sellaisia ystäviä, jotka tulisivat yllättäen kylään ja muutenkin meillä käy mielestäni aika vähän vieraita, onneksi sentään kerran pari viikossa:o). Toisaalta olen miettinyt, että koska asumme melko kaukana lähimmästä kaupungista n. 20km ja näin ollen vähän syrjässä, ei juuri kukaan poikkea etukäteen soittamatta. tulisi turhaa ajelua, ellei satutakaan olemaan kotona. Eli ihan ymmärrettävää siinä suhteessa. Mutta onneksi sentään silloin tällöin käyvät ennalta sen enempää sopimatta, kunhan varmistavat, että ollaan kotosalla.



Mä yritän pitää jotain pientä vieras varaa kaapissa vaikkapa keksejä tai pakastimessa jotakin esipaistettuja juttuja, että olis jotakin tarjota, vaikka usein eivät edes tarjoilua todellakaan odota, eivätkä halua. koti on sitten missä kunnossa sattuu olemaan, nykyisin kun olen niin laiska ja saamaton useimmiten aika kauheessa kunnossa, mutta enhän mä kotiani heille ole esittelemässäkään. Kyllä sen verran nopeasti raivataan tilaa keittiön pöydän ääreen tai olohuoneen sohvalle, että mahdutaan istumaan.



Yritän kovasti luoda ystäväpiirini kyläilykulttuuria sen sijaan, että istuisin illat pitkät telkun ääressä tai paahtaisin tukkaputkella harrastuksesta toiseen. Töissä saa päteä riittävästi ja yrittää olla tehokas. Vapaa-ajalla haluan viettää aikaa läheisteni kanssa ja ottaa rennosti. Onneksi vielä löytyy samanhenkisiä ihmisiä ja toivottavasti tosiaan kännykkä ei ohita " live" tapaamisia kokonaan.



Katina74 (18)

Meillä käy varsin harvoin vieraita. Ehkä noin kerran kuussa piipahtaa joku sukulainen. Viihdymme omissa oloissamme.

Nyt kun asutaan maalla olen oppinut ottamaan vähän rennommin, täällä kun saattaa kuka vaan pörähtää kylään. Kaupungissa kun asuttiin, en avannut ovea jos joku tuli etukäteen ilmoittamatta.

Musta on tosi törkeää ja junttia tulla kutsumatta tai kutsua itse itsensä.

Näitä on miehen sukulaisissa ja mulla on jo valmiiiksi hermot kireällä ennenkuin pihaan pääsevät. Joskus ottavat mukaan vielä jonkun oman kaverinsa, joka on meille tuntematon. En jaksais.

Juu tuota minäkään en voi sietää yllätysvieraita ollenkaan. Siksi vaan tuo 11:n kommentti huvitti mua kun mun oma äiti ei mulle oikein edes vieraaksi lukeudu... ehkä se on outoa, en tiedä. Se kuitenkin onneksi usein aamutuimaan on oven takana; olen onnessani jos saan laittaa itseni rauhassa valmiiksi tai se katsoo vaikka pienempää kun lähden viemään isompaa kerhoon ettei tarvi ottaa mukaan.

Miksi ihmisistä on tullut näin omiin lokeroihinsa sulkeutuneita. Miksi kaiken pitäisi olla ennalta suunniteltua ja hallittua? Itse ainakin kaipaan sitä lapsuuteni kyläily kulttuuria, jossa voi mennä piipahtamaan ystävien tai sukulaisten luuona ohikulkiessa, jouda mahdollisesti kupposen kahvia ja vaihtaa kuulumisia. Ei tarkoituksena ole mannä vaatimaan mitään ihmeellisiä tarjoiluja, palkkä kahvi tai tee riittää, välttämättä ei tarvitse sitäkään. Eikä ole tarkoituksena myöskään mennä arvostelemaan toisten tapaa elää, miettiä kodin siisteyttä tai asukkaiden pukeutumista yms. Miksi oman siskon tai veljen, äidin tai isän vierailusta pitäisi ottaa stressiä??? Eikä jokainen voi elää omaa arkeaan tavallaan ja toisinaan kyläillä ihan yllättäen, ilman että pitää varata aika tai odottaa kutsua? Lisää mielipiteitä!

Mä ajattelen samalla tavoin ja mietin, että onko siinä munkin onnellisessa kyläilykulttuurilapsuudessani ollut myös näin paljon ihmisiä, jotka eivät siitä oikeasti pidä vai onko kännykät tehneet näin nopeasti tuhojaan ihmisten mielissä: ystävät muuttuu vihamiehiksi, ketään ei suvaita, ellei toimi juuri minun suunnitelmieni mukaan jne. Mielestäni näkyy myös monessa muussa asiassa, ettei yhteispeliä ihmisten välillä ole enää.

vieraista, yllätys tai ei... voi kun kävisivät useammin!

eli ystävät voivat tulla meille jo valmiiksi, jos itse olemme vaikka kaupungilla tai kaupassa.



Kotimme on aina katseenkestävässä kunnossa, joten sen takia emme ketään käännytä, että olisi likaista tai sotkuista. Tietty lelut ovat leikeissä vaeltaneet ympäriinsä, mutta sitä en lapsiperheessä sotkuksi laske.



En oikein tiedä, miten suhtautua siihen, että ette hyväksy omia ystäviä kotiinne.

Eli tervetuloa meille milloin vain.

Harvoin meille kuitenkaan täysin yllättäen tupsahdetaan. Mutta yllätysvierailujen pointti onkin siinä, että spontaanisti piipahdetaan jossain odottamatta mitään suurisuuntaisia tarjoiluja ja tiptop-kuntoista kotia. Voidaan mennä vaikka ulkoilemaan omaan pihaan tai lähimetsään oravia ruokkimaan tai ripustaa pyykkiä yhdessä.

Itse tulee kyllä soitettua etukäteen. Jos lyhyellä varoitusajalla mennään johonkin vähän vieraampaan paikkaan, on viemisiä mukana.

Mutta todelliset ystävät tuntee siitä, että he ovat tervetulleita lähes milloin vain ja vastaavasti me olemme heille tervetulleita lähes milloin vain. Todellinen ystävä ei myöskään ota nokkiinsa, jos ei juuri silloin ehdikään jäämään seurustelemaan kun on suunnitellut lähtevänsä jonnekin, tai jos on suursiivous menossa, osallistuu siihen sen sijaan että istuutuisi odottamaan palvelua.

Ja mistään maalaiskylästä ei nyt ole kyse, asun Helsingissä.



Onko teiltä tällaiset ystävät vähissä?