Miten menee seur. muistoruno, Kun mummot/äidit kuolevat niistä kasvaa puita jotka kaartuvat lastensa ylle jne..?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2007 klo 21:20"]

Olen selannut netissä sivuja, Googlettanut noita sanoja, kysynyt hautaustoimistosta, mutta kyseistä runoa en löydä mistään..

Olisiko joku niin ystävällinen että auttaisi. Kyseinen runo kun oli niin kaunis ja koskettava.

Kiitos.

[/quote]

Mun mielestä tuo sopii vain ateisti-mummoille. En laittaisi jos mummo olisi uskova.

Kiitos kauniista runosta. Googletin tuota, ja kysyisin siitä viimeisestä lauseesta. Täällä siinä lukee, että "mutta sitä ennen he ovat  intohimoisia". Googlesta löytyvissä versioissa lause on, että " mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä". Kumpi on siis oikea versio?

Itku tuli :´(

Vaikka äidin kuolemasta jo 7v niin itku tuli, hän lähti niin kovin aikaisin, 47v iässä, lapseni olivat 4v ja 2½v ja minä tahdon uskoa ja ajatella että noin se on, äiti kyllä näkee esim lapseni ja heidän kasvamisensa, minun on pakko ajatella niin, muuten sattuu liikaa.

Upea runo! Minuakin kiinnostaa tietää mikä on "oikea" viimeinen lause?

Tuo intohimo on oikea loppu.

viiminen lause on jätetty usein ois kuolinilmoituksista, menee jotenkin näin:

mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.



Mulla vain tämä versio, alkuperäinen taitaa olla pidempi.

Tämä on Eeva Kilven runo.

Näin se on, hakukoneenakin AV on vertaansa vailla. Kaunis kiitos vielä kerran! :o)

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Nelonen tässä vielä. Olisi tosiaan kiva, jos joku kertoisi viimeisen lauseen oikean version. Googlettamalla löysin tuon muistovärssyistä, esim. hautaustoimiston sivuilta. Voisiko olla mahdollista, että tuota lausetta olisi muutettu? Jos joidenkin mielestä intohimo ei sovi muistovärssyyn. Ei haluta ajatella, että mummo olisi ollut intohimoinen? ;)

Tämä runo itkettää minua, ja pakko lukea aina uudelleen ja uudelleen. Tänään on tasan 40 vuotta siitä, kun äitini kuoli. Olin silloin 13-vuotias 

Intohimoisia on alkuperäinen