Läheisyyden ja hellyyden puute parisuhteessa. Vinkkejä tilanteen korjaamiseen?

Meillä on kaksi pientä lasta, toinen vauva vielä. Itse olen kotona siis. illalla miehen tultua kotiin illat rullaa ihan mukavasti tuttuun tapaan. Syödään yhdessä. Vaihdetaan kuulumiset päivästä. Minä kysyn mies vastaa, oma-aloitteisesti ei kauheesti rupattele, aina ollut sellainen. sitten loppuilta meneekin siinä perussäädössä mitä se nyt on lasten kanssa. Vähän jotain leikitään, ehkä käydään saunassa, ehkä kaupassa tai ollaan vaan. Isompi lapsi hyörii ja pyörii isänsä ympärillä minulle jää lähinnä vauvan hoito (iltaisin kitisevä tapaus). Sit alkaakin jo lasten nukutuspuuhat. Yleensä viim. klo 21 molemmat lapset nukkuu ja meillä olisi aikaa toisillemme.



Mies katsoo telkkaria tai lukee jotain toisin sanoa on omissa oloissaan. On kyllä ihan hyvällä tuulella ja meillä on perusmukavaa, mutta sellainen halailu ja suukottelu on tipotiessään meidän suhteesta. Seksi toimii, mutta siinä onkin sitten oikeestaan kaikki fyysinen läheisyys ja hellyys mitä meillä on. Minäkun niin kaipaisin sitä että saisi istua toisen kainalossa illalla, edes joskus vaihtaa jonkun suukon ilman siis sitä seksiä, ja että edes välillä halattaisiin tai muuten kosketeltaisiin toisia. Me istumme kuin vanha pari omilla sohvilla. Kun koitan lähestyä miestä hän useimmiten vetäytyy pois tai on vaan, en saa mitään vastakaikua. Sitten käy niin, että kysyn mikä on? Onko kaikki hyvin? Vastaus on joko kaikki hyvin tai sitten mies ärsyyntyy siitä että kyselen.



Mikä neuvoksi? Annanko vaan olla ja tyydyn siihen että on ihan mukavaa yhdessä, seksiä on ja se on hyvää ja että lapsilla on hyvä isä. Musta itsestä vaan tuntuu että sitä hellyyttä ja läheisyyttä pitäisi olla. Ja sitä että jutellaan asioista, mies ei paljon tosiaan oma-aloitteisesti kerro mitään.