Jos sisarukset eivät tule toimeen, se on kyllä vanhempien vika!

Minua et ainakaan tule syyttämään!

että OSTAMISELLA olis suurikin merkitys ihmisten välillä. Ja varmaan onkin niiden, joille on opetettu että välittämistä ilmaistaan ostamalla tavaraa.



Ihan vihoviimeistä mitä lapsilleni opetan on, että nyt te välitätte toisistanne ja rupeette ostamaan toisillenne lahjoja.



Ovat ihan muilla tavoin oppineet sopimaan, jakamaan,pitämään yhtä. Isompi ymmärtää pienemmän uhmiksiakin hyvin ja saa tahtonsa perille hienosti sovitellen. Ja osaa luopua omastaan. Kuin myös pienempi. Olen monta kertaa yllättänyt lapseni tekemästä kotitöitä yllätyksenä mulle, halailemassa, lepertelemässä, jopa kehumassa toisiaan.

tai itse tehty lahja riittää. Voitko nelonen olla noin tyhmä?? Ja oletko sinä niitä ihmisiä, joiden mielestä sisaruksilla ei ole velvollisuutta muistaa toistensa syntymäpäiviä? Häpeä, hyvä ihminen!

Joku tulee juttuun kaikkien kanssa ja joku toinen ei kenenkään. Suurin osa meistä on tietysti siltä ja väliltä.

100%:sti!

tällä aloituksellani voisin edes johonkin ihmiseen vaikuttaa.



Vanhempien tehtävä on auttaa ja tukea sisaruksia rakastamaan toisiaan. Kyllä, rakastamaan. Lapsen mieli on aina kehittyvä, ja kaikilla on mahdollisuus rakastaa ja kunnioittaa toisia ihmisiä, myös sisaruksiaan. On suuri virhe väistää se kasvatusvastuu ja väittää, että ne nyt eivät vaan viihdy keskenään. Vanhempien tehtävä on opettaa rakkautta, suvaitsevuutta ja tehdä sen mitä se vaatii, jotta myös sisarussuhteet kukoistavat.

Minulla on 4 siskoa, ja kaikkien kanssa vaan ei tule toimeen niin hyvin kuin toisten. Joku on tosi rakas, joku vain semmoinen jota kestää juuri ja juuri.



Ei kaikista ihmisluonteista voi tykätä, eikä edes tarvi. Jokainen ihminen on oma persoona.

En oikein voi väittää, että veljiäni rakastaisin. Ehkä toista veljeä olen alkanut näin aikuisiällä hieman rakastaa. Olen vilpittömästi onnellinen, kun hänelle on viimeisen vuoden aikana tapahtunut kaikkea hyvää.

Huomaa, että 10 perheessä just vanhemmat eivät ole ottaneet kunnon vastuuta sisaruussuhteissa, koska aikuisena hiertää.



Erilaiset persoonallisuudet voivat päinvastoin rikastuttaa meidän elämäämme. Minua kylmää aina, kun joku sanoo, etten tule sisareni kanssa toimeen. Pahaa tekee.

Tärkeää on arjessa välittäminen. Ootko jääny paljonkin paitsi elämässäsi joka käsket mun hävetä kun mielestäni lahjojen ostaminen ei oo mikään välittämisen muoto lapsena?? mitä häpeemistä siinä on? Ja omat lapseni kyllä välittävät toisistaan, jos yhtään lukemaasi ymmärsit. Etten ihan hakoteillä ole. Eikä tulis mieleenkään pyytää ihmisiä häpeemään. Ei omia lapsiakaan.



Pistätkö lapsiaskin häpeemään vai aikuisiako vaan?

Pahimmillaan menee silmänpalvomiseksi, vanhempien selän takana kiusataan ja kidutetaan. Yhdyn aiempaan joka sanoi, että asiallisia välejä voi toki koettaa edistää.

Se on Sinun päiväsi. Sinä olet syntynyt silloin. Kerran vuodessa sinulla on oikeus olla rakastettu, tähti, ja sinulla on oikeus saada läheisiltäsi lämpimiä muistamisen osoituksia.



Veikkaan, että itsekin muistat elämästäsi monta, monta syntymäpäivää. Veikkaan, että saatat muistaa myös sellaiset hetket, jolloin sinua ei ole muistettu vaikka ehkä siitä olisit pitänyt tai sitä jopa toivonut.



Eikä sinua ehkä paljon lämmitä, jos miehesi sanoo syntymäpäivänäsi, että no minä välitän sinusta arjessa. Noin niinku kärjistetysti.



Onko se lapsiltasi pois, jos opetat heitä huomioimaan toisten merkkipäiviä? Toivottavasti osaat vastata tähän.

Tietysti toisen kaikista luonteenpiirteistä ei voi pitää, ja voi olla vaikeaa tulla toimeenkin. Mutta silti voi kunnioittaa ja rakastaa.



Itse olen vasta aikuisiällä opetellut kunnioittamaan ja rakastamaan isoveljeäni, jonka kanssa en pystynyt lapsena tulemaan lainkaan toimeen. Nykyäänkin otamme joskus yhteen, ja veljeni luonne on minusta edelleen haastava (ja minun luonteeni hänen mielestään) mutta suhteemme on nyt erittäin hyvä. Veljeni on myös pystynyt käsittelemään roolejamme ja toimintaamme lapsuudessa ja olemme oppineet ymmärtämään toisiamme. Sama on käynyt isoveljen ja pikkuveljen välillä. Vanhempamme eivät todellakaan opettaneet toisen huomioonottamista, kuuntelemista ja ymmärtämistä ynnä muita taitoja, vaan pikemminkin ruokkivat huonoja välejämme. Olisivat voineet toimia aivan toisin.

Vai onko tämä nyt taas niin, että esim. siskojen pitää rakastaa veljiä pyyteettä olivat nämä mitä ketkuja tahansa? Siis olettaen että keskustelijat tässä ovat naisihmisiä.

" Se on Sinun päiväsi. Sinä olet syntynyt silloin. Kerran vuodessa sinulla on oikeus olla rakastettu, tähti, ja sinulla on oikeus saada läheisiltäsi lämpimiä muistamisen osoituksia."

kysykää vaikka av:lta.

mutta en todellakaan ymmärrä logiikkaa, jonka mukaan sisaret rakastavat toisiaan arjessa ah niin joka päivä, mutta lahjoja ei syntymäpäivänä anneta koska se on jotenkin väärin.

mut ilmeisesti meillä on niin mahtavaa kesät talvet, etteivät nuo syntymäpäivät mitään maagisia " minun" -päiviä ole lapsillekaan. Vaikka vietetään kyllä hienosti. Aliarvioit aika raskaasti tän meidän todellisuuden.

Joo, joillekin kaikki ostamiset ja " päivä prinsessana" -hörhellykset on elämän tähtihetkiä kun muuten sisällössä uupuu. Älä tyrkytä omaa oppiasi niin täpöllä, sillä joillain voi olla oikeesti paljon kivampaa!!!

Korostan edelleen että asiasi on oikea, mutta sisarusten välinen kiintymys tulee jostain muusta kuin lahjoista ja merkkipäivistä. Ainakin meillä. Ja hyvin menee!

Jos perheen lapset ovat kaikki samanarvoisia, niin se lisää sisaruussuhteiden laatua.



Useinhan vanhemmat kuitenkin huomaamattaan vertailevat lapsia tyyliin " kun tuo xxxx on niin taitava siinä ja tässä" ja jos kehu tulee hetkellä jolloin zzzz on epäonnistunut siinä ja tässä, niin onhan se selvää, että se tuo kaunaa.



Kyllä minustakin on paikallaan, että sisarukset muistavat toinen toisiaan merkkipäivinä, mutta ei sen tarvitse olla tavaraa. Onnittelulaulu, kortti, puhelinsoitto tms. on ihan riittävä tapa muistaa.

Ja veikkaanpa että äidille jolle se on noin tärkeää, on aikanaan elämän kohokohta ollut päivä prinsessana ja kaikki muu hienostelu.