Lue keskustelun säännöt.
Jos sisarukset eivät tule toimeen, se on kyllä vanhempien vika!
26.02.2007 |
Minä olen vakaasti sitä mieltä. Vanhemmilla on lukuisia keinoja saada sisarusten välit lämpimiksi, opettamalla toisten huomioimista, kiinnittämällä huomiota positiivisen palautteen antamiseen, järjestää sisaruksille yhteistä tekemistä.. sellainenkin asia minua jaksaa ihmetyttää, että miten ihmeessä vielä löytyy perheitä, joissa vanhemmat eivät sen vertaa tajua, että ohjaisivat sisarukset aina ostamaan toisilleen syntymäpäivä-, joulu- ym lahjat. Siinä jos missä parhaiten oppii antamisen iloa ja rakkautta. Minusta on aina yhtä järkyttävää nähdä perheitä, joissa vain vanhemmat ostavat lahjoja lapsille, mutta sisaruksia ei opeteta huomioimaan toisiaan.
Nimim. Rakastan sisaruksiani ja tunne on jaettu.
Kommentit (27)
Vanhempi eli tyttö opiskelee yliopistossa, nuorempi menee ammattikouluun. Tyttö suunnittelee muuttoa ulkomaille ainakin pariksi vuodeksi ehkä loppu iäkseen. Nuorempi eli poika ei varmasti lähde 30km kauammas nykyisestä kodistaan. Molemmilla on omat kaverit ollut jo vuosia, toki juttelevat keskenään kun sattuvat olemaan yhtä aikaa kotona eivätkä varmasti vihaa toisiaan, mutta eivät he mitään sydänystäviä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päinvastoin suorastaan hajoitettiin tahallaan. Ja siitä on tullut vanhemmiten yhdistävä tekijä, meidän neljän sisaruksen välit on lämpimät ja tuetaan toisiamme kaikessa mahdollisessa. Ettei ne vanhemmat aina sitä kruunua ansaitse.
vastaavasti myös aikoja, jolloin välit ovat viileät.
Aika moni asia elämässä vaikuttaa sisarusten välisiin suhteisiin, joten naiivia syyttää vanhempia. Mutta tietysti lapsuudellakin on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varmasti rakastan häntä mutta aina en jaksa olla tekemisissä enkä koe häntä ystäväkseni, koska en valitsisi hänen kaltaistaan ystävää vapaaehtoisesti. En osaa syyttää vanhempiani hänen päihdeongelmastaan, muuta kuin ehkä geneettisen alttiuden puolesta, jos sellaista nyt on edes olemassa. Huono seura kriittisessä murrosiän vaiheessa vaan vei mukanaan. Hirveä sääli se on, olisi kiva jos lapsillani olisi kiva, tavallinen eno ja serkkuja mutta niin ei vaan ole. Yritän elää omaa elämääni ja tukea veljeäni aina kun siihen löytyy voimia.
tunne paljon ihmisiä joiden elämä on mahtavaa ja kaikki niin toimivaa ja lämmintä juuri merkkipäivinä ja edustustilanteissa, mutta arjessa ovat aivan pösilöitä, eivätkä tajua edes omista tunteistaan mitään. Usein näillä tutuilla on juur ne reimatec- sun muut merkki-lapsetkin kun ollaan niin helvetin epävarmoja kaikesta mahdollisesta.
Mutta edustus kyllä pelaa. Ja joululahjat on viimeisen päälle muotia vaikkei niillä kukaan viitsis edes leikkiä.
En haluais samaa. Ja etukäteen jo; en ole kateellinen ja köyhä.