Entäs te äidit, joilla vain tyttöjä?

Minulla on 2 ihanaa lasta, jotka ovat tyttöjä. Haluan lisää lapsia, olivat he tyttöjä tai poikia. Uskon osaavani kasvattaa molemmat yhtä hyvin, joten senkin puolesta on ihan sama kumpia tulee, kunhan vain tulee!

välillä kauhulla poikien touhuja.

Meidän tytöt ovat niin perityttömäisiä, että olisi kivaa saada testoteronia enemmän perheeseen tasapainottamaan elämää.

ehkä vielä joskus haluan neljännen, jonka toivoisin olevan myös tyttö. Tuntuu että 1 poika kolmen tytön jatkeena ois " ylimääräinen" . Varmasti yhtä rakastettu kuitenkin olisi poikakin :)

Ja ei, en ole jäänyt poikaa kaipaamaan.

Olen äärettömän onnellinen ja ylpeä tytöistäni ja olen iloinen, että ovat samaa sukupuolta. Tosin varmaan yhtä onnellinen olisin pojasta/pojista. En siis tunne jääneeni jostain paitsi.

Pieni ongelma vaan: mies puuttuu :)

Oikeastaan vähän pelottaa, jos tämä kolmonen onkin poika. Tytöksi on kyllä veikattu ja siinä uskossa eletään =) Tosin eihän noi ultra veikkaukset 100 varmoja ole. En kyllä kaipaisi poikaa perheeseemme. Tosin ei se mikään katastrofikaan olisi.

Tiedän, että sinulla on oikeus mielipiteeseesi, niin on myös minulla. Todella rumasti sanottu, varsinkin, jos lapsi mahassasi sattuu olemaan se ei-toivottu poika, joka tosin saa syntyä kun ei nyt ihan katastrofikaan ole.



:(

Pojat on jotenkin kummallisia.

Toista odotan ja kyllähän se poikakin nyt kelpaisi, kun tyttö jo on. Jotenkin en vaan miellä itseäni pojan äidiksi. Mies kyllä haluaisi pojan.

poikakin, mielimmin ehkä tyttö että sisaruksilla riittää keskenäistä puuhaa. Mutta tulee kumpi tulee niin olen hyvin onnellinen.

Esikoinen oli sitten tyttö ja toisesta en osannut toivoa sen enempää tyttöä kuin poikaakaan. Toisaalta ajattelin, että olisi kiva jos toinenkin olisi samaa sukupuolta. Itselläni ei ole siskoa ollut ja tavallaan toivoin, että esikoiseni saisi sellaisen. Sitten taas tuntui, että olisihan ihan mukavaa jos yksi poikakin perheessä olisi (mies ei poikaa tuntunut toivovan sen kummemmin mutta miehen isä kyllä). Toinen tyttö tuli, kolmatta lasta ei ehkä ole perheeseemme tulossa, mutta senkään kohdalla ei varmaan kummempaa sukupuolitoivetta olisi.

Tiedän, että mies olisi toivonut edes yhtä poikaa, mutta näin on nyt asiat meillä ja lapset on tehtynä. Itse en erityisesti ole kaivannut poikalasta, kolme tyttöä on esimerkiksi vaatteiden kannaltakin helppo. Voi siirtää suoraan siskolta toiselle. Toki poikaa olisin rakastanut ihan yhtä paljon :) Ja jonkunhan ne tytötkin on tehtävä ;)

Vierailija:

Olis taas terapeuteilla töitä!

On silti ihan kiva, että toiset haluavat poikalapsia; ja kasvattavat poikalapsia - molempia sukupuolia tarvitaan, jotta tasapaino säilyy ;-).



Itse suorastaan vähän pelkään poikalapsien fyysisyyttä; rajuja leikkejä ja luontaista empatian puutetta (useilla poikalapsilla tätä on, ei tietenkään kaikilla!).



Lisäksi ihmettele kovasti poikalapsien ihannointia nyky-yhteiskunnassa; missä ei enää olla viljelytalouden parissa ja sikäli riippuvaisia fyysisestä voimasta " kotitilalla" - se taitaa olla syvälle juurtunut muinaisjäänne?



Nämä tytöt ovat niin ihania; herkkiä, empaattisia, kilttejä, rauhallisia, auttavaisia - siis IHANIA! Näitä lisää; kiitos ;-).



Ja kiitos teille, poikia ihannoiville äideille, kiitos, kun kasvatatte myöskin niitä poikalapsia; jääpähän meille sitten näiden tyttölasten kasvatus - kumpiakin tarvitaan.

ehkä joskus mietin mitä olisis elämä pojan kanssa, mutta en sitä kaipaa

kaipaisin varmasti tyttöä, jos olis vaan poikia. miehellä on yksi poika.

mä en vaan jostain syystä oikein pidä poikalapsista, ja ehkä sen vuoksi luonto onkin suonut mulle vaan tyttöjä :). En tarkoita tätä millään pahalla, mä en vaan voi sille mitään, että poikalapset ei oikein iske. Syytä en tiedä, en sitä itsekään ymmärrä, kun olen miettinyt.

koska toivoin todella tyttöä ja sellaisen myös sain =) Ja jos lisää lapsia tulee, niin toivon edelleen tyttöä.