Uskon, että kun se aika tulee, ihminen haluaa kuolla kotonaan.

Pelko on normaalia varmaan tuossa vaiheessa? Emme osaa mitään ammatillista hoitoa, mutta osaamme pestä, tarjota ruokaa ja juomaa, pitää seuraa ja olla läsnä. Emme jätä yöksikään yksin.



ap

Että ei se koti välttämättä ole ykkösjuttu vaan se, ettei tarvitse lähteä yksin. On hienoa, että ei tarvitse kuolla yksin, läsnäolosi on tärkeää.



Minä valvoin äitini vierellä pitkään, olin väsynyt. Lähdin pariksi tunniksi käymään muualla ja äiti kuoli heti kun lähdin. Se sopi hänen persoonaansa hyvin. Hän odotti yksinäistä hetkeä. Mutta silti tiedän, että hänkään ei olisi halunnut olla yksin elämänsä viimeisiä päiviä.

Hoidetaan kotona, jos vain suinkin mahdollista. Etukäteen pitää tietenkin tehdä valmisteluja sen eteen, mutta minustakin ihmismäisintä saada kuolla kotona.



Äitini äiti kuoli kotona, äitini otti sairaalasta sapattivapaata voidakseen keskittyä tähän yhteen ainoaan tärkeään potilaaseen. Nukkuessa sitten kuoli. Kotiinkin sai kipupumput ja muut vehkeet.



Elämän tärkeysjärjestys.

En tiedä johtuuko kuitenkin yksinäisyydestä, pelosta olla vaivaksi omaisille, kivun pelosta vai mistä.