Olen lestadiolainen ja voi kun minua ahdistaa koko usko. En saa tehda mitaan kaikki on kiellettya ja jonkun maaraamaa. Haluaisin erota ,,kertokaa kokemuksia!.

Olin tosi nuori, 15v. kun " kielsin uskoni" ja kieltäydyin seuroista yms. Asuttiin silloin pienellä paikkakunnalla, ja kyllä kaikki oli niin voi voi tuota tyttöä. Sääliviä katseita ja ystävien äidit ja isät alkoivat keskustella omien lastensa kanssa että kannattaako enää olla mun kanssa.



Tyytyväinen olen päätökseeni, säälin ihmisiä jotka roikkuvat uskontokunnassa, eivätkö uskalla tuoda omaa mielipidettään julki, sillä se helpottaa. Helpottaa ymmärtää että on muutakin elämää, pois pussista jos siltä tuntuu! Maailmassa on muutakin, voit tehdä asiat niinkuin haluat. Tiedät jo muutenkin mikä on oikein ja väärin ja sitä pidän hyvänä myös omassa elämässäni. Vaikka kyllä opetus oli niin mustavalkoista kuin voi olla, sen tiedätkin.



Ole rohkeasti oma itsesi, jos et usko niin sitten et usko. Ihmisellä on vain yksi elämä, älkäämme hukatko sitä!

Meillä on aika iso perhe ja just lasten vuoksi erosimme liikkeestä sillä sitä samaa touhua ja piinaa emme lapsillemme halua minkä olemme itse saaneet kokea. emmekä ole katuneet. Säälin niitä jotka siellä roikkuvat. Nythän oli hesarissakin totuuden mukaisia kirjoituksia asiasta. nauti elämästä älä anna mjuiden sitä määräillä.

Mieti mihin oikeasti uskot ja mihin et, ja miten haluat elämäsi elää. Jos usko on sinulle sääntöjen noudattamista ja tietty elämäntapa, ei se ole oikeaa uskoa. Ei niin kannata elää.



t. lestadiolainen

Ja Porvoosta tuuuuuleee.=D Terveisiä sinne Porvooseen. Hyvä yritys koittaa provosoida lestadiolaisia!:)

Mutta jos tämä nyt sattuisi olemaan totta, olen tismalleen samaa mieltä kuin kolmonen.



t: yksi vl