Tuli kauhean paha mieli päiväkotiharjoittelussa!

Tuli oikeasti hirveä olo. Soitin miehelleni itsekin itkeskelleen kun kotiin päästiin että tuollaistako se sitten on. :(

ap

En enää jaksanutkaan olla tarhassa töissä....

ei siinä mitään. Mutta miksi pikkuinen vain itki, vieläkin hämmentää, ja oma lapsi tuonne, helvetti.

ap

Olen ollut monessa tarhassa ja kaikissa sitä samaa näkee.

Tuntuu vain hirveältä ajatus että se olisi oma lapseni joka itkee koko päivän. ap

Meilläkin vaan sattui olemaan sellainen 2,5 vee et sain enemmät raivarit jos otti syliin kun oli uhma päällä... Joten siksi jäi itkemään yksin välillä...



pk-täti

Ei varmaan uhmassa vielä? ap

Että hoitajat ja opettajat eivät pidä kaikista lapsista. Jokaisella on joku/joitakin lapsia, jotka on ärsyttäviä. Henkilökunta tekee työtään, ei se takaa sitä, että he olisivat lääpällään sinun lapseesi. Ja vaikka olisi millainen ammattitaito, se ei lisää käsiä eikä silmiä eikä sylejä. Kiehuva massa lapsia, jotka marssivat laumana paikasta toiseen kovalla kiireellä. Ei siinä yksilöllistä hoivaa saa. Pääasia tuntuu usein olevan, että hirveästi on tehty kaikenlaista ja menty paikasta toiseen, että voi sen sitten kertoa vanhemmille. Näyttää hienolta ja virikkeelliseltä. Joskus saattaa retkillä joku lapsi joutua hukkaankin, mutta yleensä hyvällä tuurilla löytyy. Eikä näistä jutuista vanhemmille kerrota.

t:ex tarhantäti

Mun lapset on käyneet yhteensä neljää eri päiväkotia. Aina jos joku lapsi on itkenyt, on häntä lohdutettu.

Yhtä ainoata kertaa en ole nähnyt lapsen yksin itkevän.

toi itkeminen sinänsä on tosi yleistä

Eihän teidän sitä tarvitse uskoa mutta näin todellakin on ollut. Ja aivan mitä tuo yksi täti tuossa sanoi niin kaksi lapsistamme rauhoittui parhaiten kun jätti yksin hetkeksi, tulivat aivan hysteeriseksi jos joku, erityisesti vieras, yritti " lohduttaa" . Meidän poika on aina ollut sellainen että olipa itkun syy mikä tahansa niin ei pidä toisten kosketteluista tai lohdutusyrityksistä. Vasta kun on hieman rauhoittunut niin etsii itselleen sylin ja lohduttajan.



Siis rakkaat av-mammat, oikeastiko te luulette että päiväkodeissa lapset taukoamatta itkevät päivät läpeensä ja hoitsut vaan kävelee yrmeinä ohi? Käsittämätöntä.

Miten sulla ei olisi riittänyt huomiota 2:lle lapselle mutta tarhan tädeillä pitäisi löytyä paljon enemmälle??



Ps. Meillä löytyy. Syli jokaiselle joka jää itkemään ja joka kaipaa huomiota...

Ja mitä vikaa ulkoleikeissä?

Vaan ne pärjääjät, itsenäiset jotka osaa jo perusasiat ja on kilttejä ja leikkivät nätisti. Ne jäävät helposti vaan vahdittaviksi...

tutustujalle hyvän kuvan paikasta...

Mikään ei kelpaa! Siis ulkoleikitkin on jo liian pliisua... Katsokaa nyt hyvät ihmiset peiliin. Voisiko joku listata tähän mitä siellä päiväkodissa pitäisi tehdä, miten tätien pitäisi toimia ja miten teidän pikkukultianne pitäisi kaitsea.



Siis jos päiväkoti on NOIN vastenmielinen monille niin sinne ei todellakaan ole mikään pakko sitä mussukkaansa laittaa. Jääkää kotiin tai laittakaa pph:lle tai palkatkaa au pair - vaihtoehtoja on paljon jos vähän olis mielikuvitusta.

No, omien lasten päiväkodissa ei katsota. Välillä käyvät teatterissa tms.

Ulkoilevat paljon, lapset tykkää siitä, ja tekeehän se hyvääkin raitis ilma.

Viime vuoden tyttö oli vielä alle 3-vuotiaiden ryhmässä, nyt jo onneksi isompien ryhmässä, tuntui tosiaan että ne vähän isommat jo omatoimiset jäi kyllä aika vähälle, kun kaikki hoitajien aka menee niiden piente kanssa.

Ei paljon askarreltu , eivät käyneet oikeastaan missään, kevätretkikin jäi keväällä tekemättä , kun ei niiden pienten kanssa voi mihinkään lähteä.

Esikoisen ryhmä aikoinaan oli ihan erilainen kun ikäjakautuma oli erilainen,

kävivät joskus jopa kävelyllä lähipuistoon. En kaipaa lapsille hirveästi mitään ohjelmaa tms päiväkotiin, mutta olis nyt edes joskus jotain

erikoisempaa. Mutta kuten sanottu , onneks tyttö on jo siellä isompien ryhmässä

Jos vaan mahdollista on, hoitakaa kotona kouluikään saakka.

t. ex tarhatäti

Isommat lapset (eli vähän yli 2 vuotiaat + isommat eli nämä 3 veet) tekevät joka viikko metsäretken yhden tädin kanssa. Lapset pääsevät mukaan vuorotellen (4 lasta per kerta).

Koko ryhmän kanssa tehdään myöskin retkiä, pienemmät (alle 2 vuotiaat) istuvat kaksostenrattaissa ja isommat kävelevät. Tehdään yleensä pitkä lenkki ja kävellään metsätietä.

Isommat pääsevät isojen ryhmän kanssa joulukirkkoon ja teatteriin ym. " isojen" retkille. Videoita meidän talossa ei edes ole.

Meidän ryhmä on pieni: 3 tätiä + 5 alle 2 vuotiasta ja 8 yli 2 vuotiasta. Ja kaikille varmasti löytyy syli, jos on tarvis. Meidän ryhmä ulkoilee säässä kuin säässä, paitsi kaatosateella jäädään sisälle. Ja kovilla pakkasilla samaten, isommat saattavat käydän nopeasti ulkona (30-40 minuuttia), isojen ryhmän kanssa, jos on todella kireä pakkanen, mutta tuolloin pienet jäävät sisälle.

Myös pienet askartelevat, tekevät ihan samat jutut kuin isommatkin, tietenkin me autetaan heitä, mutta esim. isän- ja äitienpäivä lahjat ovat samat. Pienet touhuilevat ulkona eivätkä istu rattaissa, rattaat ovat ainoastaan retkikäyttöön. Pienet tekevät hiekkakakkuja, laskevat mäkeä, keinuvat jne.

Päiväunilta ei herätetä vaan lapset saavat itse heräillä omaan tahtiin ja välipala syödäänkin klo 14.20, kun kaikki ovat kunnolla heränneet,

Pienempien syömisessä avustetaan, mutta kaikille annetaan lusikka käteen ja saavat opetella syömistä samalla kun aikuinen lappaa ruokaa suuhun. Jos lapsi ei siis osaa vielä syödä itse.

Ja myös meillä on ollut useampi tuollainen uhmistapaus, että itku on pahentunut, jos lapsen on ottanut syliin. Eli lapsi on pitänyt jättää lattialle/sohvalle itkemään ja kun hän on rauhoittunut vähän, hän on sitten kiivennyt itse jonkun tädin syliin. Ja nuorin uhmisitkiä on ollut 1v7kk ikäinen.