Tuli kauhean paha mieli päiväkotiharjoittelussa!

Siellä on ikäjakauma 1-5 vuotta ja kun ne lapset on pihalla niin pieniä eivät viitsi keinuttaa ja siellä ne seisoo tumput suorina keskellä pihaa.

Oli kesä tai talvi niin aina sama juttu.

Hoitajat istuu penkillä ja juoruaa keskenään, kun lapsi alkaa itkemään niin sanovat vaan että koita nyt liikkua vähän ja keksiä jotain tekemistä sille 1-vuotiaalle. Mitenköhän sisällä selviää reppanat.

antaa huomiota 13 lapselle. Se käy kun on ammattitaitoa. Ja kaikki on mallillaan ja ihanaa. Joopajoo

*hymyilee vinosti*

extarhantäti

Vierailija:

antaa huomiota 13 lapselle. Se käy kun on ammattitaitoa. Ja kaikki on mallillaan ja ihanaa. Joopajoo

*hymyilee vinosti*

extarhantäti

Jaa, kyllä meidän syliin kuules mahtuu kaksikin lasta, kun esim. luetaan kirjoja. Ja huomiota saa sillä, että istutaan sohvalla ja neljä lasta kuuntelee satua: kaksi sylissä ja kaksi kainalossa. Tai leikitään yhdessä esim. legoilla tai junaradalla: yksi täti ja 4-5 lasta rakentavat duploista jotain.

Et sitten ole sattunut tietämään, etteivät kaikki päiväkodit ole samanlaisia..

T:32

Enpä ole urani aikana sattunut vielä näkemään tarhaa, jossa noin hyvin olisi asiat.

textäti

Muistin juuri, että koululaisten iltapäiväryhmä oli poikkeus. Siinä sain itse päättää ohjelman. Ei mitään tarkkaa suunnitelmaa. Lapset saivat leikkiä omia leikkejään ja ihan vain olla. Joka halusi sai askarrella tms. Välillä istuttiin koko poppoo satua kuuntelemaan. Ei ollut mitään kiirettä mihinkään, ei pakkoa juosta paikasta toiseen, ei tarvetta näyttää tehokkaalta. Lapsia oli vähän, ekaluokkalaisia ja meitä aikuisia kaksi.

moista pahanilmanlintua ei lasten tarvi kestää!

riippuvaa miten lapsia päiväkodissa kohdellaan. Avatkaa nyt hyvät vanhemmat silmänne. Ei siellä ole kovinkaan ruusuista aina. Yleensä pienten ryhmässä huomion saavat pienimmät, eniten avun tarpeessa olevat. Toiset pienet jäävät sitten aika lailla oman onnensa nojaan.

Ja päiväkodin yleisestä ilmapiiristä ja työntekijöiden persoonista ja keskenään toimeentulemisesta muodostuu hoito. Valitettavasti se ei aina ole hyvää...

Juuri siksi, että itse olisin halunnut tehdä asiat lapsilähtöisemmin, ottaa huomioon lapset yksilöinä, helliä ja hoivata, en jaksanut sitä työtä. En kestänyt lasten laumana kohtelua, jatkuvaa hässäkkää ja keinotekoista suoritusta. Nyt hoivaan erilaisessa ympäristössä ja olen paljon tyytyväisempi, kun saan todella hoitaa ja hoivata.

extäti

Meillä on hyvä päiväkoti. Hoitajia on 4 , 3 vakituista ja lapsia korkeintaan 10 paikalla. Pientenryhmässä pidetään paljon sylissä jos lapsi on väsynyt tai kiukuttelee. Pienet leikkivät ulkona hiekkalaatikolla.



Meillä lapset itkee kotonakin väsyneenä tai jos ei saa tahtoaan läpi.

Meidän ryhmän päiväohjelma:

6.30 päiväkoti aukeaa ja ekat muksut saapuvat. Yleensä tuohon aikaan tulee 1-4 lasta ja olemme sillä puolella, jonka lapsia on enemmän.

Vapaata leikkiä ja touhua. Luetaan esim. satuja tai muuta rauhallista.

8.00-8.30 aamupala.

8.30-9.00 isompien aamupiiri (eli kolmivuotiaiden); luetaan yksi satu ja kerrotaan kuulumisia ja valitaan sen päivän apulainen, joka saa auttaa lounaalla.

Aamupiirin aikana pienemmät puuhaavat omiaan: " tekevät" palapelejä, heille luetaan satuja jne.

Päivästä riippuen 9.00-10.00 joko askartelua tai sitten jumppaa. Askartelupäivinä tehdään niin, että 4 isompaa lasta askartelevat tai sitten 2 pientä ja kaksi isoa askartelee tai piirtää tai maalaa yhden tädin kanssa ja loput puuhaavat kahden tädin muuta. Esim. tekevät palapelejä, kuuntelevat satuja jne. Ja aina löytyy syli, jos joku haluaa syliin.

Pottatus ja vaippojen vaihto tapahtuu tuona aikana.

Säästä riippuen ulkoiluun valmistautuminen alkaa n. klo 10-10.30, pissalla käynti jne. Pukeminen tapahtuu niin, että kaksi tätiä pukee ensin 2-4 pientä ja melkein puolet isommista pukeutuvat itse (tädit auttaa, jos joku tarvitsee apua) ja kun he ovat valmiit, he lähtevät yhden tädin kanssa ulos, missä odottaa isompien puolen lapset ja 2 tätiä. Tällä välin loput isommista lapsista käyvät pissalla. Eteiseen otetaan uusia puettavia liukuvasti: kun eka porukka on saanut vaatteet päälle ja istuvat odottamassa tätiä, uusi porukka tulee pukeutumaan. Ja he lähtevät toisen tädin kanssa ulos. Sitten on loppujen vuoro pukeutua ja kolmas täti vie heidät ulos ja palaa itse sisälle.

Sisälle tullaan säästä riippuen klo 11-11.30 (eli isommat lapset ovat kovalla pakkasella ulkona n. 40 minuuttia, muuten ulkona ollaan n. puolitoista tuntia). Sisälle tullaan myöskin porrastetusti. Yksi täti kiikuttaa 3 pientä ja osan isoista sisälle ja menee itse takaisin. Sisällä oleva täti auttaa riisumisessa, potattaa pienet ja vaihtaa vaipat, vahtii, että isot käyvät pissalla. N. 5 minuutin päästä toinen täti tuo osan ryhmästä sisälle, taas riisumiset jne. Ja kolmas täti tuo loput sisälle ja taas sama juttu.

11.50-12.10 on laulurinki. Loruillaan, lauletaan ym. lasten kanssa, sen aikaa, kun odotellaan ruokaa. Vietetään jonkun synttäreitä, jos on joillain on. Ruokaloru.

12.10-12.40 lounas. Kun lapset ovat valmiita, tulee pisut ja riisuminen ja lapset menevät nukkariin omaan sänkyynsä odottamaan satua.

12.40-14.20 päiväunet. Heränneet pääsevät nukkarista pois aikaisintaan klo 13.40. Heränneet puuhailevat hiljaisia juttuja, sen aikaa, kun muut nukkuvat: kuuntelevat satuja, tekevät palapelejä jne.

N. 14-14.25 välipala, riippuen ihan siitä, mihin aikaan kaikki ovat hereillä.

14.30-15.30 vapaata leikkiä sisällä, säästä riippuen, ei mennä ollenkaan ulos, hyvällä ilmalla saatetaan lähteä jo klo 15 ulos ja joskus mennään ulos vasta klo 16.00.

15.30-17.00 Pukemiset ym. ja ulos, mistä vanhemmat hakevat loput lapset (tuohon aikaan lapsia on todella vähän).

Ja nuo eivät ole mitään kellotarkkoja aikoja vaan ihan noin aikoja.

T:32

ihan päiväohjelmaan kuuluen. :(

Lapseni ryhmässä syli on avoinna kaikille. Jos ei muuten, sylissä istuu kaksi lasta. Kiireestä huolimatta kukaan ei jää pitkäksi aikaa yksin itkemään.



Itkuihin vaikuttaa kovasti ikä lapsen persoonallisuuden ja kehitysvaiheen lisäksi. Jos itkeskely huolestuttaa, hoitaisin vähintään 2-3-vuotiaaksi kotona. Totta kai lapset itkeskelevät senkin jälkeen, mutta alle 2-vuotias on usein äidissään vielä kaikin tavoin kiinni.

Etenkin pienten ryhmissä ymmärrät varmaan tilanteen. Syliä tarvitsevia on monta ja hoitajia rajallinen määrä. Itse kärsin tilanteesta töissä ollessani valtavasti ja päätin, etten päiväkotiin palaa hoitovapaan jälkeen. Työssä ei kertakaikkiaan ollut aikaa ottaa kaikkia lapsia huomioon, ja teki pahaa, ettei vain riittänyt kaikille lapsille tasaisesti, joku jäi aina varjoon, vaikka kuinka yritti ottaa kaikki huomioon.

perhepäivähoidossa olevan 2-3-vuotiaan lapsen yhtäkkiä vaan rupeavan nyyhkyttämään pää painuksissa ihan hiljaa. Sitä ei edes kuullut kukaan vaikka istuttiin muutaman metrin päässä. Pph tuli siihen heti kun huomasi (me muut ei edes olis huomattu). Ei oo helppoa pienillä, onneksi pojan mieli siitä sitten selvästi parani, kun pph vei muitten mukaan. Jotenkin en saa sitä pois mielestäni, kun se oli jotenkin niin lohdutonta kun ei edes ääntä kuulunut... Olikohan juuri aloittanut hoidossa, kun ei osannut mukavalta tuntuvaan hoitajaankaan turvautua vielä.



Toisaalta tuntuu kurjalta tämmöistä tänne kirjoittaa, varmasti on tarpeeksi raskasta laittaa pieni lapsi hoitoon muutenkin. Toisaalta jos nyt edes jollakulla kallistuis kotiin jäämisen puolelle, niin hyvä olis. Ja loppujen lopuksi tuo poikakin varmasti tottuu aikaa myöten. Pph oli ainakin tosi kivan tuntuinen.