Hornan tuuttiin koko Taloustalo ja halppiskaupat!

Sain ihanan ajatuksen tuossa aamulla, että käynpäs Taloustalossa muutaman tavaran ostamassa, ihan niin kuin nautiskellen. Otin mukaan 3 ja 1,5 -vuotiaat lapseni ja olen kaiken päälle kohta 30 viikolla raskaana. Päätin ottaa matkarattaat, kun muistin miten kapeat Taloustalon käytävät ovat.



Saavuimme kauppaan ja vanhempi lapsistani olisi halunnut liikkua itsekseen kaupassa, mutta käskin hänen ottaa matkarattaista kiinni, jossa nuorempi istui. Ahtaat oli käytävät. Henkeä pidätellen pääsin kauppakierroksen alkuun. Aivan aluksi meinasin tökätä särkyvän ruukun rattaillani nurin, kun yritin päästä yhdestä ahtaasta välistä menemään ohi. Niin ahdas oli käytävä, etteivät kapean kapeat rattaatkaan meinanneet mahtua. Ja pisteenä i:n päälle oli se, että käytävää oli kavennettu särkyvillä ruukuilla. Ei voinut kuin pyöritellä päätään. No suotakoot anteeksi, kun siitä kerran ohi päästiin minkään särkymättä. Etenimme varovasti lasitavarahyllyjen lähelle. Kieli tiukasti keskelle suuta ja kaikki aistit valppaaksi. Nyt mennään!



Henkeä pidätellen aloimme ohittamaan lasihyllyä ja samalla paasasin lapsille, ettei SAA koskea mihinkään. Notkuvat lasitavarahyllyt, kun ovat erittäin särkymisherkkää. Vanhempi oli jo koskemassa erääseen kasaan, mutta onneksi kivahtaminen sai hänet tottelemaan. Ohitin lasihyllyt. Olisi suorastaan hullua yrittää tällä kokoonpanolla lasitavarahyllylle penkomaan. Ohi vain ja äkkiä!



Sitten pääsin yhteen vähemmän särkyvälle hyllylle. Ai että oli ihana puinen koristekeinuhevonen siellä ylhäällä. Sen ostan, päätin. Mutta enpä otakaan vielä, kun matkarattaita työntämällä vaikea kantaa ostoksia. Saattaa mennä vielä rikki! Käyn hakemassa sen sitten, kun on suuntana kassat.



Ja niin etenimme siivoustavarapuolelle. Huh ja onneksi! Nyt sain rauhassa katsella tavaroita. Siellä kun ei ole mitään särkyvää. Pelkkiä siivoustavaroita vain, joten rennompi asento ja hyllyä tutkimaan. Lapsetkin ihan kiltisti seisoivat siinä minun takana. Kotiäidin nautinto oli suurimmillaan siinä tutkiessa ja tiiraillessa. Ja voi sitä siivoustavaroiden pursuamista. Kaikkea niin hurjan paljon saatu mahtumaan pieneen tilaan ja melkein kattoon asti.



Siinä sitten pisti silmään suihkuverhopussukat, jotka koukuissaan roikkuivat. Oli noin 20 ¿ maksavia ja 10 ¿ maksavia. Vaaleanpunainen väri ei kiinnostanut, mutta beige kyllä kiinnosti. Kalliit ja halvat samanlaisia. Kaikki siinä sikin sokin ja sekaisin, vailla minkäänlaista järjestystä. Ja mitäköhän eroa kalliissa ja halvoissa on, kun ihan samanlaisia? Kaikki tekstit mongerrettu vaikka millä ihmeen kielellä? Jospa ottaisin noita halvempia, kun ei eroa näytä olevan.



Varovasti niitä kalliimpia siirtelin omalle paikalleen ylätankoon ja sitten löysin mieluisen paketin, nykäisin ja siinä samalla tämä minun paketti lennätti siinä viereisessä koukussa roikkuneen saippuatelinepaketin lattialle. Nostin tippuneen paketin ja laitoin sen sinne alas kasan päälle ja olin siinä lähtemässä jatkamaan kierrosta, kun kuvaan astui myyjä.



Myyjä sanoi minun tiputtaneen paketin hyllystä ja tuotteen menneen rikki, kun lasinsiruja lattialla. Siinä sydän jysähti, kun tosiaan huomaan kiiltelyä lattialla. Ihmetystä kerrakseen! Tämän hyllynhän piti olla " turva-aluetta" !? Nostan paketin, ja kappasta vain, siellähän on muovisen näköinen saippuateline tosiaan sirpaleina paketin sisällä. Yhdestä nurkasta tippui lisää siruja lattialle.



Siinä silmät pyöreänä katson rikkinäistä tuotetta ja mietin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mokomaa hökötystä kun en haluaisi ehjänäkään, saati sitten rikkimenneenä! Ja taloudellisena ihmisenä mieluusti olisin koko kaupassa käyntini siltä päivältä jättänyt tekemättä. Olo kuin 5-vuotiaalla, joka on jäänyt näpistyksestä kiinni. Niin hurjan hyvin kuin pääsinkin nuo lasihyllyt ohi! Voiko tämä olla tottakaan?!



Myyjä lähtee kävelemään jonnekin. Mietin, että tässäkö se oli. En osaa kuin seistä paikoillani ja miettiä mitä pitäisi tehdä. Myyjä palaa.



Sanoi käyneensä kysymässä mitä tehdä asian kanssa. Tyttö sanoo, että Taloustalolla on tämänlaisissa tapauksissa tapana laittaa asiakas korvaamaan rikkimennyt tuote, olihan tilanteella oli silmännäkijä.



Arhg!



Siinä myyjälle sitten sanoin, että voisivat laittaa nuo särkyvät tuotteet vähä eri paikkaan, ettei tämmöisiä vahinkoja pääse sattumaan. Tiputin suihkuverhopussukan sinne alas kasan päälle, otin myyjältä rikki menneen mauttoman saippuatelineen ja marssin kassalle. Lapset mankui karkkia ja trippimehua, mutta sanoin heille, että kotona on, siellä saatte. Maksoin rikkinäisen tuotteen, menin ulos ja tiputin lasinsirpaleet roskiin. Metallipidikkeen otin muistoksi!



Kävelin vähän matkaan ja soitin miehelleni. Kerroin tilanteen ja sanoin, että Taloustalossa ei käydä enää ikinä! Mieheni sanoi kaupoilla olevan vakuutus näille tuotteille, jotka menevät rikki. Eli pieni hyväsydäminen anteeksiantamus kaupanpuolelta ei olisi maksanut niille mitään.



Sitten soitin siskolle ja raskaana olevan hormonihartaudella vikersin tilanteen. Itkukin tuli ja nyt jälkikäteen ärsyttävä olo. Vieläkin olo kuin jollakin pikkukriminaalilla. Enkä varmasti käy enää Taloustalossa, EN! Enkä kyllä uskaltaisikaan! Siellä kun tuntuu, että pelkkä puhallus saa tavarakasat kaatumaan niskaan.



Ennen en ole välittänyt halppiskauppojen ahtaudesta, epäjärjestyksestä tai muusta. Niissä oma pieni tunnelmansa, mutta nyt kyllä muuttui mieli. Kyllä ihan eri asia käydä suurissa kaupoissa, joissa hyvin järjestetyt hyllyt. Esim. Citymarketissa. Siellä voi huoleti kävellä ja nauttia lasten kanssa ostosreissustaan ilman, että saa pelätä, että koko paikka kaatuu niskaan.



Kyllä Taloustalo olisi voinut katsoa läpi sormien. Ei varmastikaan olisi sen taloutta kaatanut, kun olisi antanut anteeksi. Olinhan selvinnyt niinkin pitkälle kahden pienen lapsen kanssa ja ison mahani kanssa, joka muutenkin tekee tepposia koordinointikyvylleni ja kaikelle muullekin. Ei pikkukriminaaliksi tuomittiin ja maksumieheksi laitettiin enkä saanut edes ostettua sitä siihen hintaan, mihin hintaan he itse sen saivat. Ei voitot ja kaikki siitä riipaisivat! Mutta tappiotakin kärsivät. Jäipä kauppaan minun reilun 20 ¿ ostokset, tulevaisuuden ostokset, mieheni ostokset, siskoni ostokset ja toivottavasti monen monen muun ostokset..



Niin ja VAROITUS kaikille. Jos rikotte, niin korvaatte. Se näyttää olevan osa Taloustalon myyntistradegiaa.



Ehei, ei sinne kannata mennä maksumieheksi, jos on pientäkään vaaraa, että pääsee vahinkoja sattumaan. He tekevät sinne kunnon notkuvia hyllyjä, sekaisia hyllyjä ja hupsista heijaa, huomaat kohta olevasi maksumiehenä. Ei kannata ottaa riskiä!



Kiitos ja kumarrus, kun sain raskaushormonipurkaukseni tänne kirjoittaa. Ei tästä tän kilometrin verran enempää!



Moi!