Naapuriin muuttanut uusi perhe. Miksiköhän äiti ei halua jutella meille muille?
Pihalla ollaan nähty, mutta tämä uusi äiti ei juurikaan halua tehdä tuttavuutta. Kyllä hän nyt on päivää sanonut, mutta ei juurikaan muuta. Mies ei ole edes tervehtinyt.
Mun mielestä aika outoa!
Kommentit (27)
muuten kuin päivää ja kaunis ilma tänään -linjalla. Kylmän kohteliaat välit ok.
ja sit nähtäis tuossa pihassa eikä nämä aikuiset haluais tutustua! Ei kai sitä nyt tartte mitään bestiksiä olla naapureiden kanssa, mutta sellaiset välit, että voi pyytää toisilta tarvittaessa apua ja postilaatikon tyhjennystä vaikka loman aikana!
Mekin olemme hiljaisia kunnes tutustumme. Emme tarkoita pahaa.
Ensin se päivää ja myöhemmin lisää kun lämpiää. Jospa ap:n naapurikin on vaan varovainen.
Vai ootatteko muut rivissä että tää uus äiti alkaa jutskaan teille henkilökohtaisia asioitaan ihan tosta vaan?
Jospa sillä ei siinä tilanteessa ole mitään sanottavaa?
tätä mieltä avulias ja avoin ihminen. Usko tai älä ;)
mutta eipä paljoo enää huvita, kun ei tuu vastausta!
- ap
Antakaa niiden katella rauhassa ja tutustua tavallaan.
tulee kieltämättä mieleen esim. että sen mies hakkaa sitä tai jotain... koska mies vaan mulkoilee muita, mutta ei edes yritä olla " mukava" . Ja tää nainen tuntuu jotenkin alistuneelta ja pelokkaalta.
Tai siis tällaisen kuvan saa, kun eivät puhu!!!
Kyllä minä tervehdin naapureita, jos tunnistin naapureiksi, mutta en kyllä mennyt mitään juttelemaan toisten äitien kanssa. Olen vähän ujo, enkä osaa käydä keksimään tikusta asiaa. Nyt pikkuhiljaa olen alkanut jutella. Paitsi yhden äidin kanssa en keksi vieläkään mitään puhuttavaa. Meillä on samanikäiset lapset ja ollaan itsekin samanikäisiä, joten luulisi, että puhuttavaa löytyisi. Tämä rouva on ilmeisesti yhtä ujo, kuin minäkin ja siksi ollaan aina pääasiassa hiljaa.
Itse muutin uudelle paikkakunnalle ja kaikki oli uutta ja olin vähän " eksyksissä" aluksi, enkä oikein tiennyt mitä ois puhunut naapurin mammoille, kun tulivat tervehtimään. Nyt kun aikaa on kulunut, niin ois kiva mennä nyt höpöttämään ja tekemään kunnolla tuttavuutta.
...oudot naapurit. Eivät ulkoile juuri koskaan 2-v. taaperon kanssa. Perheen mies käänsi selkänsä meille, kun tultiin ulko-ovella vastaan
Olemme molemmat hiukan ujoja, joten kumpikaan ei uskaltautunut tuppautua toisen seuraan. Nyt sujuu jo paremmin.
Vierailija:
tulee kieltämättä mieleen esim. että sen mies hakkaa sitä tai jotain... koska mies vaan mulkoilee muita, mutta ei edes yritä olla " mukava" . Ja tää nainen tuntuu jotenkin alistuneelta ja pelokkaalta.
Tai siis tällaisen kuvan saa, kun eivät puhu!!!
en enää halua tutustua liiaksi. Toisekseen itse haluan että vauva nukkuu vaunuissa ja taaperon kanssa voidaan rauhassa olla ilman että kälättäjänaapurit häiritsevät jokasta päivää. Mä en jää edes tuohon pihalle jossa on utelias pphoitaja... lähden aina muualle puistoon. En koe olevani outo vaan haluan yksinkertaisesti rauhaa. Lasten meteli päivästä toiseen stressaa joten hiljaisuus on joskus ihanaa.
Ja ei, mieheni ei hakkaa minua. Ja on oikein hurmaava mies. Kaikkia ei vaan naapurin Keijo-Annikit ja muut nobodyt kiinnosta.
omalta kohdaltani voin kertoa että NAISTEN JUORUILUN takia en juttele pihani/lähipuistoni naisten kanssa. Lapsia ulkoilutetaan leikkipuistossa ja äitien ajasta suuri osa kuluu siihen että miettivät
kenen mies se nyt sai potkut
kenen mies vei tyhjiä pulloja kassillisen autoon kauppareissulla, kenen taapero tuotiin vähän nuhaisena hiekkalaatikolle tartuttamaan muut
kuka osti naapurin lapsen synttäreille VAIN 15 euron lahjan
kuka äideistä meinaa laittaa lapsensa hoitoon alle 3-vuotiaana
kuinka se yksi naapurinmamma viitsii joka aamu meikata vaikka on kotona lapsien kanssa koko päivän
Tämä juoruilu meni meidän pihalla aivan uskomattomaksi. Vetäydyin usein keskustelusta pois jos eivät ilmeilystäni ja puhumattomuudestani tajunneet että en nyt jaksaisi tätä keskustelunaihetta sinun kanssasi jatkaa. Kyllä on pienet piirit mammoilla sen ymmärrän, mutta jotain rajaa. Mua nolottaisi olla tuollainen kyylä, jonka pitää tietää toisten perheiden ja naapureiden elämästä kaikki, varsinkin kun tekisi terää vähän keskittyä ihan siihen oman pesueenkinkin tekemisiin ja hyvinvointiin.
Siksi minä, uusi naapuri en halua teihin tutustua kuin sanomalla heit, vaihtamalla muutaman sanan säästä, lasten kasvusta ja lomasuunnitelmista. SItten minä ohiten teidän pihalla ja lähden tapaamaan omia vanhoja, luotettavia ystäviäni!!! Onneksi uusi asuntomme on lähellä keskustaa että on helppo lähteä tapaamaan ystäviä kaupungille, illalla harrastuksiin... Säälin ihmisiä jotka korvessa asuessaan joutuvat " tyytymään" mihin tahansa naapureihin.
Vierailija:
omalta kohdaltani voin kertoa että NAISTEN JUORUILUN takia en juttele pihani/lähipuistoni naisten kanssa. Lapsia ulkoilutetaan leikkipuistossa ja äitien ajasta suuri osa kuluu siihen että miettivätkenen mies se nyt sai potkut
kenen mies vei tyhjiä pulloja kassillisen autoon kauppareissulla, kenen taapero tuotiin vähän nuhaisena hiekkalaatikolle tartuttamaan muut
kuka osti naapurin lapsen synttäreille VAIN 15 euron lahjan
kuka äideistä meinaa laittaa lapsensa hoitoon alle 3-vuotiaana
kuinka se yksi naapurinmamma viitsii joka aamu meikata vaikka on kotona lapsien kanssa koko päivän
:) :) Mä luulin että olen karmea juoruämmä kun sanoin naapurin iskälle että kannattaa varoa ettei poika juokse yhden talon kulmalle, kun nuoret kundit on ruvenneet ajamaan siihen autolla.
tuo sun juttushan on vain huolenpitoa eikä juoruilua!!!
Ihan tosissaan mammat juorusi niin kamalasti että pelkäsin että musta tulee joukon jatkona samanlainen...
Nyt uudella alueella otan vähän tiukemman syynin juttukumppaneihin. Lapset toki saavat leikkiä kenen kanssa haluavat puistoissa, mutta minä-mamma en näihin puistoystävyyksiin enää rupea. Mieluummin haen vertaistukea täältä av:ltä ;-DD
haluan seuraavassa taloyhtiössä (olemme muuttamassa) pitää kohteliaat mutta etäiset välit naapureihini. Nykyisessä talossa tutustuin rouvaan, jonka lapset aika lailla saman ikäisiä. Pikku hiljaa tuosta perheestä on tullut oikea maanvaiva. Lapset leikkivät alvariinsa meidän pienessä pihassa, lainaavat leluja poissaollessa. Kun meille tulee vieraita alkaa aivan mahdoton kuhina meidän pihassa... Tehdään tikusta asiaa, kävellään meille sisään kuin omaan kotiin jne. No kieltämättä tämä tapaus on ehkä ääriesimerkki naapureista, mutta opinpahan jotain. Se, että asutaan samassa talossa tai lapset on samanikäisiä, ei ole riittävä syy ystävystyä.
Muiden talon asukkaiden kanssa on juuri sellaiset etäiset, on ilmoja pidelly, hyvää päivää kirvesvartta- tasoiset välit. Ihan ystävälliset, mutta ei läheiset välit. Voisin silti kuvitella akuutin hädän yllättäessä tai vaikka sokerin loppuessa kesken leipomisen, pyytäväni apua ja sitä saavani, kuten myös toisinpäin.
Ystävät ystävinä, naapurit naapureina!
Minua ei kiinnosta naapurit, päivää sanon, ehkä jotain muuta harvoin, mutta siihen se jääkin.