Lue keskustelun säännöt.
" Pakkomielle" toisesta lapsesta!:(
04.08.2006 |
Meidän lapsi on juuri täyttänyt 2 vuotta, ja mulle on koko ajan tullut vaan enemmän tunne, että lapselle olisi nyt ja vähän äkkiä tehtävä " kaveri" . Kuitenkaan elämäntilanteemme ei sitä salli ja mieheni ei välttämättä ikinä edes halua toista lasta. Olemme vielä nuoria, joten aikaa on vaikka 20 vuotta tehdä se toinen (siis jos hyvin käy!) mutta jotenkin tuntuu, että olen mennyt mukaan tähän " pienet ikäerot ovat ainoat oikeat" .
Kertokaas joku hyviä kokemuksia isommista ikäeroista tai ainut lapsisuudesta! Jotenkin tuntuu vaan pahalta, että jääkö lapseni totaalisesti jostain paitsi:(
T:yksi hysteerikko
Kommentit (13)
Jos nyt jäisin äitiyslomalle, en voisi jatkaa enää koulua, joten työttmäksi tai siwan kassalle, juupa juu...
Ja meidän kuukausitulot ovat siis yhteensä 450E, joten oikeesti tekee tiukkaa pysyä hengissä! Eli ei tosiaan pysty tekemään toista lasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapset on vähän isompia. Tee nyt ihmeessä lapsilikusi täyteen samaan syssyyn, niin vaoit sitten rauhassa keskittyä myös vähän itseesi.
Mies haluaisi lasta kovasti, mutta itsestä tuntuu etten jaksa/halua toista ehkä ikinä. meillä on nyt niin hyvä olla, että pelkään toisen lapsen pilaavan tämän...
Toisaalta siten joskus tuntuu että kai se olisi kivaa jos olisi lapsella sisko/veli ja meillä toinen muksu. Että sitten kahden lapsen kanssa olisi jotenkin turvallisempi tulevaisuus.
Että en tiiä mille kantille kääntyisi
Tulot ollut viimeiset 4,5 vuotta miehen opintotuki + mun minimiäippärahat/kotihoidontuki. Vanhin lapsi siis nyt 3,5v. Sossusta ei olla mitään otettu, kun ei olla haluttu ottaa lainaa. Ei nyt rikkaita olla, mutta ei olla kyllä puutetta kärsitty. (Ei kyllä harrasteta baareja yms) Jouluksi mies valmistuu ja ostetaan oma asunto ensvuoden puolella (työpaikka jo varma opiskelun jälkeen) ja ollaan myös välillä jotain saatu säästöönkin. Mulla on opiskelupaikka kätilöksi ja aloitan opinnot tammikuussa 2008 kun kolmas ja meidän vipa beibi on vuoden. Miksi tekin ette voisi pärjätä vähän pienemmällä muutamaa vuotta. Kyllä sitten kerkiää sitä omaisuuttakin hankkia myöhemmin.
Kuinka sen opiskelupaikan muka heti menettäisit???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lasten ikäero 4,5 vuotta ja hyvin leikkivät ja touhuavat keskenään. Koko ajan vain paremmin, kun pienempikin kasvaa, nyt hän on 3 vuotta ja vanhempi siis 7,5-v. Todella tärkeitä ovat toisilleen ja siksi olen iloinen, että heillä on toisensa. Kolmannenkin ehkä mahdollisesti joskus otamme vastaan, jos sellainen suodaan, kun siihen olemme valmiit. Mutta hänelle annetaan tilaisuus syntyä vasta, kun siltä tuntuu. Ikää tosin minulla jo 34 vuotta, joten loputtomiin ei voida odottaa.
Ihan kivahan se on, että sisaruksilla on pieni ikäero, mutta suuremmallakin ikäerolla on puolensa.
Mä en ole ainakaan kärsinyt mitenkään siitä, että siskoni on 7v vanhempi. Lähinnä pienenä oli ihanaa, kun oli pikkusiskon erityisasema. Ja nyt aikuisena taas ikäeroa ei huomaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Aina tuota elämäntilannetta käytetään syynä sille, ettei lasten anneta syntyä. Oikeasti elämäntilanne normaalissa parisuhteessa ja perheessä ei ole koskaan sellainen, että se olisi rajoitteena lapselle. Lapsia syntyy jatkuvastu esim. opiskelijoille ja pienituloisille, eikä kukaan kärsi puutetta tai nälkää. Uran luominen tai muut asiat eivät myöskään ole niin välttämättömiä asioita, kuin joskus luullaan.
tekee omat ratkaisunsa oman elämäntilanteensa pohjalta.
Olet nuori, teillä on aikaa. Lapsille löytyy kyllä leikkikavereita, on paljon yhdenkin lapsen perheitä :)
Tällä palstalla ei kyllä kannata kysellä moisia :) Vastaus on aina että lisää lapsia vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi olla enää koulusta pois, koska olen jo ollut toisen lapsen kanssa äitiysloman.
Olen lähes pakonomaisesti toisen lapsen kannalla, vaikka itsekin tiedän, että nyt ei ole paras mahdollinen aika. Tässä ongelma on se, että mies ei halua toista ollenkaan.
Tästä on noussut sellainen periaatekysymys, josta tapellaan aina kerran kuukaudessa pms-oireiden aikaan TODELLA rankasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei halua vielä ainakaan. Hirveetä tappelua ja loppujen lopuksi sitten mietittyäni asiaa, tulin siihen tulokseen että ihan hyvä odotaa rauhassa vaikka vuosi ja katsoa tilannetta sitten uudelleen. Meilläkään ei elämäntilanne ole paras mahdollinen juuri nyt mutta ehkäpä vuoden parin päästä.
Neuvoni on siis että anna itsellesi lupa olla sitä mieltä kun sydämessä oikealta tuntuu :)
Aina tuota elämäntilannetta käytetään syynä sille, ettei lasten anneta syntyä. Oikeasti elämäntilanne normaalissa parisuhteessa ja perheessä ei ole koskaan sellainen, että se olisi rajoitteena lapselle. Lapsia syntyy jatkuvastu esim. opiskelijoille ja pienituloisille, eikä kukaan kärsi puutetta tai nälkää. Uran luominen tai muut asiat eivät myöskään ole niin välttämättömiä asioita, kuin joskus luullaan.