Onko kellään muulla 3-vuotiasta poikaa

vauva-aikana oli oikea enkeli, nyt ihan mahdoton. Myös öisin :(

ap

Meille ei taida tulla enempää...

Tuo vanhin on aina ollut tosi helppo, kuin ihmisen ajatus :)

ap

Täällä hiukan alle 4-vuotias, joka vänkää kaikesta vastaan. Sanoo aina ensin varmuuden vuoksi " ei" ja möksähtelee tasaiseen tahtiin pitkin päivää. Seuraavana hetkenä on kuitenkin oikea pikku kullannuppu. Laidasta laitaan siis mennään... Uutta myös yölliset painajaiset.

Yöllä välillä huutaa eikä saa millään rauhoittumaan. Illalla laitoin supon varmuuden vuoksi, kun ajattelin, että vois olla jalat yöllä kipeät. Yö meni huutamatta.

Poika on nyt 4,5 ja on rauhottunut selvästi (tyyntä myrskyn edellä).

Voin lohduttaa sinua, että raivokas käyttäytyminen kuuluu terveen tenavan piirteisiin.

Aina päätän että tänään en huuda ja ärjy, vaan käyttäydyn niinkun aikuinen, mutta iltaan mennessä olen ainakin kerran taas ärjynyt.



Lähinnä suutun riehumisesta ja siitä ettei usko kun pyydän lopettamaan.



Meillä on myös vauva.

Kaksi vanhinta on jo murkkuja, mukavia lapsia ovat olleet oikeastaan aina. Kolmas on nyt kuusivuotias, kiva ja tottelevainen tyttö. Neljäs lapsi, kolmevuotias poika on karistanut meistä kaiken vielä jäljellä olevan ideologian kasvatuksesta. Olen lyhentänyt tulevaisuuden tavoitetta... nyt tähtään vain kunniallisesti iltaan asti... Yöt poika nukkuu hyvin. Välillä hän istuskelee sylissä ja on äärimmäisen suloinen, päivittäin kuitenkin meinaa pinna palaa ihan väkisen. Mihinkään reissuun en lähde. No nyt just se rähinä alkoi.

Mulla 3v ja 4,5v pojat, isompi yks tunneherkkä tuuliviiri ja nuorempi sellainen uhmis-möksöttäjä. Tosi erilaisia poikia mutta vahvaluonteisia kumpikin omalla tavallaan.

Äidin kainaloisia kultia kummatkin, kun on hyvä hetki. Mutta välillä tekis mieli lähteä itse viilettämään vapaana ja jättää tenavat tappelemaan keskenään.

Niitä rauhallisempia päiviä odotellessa yritän vain hengitellä rauhassa ja joogata mielessäni, kun molemmille iskee raivari päälle samaan aikaan.

Pienet pojat on niin ihania :)

Kun tämä poika haluaa jotain joka ei tunnu tapahtuvan tarpeeksi nopeasti, hän alkaa polkea jalkaa, niin että kuuluu ja tuntuu. Ja hän huutaa, voi hyvät ihmiset miten hän huutaakaan aina välillä.

Hän ei ole saanut sen enempää periksi kuin sisaruksensakaan, mutta se ei estä häntä yrittämästä, yrittämästä ja taas kerran yrittämästä.

Olen monesti miettinyt, että tästä kaverista tulisi taatusti maailman hemmotelluin hirviö, mikäli sisaruksia ei olisi. Antaisin varmasti paljon herkemmin periksi raivokohtauksille, mikäli muut lapset eivät olisi muistutuksena siitä, että uhmasta selviää hengissä paremmin, kun näyttää että aikuinen on todellakin aikuinen, eikä pompoteltava räsynukke.