G: Oletko perhekeskeinen/sukurakas ihminen?

Miksi? Koska tiedämme perheemme ja sukumme taustan satoja vuosia taaksepäin. Kukaan jaksa aina jauhaa menneistä ja kuolleista. Perheeni ja sukulaiset eivät ole rasittavia, mutta hyvin itsenäisiä ja omatahtoisia ihmisiä. Se lienee toinen syy; on kiva olla yksinkin ja omissa oloissa. Se ilmenee niin ettemme järjestä sukukokouksia, suurin osa elää läpi elämänsä sinkkuina vaikka lapsia hommaisikin (ihan omasta tahdostaan), kaikki on työnarkomaaneja eikä naisista kukaan ole koskaan ollut kotiäitinä yms.

sukurakas no en visiin. kun kaikki serkut sun muut asuu jossain huitin mäjellä ja kun ei nekään viitsi ottaa yhteyttä ninn en viitsi minäkään enään. joten minä ja mies ja lapset on keskeisiä.

Oma perheeni on niin mahtava, etten tarvise edes ystäviä kuin ihan marginaalisesti. Sukulaisten kanssa minulla ei ole mitään yhteistä.

Jos en olisi niin hyvinkasvatettu (vitsi..) en kai pitäisi yhteyttä omaan sukuuni enkä varsinkaan miehen sukuun, ei mitään yhteistä (mieheni lisäksi) heidän kanssaan..

joo. Sukurakas en

Joten kyllä olen sekä perhekeskeinen että sukurakas.



Mulle on äärimmäisen tärkeää, että isovanhemmat saavat olla mukana tyttäreni elämässä mahdollisimman paljon (heillä sitä elinaikaa on kuitenkin niin vähän....), samoin muut sukulaiset (tarkottaa siis mun sisko. Muuta sukua mulla ei ole..).



Me tehdään tosi paljon asioita yhdessä, mun äiti, sisko, minä ja mun mieheni. Miehen äiti asuu 180km päässä ja isä 300km päässä, joten heitä ei kamalasti näe.... Muut miehen sukulaiset asuu 250km päässä.



T: se jonka tyttö on ollut 3kk eteenpäin kerran viikossa mummulassa yötä.

enkä häiriinny, vaikka joskus ottaa aivoon. Sehän on oikeastaan melko kätevää, jos omille tunteille voi löytää sopivan kohteen ;-)



Jos on yksin, sitä voi vaikka kuvitella, että itsessäkin muka on vikaa jos ei elämä maita.

Siis mä en halua oman perheen kanssa nysvätä keskenään, mutta tykkään hengata suvun kesken.