Mita tehda, kun henkilokemiat omaan lapseen ei toimi? Kamala tunnustaa, mutta toinen lapseni on mielestani ei niin mukavalla luonteella siunattu.

..minä en pystyis ikinä sanomaan, että jompi kumpi on se " parempi" lapsi. Sääliksi käy lastasi, olet kauhea äiti.

sinä se kauhea olet. Ap osasi tunnustaa, sinä et moiseen pystyisi.

Eihän se tarkoita ettet rakastaisi lastasi tai huolehtisi hänestä. Sehän on ihan luonnollista ettei kaikkien kanssa vain kemiat kohtaa, ainakaan kaikilla tasoilla. En mäkään hyväksy/innostu kaikista miehen tai esim. vanhempieni luonteenpiirteitä mutta rakastan niitä ihmisiä silti. Eka lapsi tulossa ja jännittää vähän minkälainen se on... Silleen hyvällä tavalla.

Minkä sitä mielipiteelleen voi? Eihän se sitä tarkoita automaattisesti, että sitä lasta sorsii.

Oppisit ymmärtämään lastasi.



Kun sanot etteivät henkilökemianne kohtaa, niin mulle tuli mieleen, että ehkä olette liian samanlaisia? Peiliin katsominen vois myös tehdä hyvää sinulle..

voisin ostaa miehelle. hä ei ymmärrä meidän yhtä todella tempperamenttista lasta ja hänellä menee hermot lapseen jatkuvasti...

Vierailija:

Oppisit ymmärtämään lastasi.

Kun sanot etteivät henkilökemianne kohtaa, niin mulle tuli mieleen, että ehkä olette liian samanlaisia? Peiliin katsominen vois myös tehdä hyvää sinulle..

Tämä pätee myös suhteessa lapseen. Ja itseasiassa etenkin vanhemman ja lapsen suhteessa. Mielestäni voisit alkaa työstää ja miettiä asiaa tältä pohjalta.

Minulla oli vähän samanlaisia kokemuksia omassa 3 lapsen perheessä. Esikoista ja kuopusta on vaikeaa ymmärtää - kuopusta varsinkin. Keskimmäinen on ollut minulle aina kuin avoin kirja.



Nyt kun lapset ovat kasvaneet - esikoinen 10v. - on tilanne muuttunut. Esikoisen kanssa synkkaa tosi kivasti, keskimmäisen helppous on tasoittunut eikä ole enää niin helppo. Kuopus on vielä pahasti känkkis, mutta uskon tilanteen hänenkin kohdallaan muuttuvan ajan myötä.