Onko kenenkään lapsella tai itsellä ollut(lapsena) jonkin sortin mielikuvitusystävää tms?
Ihan uteliaisuudesta kysyn tätä, että onko se yleistäkin, olen kuullut että johonkin ikävuoteen(4 - 7) saattaa liittyä sellainen..?
Kommentit (22)
Minulla on itsellä ollut juuri tuossa iässä, ja nyt on omallakin tyttärellä :-) Meillä asuu mm. kaksi mielikuvitusveljeä.
joka asui Ruotsissa ja aina suuttuessani uhkasin lähteä hänen luokse. Omalla 5-v. pojalla ei ole ainakaan vielä ollut.
Ja meidän poika näkee mörköjä, just tänään ku vein nukkuun niin sanoi " mörölle" että sua ei ole olemassa, mene pois.
se aina teki pahojas ja sitä piti komentaa ja kaikkee muuta sellasta. Meen äiti on kertonu..
Mun veljellä oli hami (sami) jonka kanssa se aina leikki.
Uskosin, et nuo mielikuvituskaverit astuu kehiin jos lapsella ei ole ikäisiään leikkitovereita. Mä kun olen ollu yksin 8v asti ja sit tuli peräperää meen äitille kaks lasta ja tää veli on " iltatähti" .
Tytölle ilmestyi kolmevuotiaana ystäväksi " Paltsu" . Paltsu oli rohkea, itsenäinen iso tyttö, joka muutti paikasta toiseen vinhasti. Paltsusta oli paljon juttua ja tarinoita. Nyt tarinat ovat vähentyneet mutta eivät kokonaan loppuneet. Tyttö on nyt 4,5-vuotias, parhaassa tarinaiässä :)
Tiina muutti meille joskus silloin kun olin 3v ja Tiinan kanssa sitten olin töissäkin kuulemma=)
kaveria Milli ja Malla. En tiedä mistä ne tuli, mutta kyllä ne meillä ahkerasti vierailee. En ole saanut paljoa udeltua heidän ominaisuuksiaan... ;-D
mielikuvituskaveri pojalle 2,5 vuotiaana kun pikkusisko syntyi.
Oli tosi tiiviisti mukana, leikeissä ja puheissa ainakin vuoden verran.
Hauskaa aikaa oli, paljon kivoja muistoja!
Olikohan mulla kaikki kunnossa silloin ?
kolmella nuoremmalla ei.
johtuukohan siitä, että heillä on ihan oikeita kavereita eli sisaruksia koko ajan lähettyvillä??
legendaarisin oli Nalle Vaari, jota usein myös haastattelin nauhurille :D. Toivottavasti lapseni perivät yhtä vilkkaan mielikuvituksen :)!
Olenkin kuullut teorian, jonka mukaan mielikuvitusystävät eivät olisikaan mielikuvitusta, vaan kuolleiden lasten henkiä. Lapset ovat hyvin herkkiä näkemään henkimaailman asioita, ja näin ollen mielikuvitusystäväkin saattaa olla oikeasti olemassa, henkenä, jota muut eivät näe.
Lapsi kuitenkin kasvaa, mutta mielikuvitusystävä (siis tää henki) ei, joten lapselta häviää mielikuvitusystävä aikaa myöden.
Selitys tälle siis on se, että henki etsii itselleen uuden leikkikaverin, sellaisen, jonka ikä ja leikit vastaavat hänen omiaan.
Itse uskon tähän täysin, koska kun oma mielikuvituskaverini lähti, hän todellakin lähti. Eikä tullut enää takaisin.
Hän oli minulle ihan oikea kaveri, sellainen, jonka näin ja kuulin.
Olin silloin 5-6 vuotias.
Mutta ei siitä tullu mitään, en jaksanu kuvitella.. :)
Oiekaa " mielikuvitusystävää" ei tarvitse kuvitella.
Eli tätä teoriaa, että se onkin henki.. Tällöin se on oikeasti olemassa lapsen kaverina. Lapsen ei siis tarvitse ite kuvitella kaikkea.
Miten joku 4 vuotias osaisikaan rakentaa jollekin henkilölle ihan oikean tarinan, kampausta, ikää, silmienväriä, lemmikkejä, perhettä, kotia, asuinpaikkaa, vaatteita myöden?? Ja vieläpä muistaa itse sen kaiken sepittämänsä?
Ja monesti mielikuvituskaverin kanssa saattaa tulla riitaakin.. tuskinpa pelkkä mielikuvitus lapsilla tähän kaikkeen riittää.
Itse uskon siin henkitarinaan.
t. jo aikaisemmin kirjoittanut, en muista numeroani.
Vierailija:
Ja meidän poika näkee mörköjä, just tänään ku vein nukkuun niin sanoi " mörölle" että sua ei ole olemassa, mene pois.
Ja tuo teoria, että se ois joku henki... Mistä sitä tietää onko se hyvä vai paha henki, niin kuin Manaajassa? Hui!
niin Nalle Vaari ja se pikkuinen noita, joka lenteli katonrajassa luudalla sekä se keskiaikainen prinssi, joka istuskeli sängyn reunalla kertomassa tarinoita. Henkiä... pah ;D.
Tavallisia lapsia siis, ovat vain välitilassa.. eli eivät ole päässeet siirtymään tuonpuoleiseen.
Vierailija:
Ja tuo teoria, että se ois joku henki... Mistä sitä tietää onko se hyvä vai paha henki, niin kuin Manaajassa? Hui!
Katsoi silmät lautasina " tyhjyyteen" ja kiljui/karjui, kerran jopa pelästyi mua eikä päästänyt lähelleen.
Sen jälkeen poika on muutamaan kertaan höpissyt, että hän näkee mörköjä ns. aavehaamuja tai varjoaaveita.
Kai se tästä ohi menee..?