Ammattikasvattajat! hu huu
Tuntuuko koskaan, että olette suurennuslasin alla omien lastenne kasvatuksen suhteen? Kuinka klaaraatte homman? Otatteko ylipäätään paineita asiasta? TAi te muut: seuraatteko tarkemmin ns. ammattikasvattajan omien lasten kasvatusta?
Onko suutarin lapset ilman kenkiä? ; )
Kommentit (10)
Ja sama kuin lto:lla, töissä hermot katkeamattomat, kotona ei aina.. :0)
Monesti tutut kysyvät neuvoja, kun tietävät, että minulla kaksikin kasvatusalan tutkintoa tai huokaisevat helpotuksesta, jos sanon, että menee hermot uhmiksen kanssa, että sullakin, vaikka oot alan ammattilainen.
T. Luokanope
Mulla on kyllä paineita, tuntuu ett pitäs olla täydellinen, kaikki seuraa miten vauvaa hoidan. Puhumattakaan kun lapsi on isompi ja sitä alkaa oikeesti kasvattamaan.
Katson, että kuinka asia pitäisi hoitaa oikein, koska kuvittelen hänen hallitsevan tilanteen ja miettivän sitä myös ainakin alitajuisesti koulutuksensa pohjalta.
Tavallaan sitä on ihan tyytyväinen ja tuntee itsensä inhimillisemmäksi jos ammattilaisen otteet eivät purekkaan. Tuntee vain itsensä " ei niin huonoksi" ;-)
ja konstit ovat hukassa. Vasta jälkikäteen keksii parhaat konstit :)
lastenpsykologi
siitä, että vaikka olen ammattikasvattaja, toimin joskus kotona aivan toisi kuin töissä.
Väitän kuitenkin, että lapseni osaavat käyttäytyä, joten en kai ihan metsään ole mennyt kuitenkaan. Pidän kotona mielestäni tiukemmat rajat lapsille, kuin lähiympäristönympäristön äidit...
En ole törmännyt niinkään siihen, että toiset tuijottaisivat tarkasti toimintaani lasten parissa. Siihen kylläkin olen törmännyt (valitettavasti(, että toiset ammattikasvattajat eivät ole uskaltaneet kertoa minulle lapseni oppimisvaikeuksista, tosin melko lievistä, mutta kuitenkin. Ehkä ajatellaan, että kun toi on alan ihminen, niin sille on vaikee mennä sanomaan. Itse koen sen kurjana ja epäreiluna- Äiti on aina äiti, ei ammattikasvattaja lapsilleen...
eikö yhtään muuta ammattikasvattajaa??? no, antakaa te muut kommenttia!?
ap
En tiedä, en.