Miten joku ei löydä miestä?

en mä mitä tahansa luuseria huoli...

kun tämmöinen persjalkainen pallerokin sai valita usemmasta ja perään jäi muutama itkemäänkin.



No ehkä toiset vain ovat helpompia lähestyä, mielenkiintoisempia, hymyileväisempiä, lämpöisempiä ja kaikin puolin ihanampia kuin toiset :)

Joskushan niitä äijiä tuli ovista ja ikkunoista mutta jos niistä rupesti aviomiestä tai isäksi kelpaavaa valitsemaan niin aika vähiinhän se tarjonta kävi. Tai tietysti jos kelpuuttaa mitä vaan.. Itsellä kesti pitkään löytää semmoinen joka tuntui tosi " oikealta" ja se löytyi ihan vahingossa.

Onko se joku meriitti, että on löytänyt paljon miehiä. Tuntuu olevan. Miehiä on helppo saada hyvällä ulkonäöllä, kivalla luonteella tai sopivalla jalkovälillä... Minusta on naurettavaa väittää, että miesten saanti olisi joku meriitti. Pah. Sitä paitsi jos on paljon saanut miehiä, niin eiköhän niitä ole silloin myös paljon menettänyt. Ja sekö on hyvä meriitti? Saan paljon miehiä, mutta kenenkään kanssa ei synny mitään pysyvää. Vai saako joku paljon miehiä ja pitää ne kaikki. Se nyt taitaa olla silkkaa huor... Noh, mitä kielenkäyttöä minulta. Häpeän.



Mutta jos hakee omaan luonteeseen sopivaa, mukavaa ja kunnollista pysyvää kumppania, jonka kanssa voi perustaa perheen, niin se on sitten ihan helvetin vaikeeta. Varsinkaan jos ei halua koeajaa joka ikistä vastaantulijaa. Mun mielestä oikean miehen löytyminen on vaikeinta, mitä oon ikinä joutunut kokemaan. Varsinkin kun se usein tulee ihan sattumalta esiin, eikä etsimällä löydy.



Tietysti on ihan eri asia etsiä miestä kuin miestä.

ei oo hyviä tarjokkaita ollut

Mistään meriitistä en ole puhunut. Mutta miettinyt mitkä ne kriteerit on jos ei jumalauta kumppanina löydä ja tiedän myös naisia joita ei uskalla lähestyä erkkikään!

-ap

naimaan sen sijaan on huolinut monikin.

ja oli jopa loppumetereillä itsellä pientä kriisiä kun oli 2 niin ihanaa miestä siinä tyrkyllä. Lopulta kyllä löytyi se todellinen sydämmen ääni joka kertoi että ken on miehistä rakkain. Nyt meillä on 5 aviovuotta takana 2 yhteistä lasta (+ 2 minun lasta ed suhteesta)ja kaikin puolin ihana ja rakkauden täyteinen elämä. Tämä toinen mies on edelleen ystäväni ja hänkin on löytänyt itselleen elämänkumppanin, mennyt naimisiin ja saanut lapsen. Perhetuttuja olemme.



t. 3

Minä olisin aikoinaan halunnut rauhassa tutustua itsestäni kiinnostuneisiin miehiin, mutta niillä oli aina liian kiire sellaiseen. Sänkyyn kai olisi heti pitänyt päästä, kun kerran vaihtoehtoina olivat aina vain seurustelu tai ei mitään, ja kaveruus oli poissuljettu vaihtoehto. Onneksi sitten huomasimme vanhan ystäväni kanssa tuntevamme toisiamme kohtaan enemmänkin kuin ystävyyttä.



Kun vielä olen itse sellainen kaikkia asioita syväluotaava ihminen, joka kaipaa myös kumppaniltaan henkevyyttä ja kykyä keskustella asioista juuria myöten, niin voin kertoa, että sielunkumppania ei löydy joka oksalta. Uskon oikein hyvin, että pintapuolisemmille ihmisille löytyy kumppani helpommin.

siis tuntuu että ihan sopimattomia yksilöitä olisi vaan tarjolla- sitoutumiskammoisia, juoppoja, agressiivisia jne. Ja sellaisia jotka ei halua muuta kuin seksiä.



ei toi tarjokkaiden määrä sinänsä ketään onnelliseksi tee.



onnekas se joka löytää oikeesti hyvän miehen ja vielä käy tunteet ja huumori yksiin.

pinnallinen materialisti.

Kyllä niitä miehiä olis joskus nuorempana riittäny mut harva mies olis lähteny tähän härdelliin mikä meillä on... Lapset 9v, 5½v, 4½v ja 2x3½v. Vuosi sitten löysin miehen jonka kanssa ollaan onnellisia.

mutta kukaan heistä ei ole kiinnostunut musta vakavissaan. Siis todellakin vain panomielessä.

Ei kai monikaan valita, ettei löydä miestä tarkoittaen ettei ole nähnyt vilaustakaan miessukupuolesta. Pikemminkin haetaan sitä oikeaa, eikä se vastanneidenkaan kesken ole ollut helppoa ollut. Paitsi tietysti, jos löytää useamman ja jättää sitä mukaan kun parempia ilmaantuu...

Mullekin noin on ilmeisesti käynyt, mutta vieläkin ihmettelen että kuinka se on mahdollista.

mutta sellaista se elämä on. Jos joku muuta luulee niin hölmö on.

-ap

Minä rakastan joka päivä miestäni, vaikkei jokaisena päivänä hauskaa olekaan. Silti puolison löytäminen on vaikeinta mitä on.

vientiä kyllä oli yms, mutta olin tosi ujo. Olin myös kaunis, vaikken sitä itse tajunnutkaan nuorena. MOni luuli, että olen ylpeä, vaikka olin ujo. Mulla oli itsetunto-ongelmia ja masennusta, tuntui ettei ole kenellekään mitään sanomista. Vientiä siis oli aina, mutta yleensä en jaksanut edes lähteä treffeille. Kun miehet soitteli, niin en jaksanut vastailla yms. Kun sitten jostain kiinnostuin, niin hän ei kiinnostunut minusta. Kun pääsin masennuksesta ja muutuin avoimemmaksi yms, niin heti samana kesänä tapasin mieheni. Kun on rento, ei yritä mitään tms, ni silloin heti löytäisikin miljoona miestä. Siksi varattuna aina löytyis mielenkiintoisiakin tyyppejä.



Itse asiassa samaa ihmettelen nyt eräästä tutusta...miten on mahdollista,e ttei kolmevitosena ole ikinä edes seurustellut. Vikaa ei ole älyssä, ei ulkonäössä, ei ole lesbokaan tietääkseni. Mutta ongelmia psyyk. puolella ja itsetunnossa naisena yms, mikä ei näy heti ulospäin.

Täytyy toivoa, että tulevaisuudessa lapsetkin vielä löytävät toimivat parisuhteet.

Näyttää nykymaailma olevan monella tosi risaista; huoh...

Itse luulen, että ihmisellä on " herkkyyskausi" seurustelun oppimiseen, niinkuin on puhumisen ja kävelyn oppimiseenkin. Jos " herkkyyskauden" ohittaa ilmaan yhtään seurustelusuhdetta, vaikeutuu kumppanin löytäminen huomattavasti. Itsestä ainakin tuntuu, että ihmiset, jotka eivät ole koskaan seurustelleet ennen 25 ikävuotta ovat usein aika vaativia ja kyvyttömiä kompromisseihin. Näitä taitoja kun tarvitsisi pysyvässä parisuhteessa.