Miten joku ei löydä miestä?

Minulle ja aina sanottiin, että alenna vähän rimaa. En vieläkään ymmärrä, mitä se olisi hyödyttänyt. Sillä riman tasolla sain miehiä, jotka halusivat minut panopuuksi, eivätkä todellakaan kunnioittaneet minua. Siitäkö olisi vielä rimaa pitänyt alentaa? Neuvojen vastaisesti nostin rimaa, kunnes tapasi nykyisen mieheni.

vasta kun seurustelu vakiintuu, alan luottaa ettei toinen katoa heti kun kulman taakse menee.

muakin kerkes kolme eri miestä kosia. ja koska ei tuntunut oikealta syystä taikka toisesta niin en mennyt naimisiin.



ja lopulta törmäsin mieheeni jonka kanssa ei ole mitään kunnioitus tai huono kohtelu-ongelmia kuten noiden kanssa oli jo seurustellessa.



hyvää kannattaa odottaa. ei kaikkien tartte olla naimisissa kolmekymppisinäkään.



siinä on aina se riski että yksin jää, mutta onko onneton liitto tosiaan parempi kuin olla yksin?

Vierailija:

Varsinkin kun se usein tulee ihan sattumalta esiin, eikä etsimällä löydy.

Niinpä niin, miestä ei löydä etsimällä, vaan pitää olla täysin tyytyväinen omaan elämäänsä sinkkuna (vaikka biologinen kello tikittää ja tietää että haluaa perheen) ja sitten ihan sattumalta törmätä täydelliseen kumppaniin jossain. Jos toimii toisin, on epätoivoinen ja sehän on nounou.

Aina saa kuulla tämän saman liturgian, että se oikea ei löydy etsimällä vaan sattumalta. Newsflash: minä löysin erinomaisen aviopuolison etsimällä ja tarkkaan harkitsemalla. Ja kehtaan vielä pitää itseäni yhtä hyvänä ihmisenä kuin ne jotkut, jotka sattuvat kohtaamaan kumppaninsa sattumalta ja sitten julistavat sitä ainoaksi oikeaksi tavaksi.

ja tasovaatimukset =) Toki miehiä tunkisi ovista ja ikkunoista jos tasoa hieman laskisi.



Ja joillekin se alempi taso on jo loistava ja ihana, joillekin taas ei =)

Vierailija:

28, ei se tarkoita että etsiminen olisi väärä tapa. Se on vaan toiminut tosi harvoilla.

Perustuuko tämä käsitys sinun tuttavapiiriisi? Minun tuttavapiirissäni taas useimmat ovat löytäneet hyvän, pysyvän kumppanin ja lastensa toisen vanhemman nimenomaan etsimällä. Ajat muuttuvat ja etsimiskanavia on enemmän kuin aiemmilla sukupolvilla.

Osa naisista on niin vastenmielisisä, ettei heitä halua kukaan lähestyä saati enemmän. Sitten uskotellaan itselle, että " on rima korkealla" . Hah-haa

Vinkit kelpaavat, jos vaikka sitten pääsisin pois tästä alentavasta miehettömyyden tilasta.



Omalla kohdallani " vika" on siinä, että minun täytyy tuntea ihminen ennen kuin pystyn ihastumaan/rakastumaan. Ravintolakuvioihin olen auttamattomasti liian hidas. Samoin nettideittailuun. Harrastusten parissa en ole koskaan tavannut ketään vapaata miestä. Ex-poikaystävät ja ex-mies löytyivät opiskelujen parista ja työpaikalta.

uljaita miehiä löytyy hirveesti spr ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnasta (vapepa, spr:n ohessa toimiva). omaani en sieltä löytänyt mutta harrastan noita. ja ovat lisäksi harrastuksia joista tulee hyvä mieli.