Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään muun vanhemmat puolison puolella ja juttelevat hänelle nätisti, mutta sinulle
Kommentit (7)
Vierailija:
Tämä on ollut tosi vaikeaa ja raivostuttavaa huomata. Kukaan ei ole minun puolellani ja olen tavallaan menettänyt sen vähäisenkin tuen jota joskus vanhemmiltani sain.
Isäni on sovinisti ja hän halveksuu minua avoimesti koska en ole tarpeeksi hyvä ja ahkera nainen... Aiemmin se loukkasi, nyt olen kai kasvanut vahvemmaksi, tiedän pärjääväni hienosti yksinkin enkä tarvi ketään puolustamaan itseäni.
saanko kysyä millaisia asioita isäsi saattaa sanoa sinulle? entä sanooko äitisi jotain loukkaavaa sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on kuitenkin välillä myös puolustanut minua (ainakin aiemmin). Mutta isä on se pahempi, joka ei tunteitaan paljon peittele. Hän osoittaa avointa halveksuntaa minua kohtaan, jos esim pyydän miestäni tekemään jonkun kotityön tai jos vaikka ehdotan jossain juhlissa että hän ajaisi ja vahtisi lapset ja minä saisin kerrankin juhlia. (isäni on myös alkoholisti ja viina on hänelle pyhä asia)
En saa nyt päähäni mitään esimerkkilausetta, mutta pahimpia ovat mielestäni ne naurahdukset ja eleet ja merkitsevät katseet, joista kaikki tajuavat että nyt tuo alempiarvoinen tyttö puhuu taas typeryyksiä. (luulen, että tämä johtuu ainakin osittain siitä, että isä toivoi minusta poikaa)
Tämä kirjoitus on nyt aika sekavaa, on aika vaikea puhua näistä asioista kun olen tehnyt paljon töitä jotta unohtaisin nämä ja muisteleminen nostaa tunteet pintaan...
2
Jos esim. ottavat saunan jälkeen oluen, aina tarjoavat miehelleni, mutta eivät ikinä minulle. Olimme talkoissa vanhempieni mökillä ja minä järkkäsin ja tein ruuat, hoidin saunat yms. Mies osallistui vasaran heilutteluun ja sai isot kiitokset, minä en mitään. Tässä vain muutama esimerkki.
Mitä olette ajatelleet syyksi siihen, että vävylle ovat mielin kielin? Ovatko vanhempanne koskaan kehuneet sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ollut tosi vaikeaa ja raivostuttavaa huomata. Kukaan ei ole minun puolellani ja olen tavallaan menettänyt sen vähäisenkin tuen jota joskus vanhemmiltani sain.
Isäni on sovinisti ja hän halveksuu minua avoimesti koska en ole tarpeeksi hyvä ja ahkera nainen... Aiemmin se loukkasi, nyt olen kai kasvanut vahvemmaksi, tiedän pärjääväni hienosti yksinkin enkä tarvi ketään puolustamaan itseäni.