Maatalon emäntiä paikalla? Minkälaista on elämäsi? Onko se

Olen ollut noin 3 v " emäntä" . Aamulla 6 navettaan lypsylle, päivällä tarkistus käynti, iltap 16 taas lypsylle ja illalla vielä tarkistuskäynti. Elämä rytmittyy tämän mukaan. No päivällä voi tarkistuksen jättää väliin jos antaa aamulla jo päiväruuat lehmille, et voi vaikka joskus kaupungissa käydä. Minulla lisänä lasten hoito(6,4 ja 8kk), ruuanlaitto ja sisäsiisteys.... Isännällä sit kaikki muut ulkohommat. Vaikka Isäntä kotona töissä, niin eihän sitä näe kun joskus talvipakkasella, jos sitten ei tarvitse sulatella jotain...

Aika kellon kanssa elämistä, ei todellakaan vapaapäiviä, mut yritettävä on. Tällä hetkellä suunnitellaan navetan rakentamista ensi kesälle, eihän sekään maksa kuin noin 1 000 000 euroa. Mut edelleen on yritettävä.

Fyysisesti raskasta, lypsy, rehon jaot, yms... Henkisistä painetta luo velat, yms eu-koukerot.



Ja ihmiset eivät edes arvosta kotimaista ruokaa, niin miksi edes vaivautua???



Sekalaista tekstiä, hieman unisena....



Mut en vaihtaisi ammattiani. Olenhan nuori ja lupaava.

t on jo 2 ja 4. Mitähän tämä kaikki on jos ei työtä? Paljon suunnittelua, paperihommia, konehommia, nytkin ajan miehen puimat viljat kuivuriin, hoidan kuivurin, lapset, ruuat, työvaatteiden pesun. En ole siis monien mielestä töissä! Oleilen vaan kotona. Lapset istuu välillä traktorin kyydissä ym. Jos ei

Enempi viljelys on sellainen lisäharraste/rasitus tavallisen kodin ulkopuolella tehtävän leipätyön lisäksi.

Kyllä sitä täälläkin on, että ajetaan tilalle töihin. Me asutaan muualla, mutta ei tämä mikään hyvä ratkaisu ole. Lapset eivät näe isäänsä juuri koskaan, elämä on yhtä autolla kurvailua kodin ja tilan välillä. Ei tämä ainakaan ole sitä unelmaa maalla asumisesta.

ei pidä paikkaansa

ainainen huoli säistä ja sen kautta sadosta, aamulla ennen sian pieremää navettahommiin ja sama illalla uudestaan, tulot lähes nollissa, kun tuet niin tiukassa. HYVIN stressaavaa elämää, vaikkakin hyvänä puolena se, että ei tarvi yleensä olla talon ulkopuolella töissä, jos on riittävän iso maatila.

-maatalon tytär, ei emäntä-

suututtaa. Olen lähes aina kotona. Mies ja lapset on aina näkyvillä ja kuuluvilla! Välillä tuntuu, että pääsisi muualle töihin! Olisi muita ihmisiä, muu paikka ja muuta ajateltavaa. Oma ja työaika sekoittuu samaksi. Nyt puintien aikaan pitää huolehtia lapsista, ruuasta, kuivurista, viljan ajosta kuivurille ym samaan aikaan. Pienet lapset pyörii mukana, milloin traktorissa, puimurissa hetken kotons keskenään. Mummu hoitaa välillä ja käyvät pph:ssa 3 kertaa viikossa, mutta meillä ei ole työaikoja. Työt jatkuu nyt puintienkin aiakana lähes aina. Kuivuri käy öisinkin. Pitää välillä valvoa sielläkin. Toki osan aikaa vuodesta on enemmän aikaa.

Välillä on siis hyvä asua maatilalla, välillä kiireista, stressaavaa. Koti, työ, ihmiset on aina samija. Ei kaikkea samaa jaksa24h vrk!

Emäntä työtön, isäntä sairaslomalla, lapset päivähoidossa. Mutta aivan niin idyllistä muuten, asumisen väljyyttä, ovesta pihalle ja luonto on siinä.

Hyviä puolia:

- lapset saa kasvaa kotona ja ihanassa ympäristössä

- olet oman työsi herra

- päiväsaikaan vapaa-aikaa asioiden hoitamista varten



Huonoja:

- koko ajan stressi ja kiire

- vapaapäiviä todella harvoin

- työssä on kiinni välillä ympäri vuorokauden

- työ säistä kiinni etenkin kesällä

- olet koko ajan muiden (ei maanviljelijöiden) vainon kohteena

- henkinen jaksaminen ja parisuhde voi olla koetuksella kun ollaan samoissa ympyröissä 24h



Siinäpä jotain...ei se yhtä unelmaa ja pellon laidalla heinänkorsi suussa kuljeskelua ole. Raskasta työtä, jota liian vähän arvostetaan. Mutta toisaalta, maalla on ihanaa ja onnellinen olen kun siellä sain viettää lapsuuteni.



t: myöskin maatalon tytär

piensa työpaikalla. Vaaroja on kaikkialla. Isot koneet, isot eläimet, erilaiset vaaralliset aineet, esim. ruiskutus, kasvinsuojeluaineet, isot siemen ja apulantasäkit, iso pihapiiri, paljon rakennuksia, ei tiedä missä lapset " seikkailee" . Onhan meidänkin 3 ja 5v lapset välillä hoidossa, mutta ei aina. Eikä miestäkään jaksa ihan aina. Työ ja omat asiat on aina mielessä. Hyvää ja huonoa siis - niin kuin kait meillä kaikilla!!

Meillä on liki 40 lehmän navetta ja hiehoja ainakin saman verran. Koko elämä pyörii täysin navetta-aikojen ympärillä. Aamulla aikaisin navettaan, lisäksi päiväkäynti navetassa, iltapäivällä taas iltalypsylle ja illalla vielä iltatarkastuskäynti. Jopa ihan normaali asioilla käynti pitää lomittaa näitten aikojen mukaan. Vaikka mikäpäs siinä, onnistuishan se, mutta meillä on 3 alle eskari-ikäistä lasta ja lasten hoito ja muu ottaa sekin oman aikansa.

Lasten hoito maatilalla on todella ongelmallista, varsinkin jos ei ole apua isovanhemmista. Kunnalliseen päivähoitoon kuljettaminen on käytännössä vaikeaa, sillä se pitäis tehdä kaks kertaa päivässä, aamuin illoin, ja välimatkat hoitopaikkoihin voi nekin olla melkoisen pitkiä.

Raskasta on herätä joka aamu kuudelta ja lähteä navettatöihin. Usein kaipais että olis viikonloppuna vapaata niinkuin muillakin. 7 päivää töitä per viikko, se on pitemmän päälle raskasta.

Meilläkin on jaksamisen kynnys madaltunut koko ajan. Mulla on enimmäkseen vain navettatyöt, mutta miehellä lisäksi muita töitä (peltotyöt, rakennus- ym. kiireet, kaluston huoltotyöt ym.) niin paljon, että jos tekemistä odottavista töistä tehtäis lista, se olis pitkä lista.. Stressiä se kasvattaa, kun työt vaan lisääntyy vaikka olet töissä joka päivä aamusta iltaan. Perhekriisistä toiseen rämmitään, koska molemmat on niin stressaantuneita suurimman osan ajasta.

Tietty joskus on hetkiä, jolloin tuntuu, että tässä työssä on jotain tietynlaista hohtoa, mutta ne hetket on silti vaan ohikiitäviä. Tietty on ihanaa, että lapset saa kasvaa maalla ja eläinten kanssa olla, mutta kaikkeen tosiaan liittyy sitte just nää vaaratekijät, mistä muutkin on täällä jo maininneet.

Joskus kyllä mietin itsekin, että jos joku vaihteis meikäläisenkin kanssa osia niin kuinkahan kauan jaksais.. Usein miettii itsekin, mistä taas löytäis voimaa. Tiedän kyllä, että varmasti on ihmisestä itsestäkin kiinni kuinka tän elämän ottaa. Jollekin varmasti mun elämä olis suurta unelmaa. Ja mun mielestä se jos mikä on todella kunnioitettavaa!

Kyllä mekin yritetään pitää koko perheen kanssa lomia ja tehdä lomareissuja, mutta kauhee järkkääminen siinä on, että saa järjsetyyn lomittajat ja kaikki asiat niin, että uskaltaa lähteä mihinkään. Ja silti usein käy niinkin, että jotain vahinkoja aina tulee loman aikana, ja kun tulet rentoutuneena kotiin loman jälkeen, rentoutuminen tulikin todella tarpeeseen kun saat seuraavan viikon asua navetassa ja korjailla syntyneitä vahinkoja. Jos kaikki vuosilomapäivät voisikin pitää lomana se olisi autuutta! Mutta meillä ainakin niistä aina iso osa kuluu rehuntekoon, peltotöihin ym..

Kuullostaa ehkä negatiiviselta, mutta meillä on ainakin näin. Ruusuisena en osaa omaa osaani nähdä. Mitä mieltä muut?

Kun olin itse lapsi, vanhemmat oli jatkuvasti kiinni karjanhoidossa, meitä lapsia ei kuljetettu yleensä mihinkään, joten lähinnä oltiin koulusta liikenevä aika auttamassa vanhempia navetalla ja kesäisin peltotöissä. Hyvänä puolena voi toki pitää sitä, että oppi tekemään töitä, tuli hyvä fyysinen kunto ja pysyi poissa pahanteosta... Mutta kaikenkaikkiaan meihin lapsiin ei panostettu, mutta tämä varmaan johtui enemmän henkilökohtaisista asenteista kuin siitä, että vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Tietysti jatkuva töissä kiinniolo oli erilaista kuin kaverien vanhemmilla, joilla oli vapaa-aikaa.



Kuitenkin olen jo pienestä saakka halunnut itsekin maanviljelijäksi, ja sellainen minusta tulikin (tosin karjaa ei enää ole, joten rehuntekokiireet ja laidunten aidanteot on jääneet pois). Viljanviljely ei tosin niin paljoa kannata, että tällä perheen elättäisi, joten ei haitannut, että löysin sellaisen miehen, jolla on myös toinen ammatti. Hän on kyllä vuosien saatossa opetellut näitä konehommia kanssani tekemään ja nyt lasten synnyttyä siirtynyt hoitamaan niitä aika isoltakin osalta. Parhaillaan opiskelen sitten itsekin toista ammattia, jotta saisin talven ajaksi ainakin muulta töitä.



Viljatilalla vapaa-aikaa on taatusti enemmän kuin karjatilalla. Kylvötöiden, ruiskutusten, puintien ja kyntöjen aikana tosin sitten joutuu oikeasti tekemään ympäripyöreää päivää (varsinkin mies, jos sattuu työvuorot vielä sopivasti...). Talven aikana lapsille jää hyvin aikaa, varsinkin kun mies on osa-aikatöissä. Nyt viimevuosina tosin mun opiskelut on vieneet mun ajasta talvisin suurimman osan, mutta onneksi ne alkavat olla jo loppusuoralla...



Sukulaiset (ei maanviljelijöitä) ja kaverit (joita on enää tosi vähän jäljellä :()ovat kyllä tosi ärtyneitä siitä, että oikeastaan koskaan emme kesäisin ehdi kyläilemään. Aina on joku työsesonki menossa tai sitten pitää kiertää pelloilla havaintoja tekemässä ja korjailla koneita ja remontoida rakennuksia.



Viljelijän työ on siis itsenäistä, mutta samalla itse ole vastuussa kaikesta. Suunnitteluun menee aikaa ja samoin paperitöihin. Turhauttavaa on ajatus, että suuri osa tuloista tulee tukien muodossa, vaikka mieluiten niistä luopuisi, jos joku vain maksaisi tuotteista sellaisen hinnan, että tuotanto olisi kannattavaa ilmankin.

sa töissä olemisesta, isovanhempien huolenpidosta. Käyvät myös ulkopuolella hoidossa. Miehellä joustavat työajat, jotka ovat täyttä plussaa. Kiireisinä aikoina, kuten nyt, joustetaan muut kovasti. Itse pidän lomat aina näinä kiireisinä aikoina ja hoidan silloin täysin kodin+lapset. Lomaa saadaan viettää harvoin, mutta kerran pari vuodessa lähdemme kauemmaksi, mökille tai ulkomaille, kokonaan pois arjesta. Vielä kun isovanhemmat jaksavat lomittaa, kaikki sujuu. Sitten en tiedä, miten lomaillaan, kun he eivät jaksa. Lomittajia on, mutta kokovastuun jättäminen heille on kyllä vaikeaa! En vaihtaisi elämääni tästä pois, mutta en myöskään halua jäädä omasta työstäni pois.

Omasta lapsuudesta jäi mieleen väsyneet vanhempani, kun mikään fyysinen ponnistus ja työ ei enää riittäneetkään, vaikka kuinka parhaansa yritti, olisi pitänyt investoida sellaisia summia ettei niitä tällä tulotasolla olisi ikinä voinut työllään ansaita takaisin.



Mieltä painoi epävarma eu-talous, piti tehdä omalta puolelta sitoumuksia, vaikkei tiennyt mitä uutta eu keksii seuraavaksi kaudeksi. Samalla myös ihmisten suoranainen pilkanteko, että tukea tulee vaikkei mitään tekisi. Köyhäinapua se oli kun työstä ei saanut enää ansiota. Ja vaikka miten hyvin tai huonosti työsi teit, sama tukiraha tuli, ei yrittämistä kovin kyllä arvosta se systeemi.

että perhe asuu kylässä ja mies ajaa autolla joka päivä maatilalle tekemään tyotä.



He ovat siis siirtyneet pois siitä että asutaan maatilalla vaikka ovat viljelijoitä.



Onko kukaan suomessa niin tehnyt?



Lapset huomioon ottaen se oli heille se parempi ratkaisu ja yllättävästi kovin monet olivat siihen siirtyneet.

Kun sen tajuaisi, kuinka paljon työtä tehdään esim. yhdenkin maitolitran eteen niin ei kyllä valittaisi yhtään maitolitran hinnasta.. Kyllä ei maataloutta arvosteta Suomessa tarpeeksi. On se tärkeetä työtä ja täällä on monet ihan tosissaan jaksamisensa äärirajoilla ja suuren velkataakan alla, kun investointipaineet on nykyään niin älyttömät.