Ottaisinko puheeksi luokan yli hyppäämisen.

Akateemisuuden tärkein pointti on kyky ajatella ja analysoida uutta tietoa kriittisesti ja keskittyä olennaiseen. Et itse taida olla kovin " oppinut" . Ja lasten luokalle jättämiset ja ylihyppäykset kannattaa jättää opettajien huoleksi.

Riippuu tietysti, missäpäin Suomea asut. Erikoiskoululla tarkoitan koulua, jossa lapsilta vaaditaan akateemisesti hieman enemmän osaamista, esim. erilaiset kielikoulut. Tosin moniin tällaisiin kouluihin täytyy hakea jo vuosia ennen kuin lapsi aloittaa koulun, joten sikäli olet hiukan myöhässä.



Itse olen käynyt erään kielikoulun ja vaihdoin sieltä lukioon, josta tulee joka vuosi maan parhaat yo-kirjoitusten tulokset ja täytyy sanoa, että koko lukioaika meni kuin leikiten tuolta kielikoulusta saatujen oppien ansiosta! Kun peruskouluaikanani tylsistyin omasta mielestäni hitaaseen oppimistahtiin ja samojen asioiden tankkaamiseen jopa tuolla erikoiskoulussa, niin kuinka tylsistynyt olisinkaan ollut tavallisessa peruskoulussa! Nyt yliopistolla on sitä vastoin hankalaa, kun ei enää pärjääkään yhtä helposti kuin kouluaikana, joten kannatan ehdottomasti sitä, että yrität etsiä lapsellesi sopivasti haastetta tarjoavan oppimisympäristön!

Pikkupaikkakunnallamme ei ole " erityiskouluja" ja eskariopekin oli sitä mieltä että poika on erityisen kehittynyt, sekä näissä " tietotaidoissa" että motorisesti. Poika siis turhautui esim hiihtoretkillä ylihitaisiin eskarikavereihin yms. Hän on lisäksi päätä pidempi ikäisiään poikia täällä.

Jos sosiaaliset taidot olisivat paremmat, en olisi hetkeäkään epäröinyt aikaisempaa koulunaloitusta. Poika oli koko kerhoaikansakin ennen eskaria vuotta vanhempien ryhmässä, joten tuttuja siinä ikäluokassa olisi ollut. Itse asiassa hän ei tunne ainuttakaan samalle luokalle nyt tulevaa poikaa. Mutta kerhoaikana hän yritti kaveerata " väärien" poikien kanssa, jotka olivat aggressiivisia ja joitten kanssa tuli jatkuvasti tappelua. Ehkäpä se tuntui tutulta vaihtoehdolta koska poikamme kasvoi varhaislapsuuden hyvin väkivaltaisen vuotta vanhemman sekkunsa kanssa. Vieläkin kun tapaavat niin veri lentää. Lisäksi omilla veljillä on tapana vähätellä ja kiusata jatkuvasti, jolloin tekee mieli välillä motata. Mutta siis eskarissa ei tullut kertaakaan palautetta mistään väkivaltaisesta käytöksestä, kunhan nyt vaan itse tiedän että hän siihen pystyy.

Eräs tuttu opettaja täällä hyppäytti lapsensa ekalta luokalta suoraan kolmannelle. Se hyppy meni ainakin hyvin, miksei siis ehkä minunkin poikani hyppy?

Vierailija:

Eräs tuttu opettaja täällä hyppäytti lapsensa ekalta luokalta suoraan kolmannelle. Se hyppy meni ainakin hyvin, miksei siis ehkä minunkin poikani hyppy?

Sä olet ilmeisesti jo päättänyt, miksi siis täällä kysellä asiasta?

Vierailija:

Vierailija:

Eräs tuttu opettaja täällä hyppäytti lapsensa ekalta luokalta suoraan kolmannelle. Se hyppy meni ainakin hyvin, miksei siis ehkä minunkin poikani hyppy?

Sä olet ilmeisesti jo päättänyt, miksi siis täällä kysellä asiasta?

Kyllä minusta parasta referenssiä ovat nuo kaksi jo kouluun turhautunutta isoaveljeä. Kummaltakin meni hermot kouluun jo puolessa vuodessa eikä lisätehtävät olleet mikään ratkaisu, koska tarpeeksi haastavaa tekemistä ei löytynyt pyynnöistäkään huolimatta. Haluaisitko itse tuhlata kaksi vuotta laskemalla vaikkapa 3+5 -laskuja jos osaat jo kerto-, jako- ja prosenttilaskut?

ap

jälkeen on hankalampaa sopeutua uuteen luokkaan. Paitsi jos kyseessä on yhdistetty 1-2-luokka. Mutta jos opettaja on kokenut, hän kyllä kykenee antamaan haastetta pojallesi myös ensimmäisellä luokalla. Monet oppiainekset kuitenkin jäävät oppimatta, jos jättää ekan väliin.

Neuvolan/koulun kautta voit myös päästä psykologin juttusille, joka tekee testit, onko lapsi ikäistään kehittyneempi vai ei. On ikävää, jos sosiaaliset taidot ovat puutteelliset, vaikka muuten lapsi olisikin valmis siirtymään yhden luokan yli. Olisiko mahdollista, että lapsi saisi koulussa vähän vaikeampia lisätehtäviä?

Miksi muuten on niin agressiivinen, että lyö...?

Onneksi minä sain itse päättää. Minuakin olisi hyppyytetty peruskoulussa ala-asteella luokan tai parin yli, mutta halusin itse jäädä omalle luokalleni. Kun ei lapsi kuitenkaan ole henkisesti välttämättä yhtä kypsä kuin muut luokkalaiset sitten, lapsuudessa vuosikin merkkaa valtavasti näissä sosiaalisuustaidoissa jne.



Mulle annettiin aina lisätehtäviä, en turhautunut. Oli aina jotain ekstraa, esim. kielissä sain kirjoja ko. kielellä luettavaksi ja reaaliaineista lisäprojekteja jne. Akateemista turhautumista saattoi helpottaa hyvinkin helposti ilman, että joutui hyppimään luokkia. Sitä en silloin edes ajatellut, mutta luokkia hyppivä lapsi saattaa helposti tulla muiden lasten silmätikuksi ja kenties joutua kiusatuksi. :( Miksei peruskoulusta voisi tehdä jotenkin luokatonta, joustavaa ja lapsen mukaan etenevää?



Mutta tehkää kuten teidän perheelle sopii! Toivottavasti löytyy jokin sopiva ratkaisu!

noin alikehittynyt ihminen sosiaalisin taidoin tarvitsee ikäistään seuraa.

Ja äiti taitaa olla todella tyhmä??

Ne sosiaaliset taidot kun tarvitaan myös ja niitä on sitten ekaluokka aikaa opiskella.

Lapselle on tärkeää, että on tuttu ryhmä ja tutut kaverit, laset on tässä asiassa varsin konservatiivisia! Itse olisin vielä lukiossakin tarvinnut kunnon luokkaa itselleni, luokaton lukio oli tapauksessani todellakin luokaton : ( Kauhistuttaisi ajatella jotain vähän arempaa lasta, jonka ympärillä kaikki koko ajan muuttuisi.

SofterSin:

Onneksi minä sain itse päättää. Minuakin olisi hyppyytetty peruskoulussa ala-asteella luokan tai parin yli, mutta halusin itse jäädä omalle luokalleni. Kun ei lapsi kuitenkaan ole henkisesti välttämättä yhtä kypsä kuin muut luokkalaiset sitten, lapsuudessa vuosikin merkkaa valtavasti näissä sosiaalisuustaidoissa jne.

Mulle annettiin aina lisätehtäviä, en turhautunut. Oli aina jotain ekstraa, esim. kielissä sain kirjoja ko. kielellä luettavaksi ja reaaliaineista lisäprojekteja jne. Akateemista turhautumista saattoi helpottaa hyvinkin helposti ilman, että joutui hyppimään luokkia. Sitä en silloin edes ajatellut, mutta luokkia hyppivä lapsi saattaa helposti tulla muiden lasten silmätikuksi ja kenties joutua kiusatuksi. :( Miksei peruskoulusta voisi tehdä jotenkin luokatonta, joustavaa ja lapsen mukaan etenevää?

Mutta tehkää kuten teidän perheelle sopii! Toivottavasti löytyy jokin sopiva ratkaisu!

tarvitsisi merkitä eri luokkahuoneita tai muutoksia edes opettajien suhteen? Vaan, että jos joku on jo edennyt nopeammin kuin toiset, vaikka matematiikassa, hän saisi oman tasonsa mukaisia tehtäviä, ettei joutuisi junnaamaan ja turhautumaan.



Monissa pienissä kyläkouluissa eri luokka-asteet työskentelevät samassa luokkahuoneessa yhdessä, yhden opettajan opastuksella... Samanikäiset siis samassa huoneessa (vaikkei ikäjakauman heterogeenisyyskään ole pahitteeksi...) saamassa opetusta, mutta opetus räätälöity jokaisen henk. koht. tarpeiden mukaan, voisi edetä nopeasti aineissa, joissa hyvä ja niissä, joissa tarvitsee enempi apuja voisi saada lisäopetusta jne.

osaa varmasti tehdä lisätehtäviä. Moni ekaluokkalainen tänä päivänä osaa lukea ja kirjoittaa ja laskea, koska eskarissa niitä jo harjoitellaan. Lapsesi ei ehkä ole niin poikkeavan taitava kuin ajattelet. Sosiaaliset taidot ovat sitten niitä, joita ei opi luokan yli hyppimällä, aggressiivinen lapsi saattaa tarvita ihan muunlaista erityisopetusta kuin siirron ylemmälle luokalle. Aggressiivisuus ei aina johdu pelkästään turhautumisesta ja luokkatovereitaan nuorempi aggressiivisesti reagoiva lapsi ei välttämättä ollenkaan ole kovin hyvässä asemassa toisten silmissä. Seuraa kiusaamista, hyljeksitään ym. Esim. liikunnallisuus voi olla vielä kehittymättömämpää eikä ole kivaa aina olla se, joka valitaan joukkueeseen viimeisenä ym.

Eli muistuttaisin siitä, että koulussa opitaan valtavasti ihan muitakin taitoja kuin vain nämä " akateemiset" taidot, ja käytännössä kuitenkin on kai niin, että ne muut taidot ovat tärkeämpiä, koska jokainen suomalainen lapsi oppii kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan ajallaan.