Todellinen ystävyys mitataan siinä, osaako iloita toisen menestyessä.

Mulla on hyvä ystävä, jolta saa tosi hyvin tukea silloin, kun menee huonosti, on hyvä kuuntelemaan ja vaikka mitä. Mutta jos menee hyvin tai tapahtuu jotain ihanaa, hän menee ihan happamaksi eikä pysty jakamaan iloa toisen kanssa. Musta tää on tosi ihmeellistä ja olenkin siksi alkanut vältellä häntä. Tuntuu, että mitään sellaista hyvää, mitä hänelle ei ole tapahtunut, ei saisi tapahtua kellekään muullekaan. Ja hän ei edes yritä salata ärtymystään!